Piispat julkaisivat hiljan pienen kirjasen nimeltään Rukouksen kaipuu – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen puheenvuoro 2023.
Kehottavatko ja keskittyvätkö piispat vain rukoilemaan, kun maailma ympärillä palaa?
Piispainkirjeessä tahdotaan nähdä rukous todellisuuspaon sijaan suuntautumisena ulospäin:
”Rukous ei ole todellisuudesta pakenemista vaan maailman katsomista rehellisesti. Syventyvä rukous muuttuu käytännölliseksi: se suuntautuu ulos omasta minästä, kohti toisia ihmisiä, luomakuntaa ja maailmaa. Rukoilevina ihmisinä voimme yhdessä olla maailmaa muuttava voima.”
Benediktiinien tunnettu lentävä lause Ora et labora, ”Rukoile ja tee työtä”, on samalla sanaleikki. Rukoileminen (ora) sisältyy erottamattomasti tekemiseen (labora). Rukoilemisessa on varmasti useampia, jo vaikkapa kehollisina tai meditatiivisina harjoitteina hyvinvoinnin kannalta hyödyllisiä ulottuvuuksia. Tällaisia välineellisiä tavoitteita tärkeämpänä pidän kuitenkin rukouksessa parhaimmillaan toteutuvaa tietoista liittymistä suureen kertomukseen ja hyvien asioiden edistämiseen jo tässä ajassa.
Arkkipiispa Tapio Luoma kiinnitti huomiota kirkolliskokouksen avauspuheessaan syvän hengellisyyden ja aktiivisen yhteiskunnallisen toiminnan yhdistämisen jännitteeseen.
Kirkko ei voi vetäytyä vain tuonpuoleisiin. Kirkon tehtävä on rohkeasti edistää ja tehdä näkyväksi maailmassa Jumalan valtakuntaa, oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja luomakunnan eheyttä.
Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Kalle Kuusimäki
Johtaja, Diakonia ja yhteiskunta -yksikkö, toiminnallinen osasto, Kirkkohallitus
