Itsemurha koskettaa meitä kaikkia

Itsemurhista ajatellaan helposti, että kyseessä on eräänlainen ääri-ilmiö. Itsemurhan tekijän oletetaan elävän yhteiskunnan marginaalissa ja olevan epätoivoinen henkilö. Itsemurhia tapahtuu kuitenkin yllättävän paljon. Itsemurha ei ole myöskään vain yhden ihmisen teko, vaan se vaikuttaa monella tasolla. Tekijän välittömässä vaikutuspiirissä ovat omaisten ja läheisten suuri joukko. Itsemurhalla on vaikutuksensa sillä paikkakunnalla, missä se tapahtuu. Tieto leviää ja ihmiset pohdiskelevat tapahtunutta. Laajemmalla tasolla itsemurhat kertovat jotakin yhteiskunnastamme ja tavastamme elää. Viimeistään silloin ne koskettavat meitä kaikkia.

Suomessa itsemurhien määrä on vähentynyt 2000-luvun alusta lähtien tehostuneen masennuksen hoidon ansiosta. Enää emme johda itsemurhatilastoja. Viimeisimmän tilaston mukaan itsemurhan tekee noin 700 ihmistä vuodessa. Silti itsemurha on edelleen merkittävä kuolinsyy. Lisäksi on huomattava, että vielä useampi yrittää itsemurhaa. Itsemurha-ajatuksia on jopa 10 %:lla suomalaisista. Tapahtuneen itsemurhan vaikutuspiirissä on suuri läheisten joukko ja vielä suurempi määrä on niitä, jotka elävät tämän tapahtuman pelossa.

 Miksi joku päätyy itsemurhaan

 Itsemurha on hämmentävä asia ihmiselle, joka kokee elämänsä mielekkäänä. Elämä sujuu ja aika tuntuu kuluvan joskus liiankin nopeasti. Huomisessa ja tulevaisuudessa on aina jotakin odotettavaa ja mielenkiintoista, mihin suuntautua. Halu elää on suurempi kuin halu kuolla. Joskus saattaa tulla raskaita hetkiä, jolloin itse kunkin mielessä käy ajatus itsemurhasta, mutta se on vain ohimenevä tilanne. Kohta elämä taas jatkuu, ja vaikeasta asiasta on päästy ylitse. Osa meistä ei kuitenkaan koe elämäänsä merkityksellisenä. Osalle tulevaisuudessa ei näy mitään hyvää tai muutosta parempaan. Elämä on tyhjää, toivotonta, fyysisen tai henkisen tuskan kanssa taistelua. Elämän päättyminen ei tunnukaan menetykseltä vaan helpotukselta. Kyse ei ole ihmisen saamattomuudesta tai yrityksen puutteesta, vaan usein jo pitkään jatkuneesta synkkyydestä, josta ihminen itse ei enää löydä ulospääsyä.

Miehet tekevät selvästi naisia enemmän itsemurhia. Ehkä se kertoo miesten heikommista ongelmanratkaisutaidoista ja kyvyttömyydestä puhua asioistaan. Tähän liittyy myös päihteiden väärinkäyttöä. Murheita ja elämän vaikeuksia paetaan enemmin kuin yritetään ratkaista niitä tai puhua niistä. Tutkimuksen mukaan miesten itsemurhan keskeisiä syitä on parantumaton somaattinen sairaus, joka aiheuttaa kipuja. Toinen syy on hiljattain päättynyt parisuhde, jolloin itsemurhariski on erityisen suuri runsaasti päihteitä käyttävillä. Psykiatrisessa hoidossa olevat ovat myös vaarassa. Edelleen syitä ovat sosiaalinen sopeutumattomuus rikoksiin syyllistyneillä sekä nuorten miesten impulsiivinen toiminta. Yleistäen voidaan sanoa, että itsemurhan tehneiltä miehiltä näyttäisi puuttuvan voimavaroja elää normaalia elämää, johon kuuluvat kiinteät perhesiteet ja säännöllinen osallistuminen työelämään.

Maassamme yksin eläminen lisääntyy nopeasti. Jo noin 1,1 miljoonaa suomalaista elää ilman kumppania. Monelle se on toki valittu elämäntapa mutta osa myös joutuu elämään yksin olosuhteiden pakosta tai elämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Yksin eläminen ei tarkoita välttämättä yksinäisyyttä mutta se johtaa helposti siihen. Yksinäisyys on yksi itsemurhariskeistä.

Mikään yksittäinen tekijä ei yleensä laukaise itsemurhaa, vaan siihen vaikuttavat henkilön elämän historia, ympäristö ja erilaiset altistavat tekijät. Yhteiskuntamme muuttuu nopeasti. Työelämä on stressaavampaa ja vaativampaa kuin aiemmin. Työpaikoilla on jatkuvia muutoksia, ja yleistä on epävarmuus töiden jatkumisesta. Työssä väsyminen ja heikentynyt työilmapiiri uhkaavat monen mielenterveyttä. Epäonnistuminen työelämässä saattaa johtaa eristäytymiseen ja ihmissuhteiden katkeamiseen. Toisaalta yksin eläminen lisääntyy kaiken aikaa. Internet tarjoaa mahdollisuuden olla yhteydessä maailman tapahtumiin ja muihin ihmisiin. Sekin voi kuitenkin muodostua ongelmaksi, jos se korvaa kokonaan kasvokkain olon toisen ihmisten kanssa.

Itsemurhalle altistavia tekijöitä näyttäisivät siis olevan vakava sairaus, masennus, ihmissuhdeongelmat ja yksinäisyys. Usein kuitenkin vaikuttaa siltä, että itsemurhalla ei ole varsinaista tavoitetta tai päämäärää. Ihminen ei vain jaksanut, hän oli uupunut, hän ei kestänyt. Tällaisia luonnehdintoja löytyy itsemurhaviesteistä. Henkilö tuntuu jääneen yksin ongelmiensa kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, että ihminen välttämättä eläisi yksin. Hänellä voi olla ympärillään perhe, sukulaisia, ystäviä tai tuttavia. Hän ei kuitenkaan ole pystynyt sanoittamaan hätäänsä, tai se ei ole tullut kuulluksi.

Itsemurhan vaikutukset omaisiin

 Itsemurhan tapahduttua läheiset alkavat pohtia tuskaisina syitä, jotka ovat johtaneet tekoon. Kysymykset kertovat toisaalta yllätyksestä, siitä että tapahtuneeseen ei ole osattu varautua tai tekijää on yritetty auttaa tuloksetta. Toisaalta kyselyssä voi kuulua suru ja hämmennys sen vuoksi, että läheinen on tehnyt itsemurhan ja jättänyt omaisensa painiskelemaan menetyksen kanssa. Kuolemaan liittyy lähes aina syyllisyyttä, pohdintaa siitä, olisiko jotakin pitänyt tehdä toisin. Itsemurhan äärellä nämä kysymykset ovat paljon raskaampia. Syyllisyyden lisäksi tulee häpeän tunne. Tapahtumasta ei voi puhua, vaan sitä pyritään salaamaan.

Joskus on vaikea pysäyttää itsemurhaa suunnittelevaa toteuttamasta aiettaan. Tukitoimia ja apua järjestetään, mutta ne eivät kuitenkaan lopulta estä tapahtumaa. Itsemurhaan liittyy myös vihan ja hylätyksi tulemisen tunteita. Miksi hän teki näin ja miksi hän jätti meidät? Omaisten mielessä elää samalla ristiriita: näin ei saisi ajatella kuolleesta. Tämän vuoksi itsemurhan tehneen omaiset tarvitsevat paljon tukea ja tilaa tunteidensa purkamiselle.

Itsemurhien ehkäisystä

 Onko oikein yrittää ehkäistä itsemurhan yrittäjää toteuttamasta suunnitelmiaan? Jos joku haluaa kuolla, eikö hän pitäisi antaa tehdä se? Miten pitkälle terveydenhuollon henkilöstöllä on velvollisuus yrittää suojella elämää tai pitää sitä yllä? On lähdetty siitä, että usein itsemurhayritys on hetkellinen tilanne, joka saattaa muuttua ja mennä ohitse. Monet yrityksestä selvinneet ovat kiitollisia siitä, että ovat saaneet apua, eivätkä enää uusi itsemurhayritystä. Kun ihminen saa apua ja tulee kuulluksi, usein hänen tilanteensa muuttuu. Tämän vuoksi on tärkeätä yrittää ehkäistä itsemurhia.

 Itsemurhien väheneminen kertoo siitä, että vaikka terveydenhuoltoa joskus moititaan, hoidolla pystytään aiempaa paremmin tukemaan sairastavia ihmisiä. Puhumisen kulttuuri on myös muuttumassa. Miehetkin pystyvät puhumaan ongelmistaan. Tästä huolimatta turvaverkoja ja tukitoimia pitäisi kehittää paljon entisestään.

Jokainen itsemurha on tarpeeton ja merkki epäonnistumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tekijä tai hänen omaisensa olisivat epäonnistuneet, vaan kyse on koko yhteiskunnan ongelmasta. Jokaisen ihmisen pitäisi saada tukea, jotta hän voi elää riittävän tasapainoista elämää. Tiedämme, että vaikeissakin olosuhteissa ja suurten menetysten jälkeen ihminen kykenee olemaan kiitollinen ja näkemään elämänsä merkityksellisenä, jos hän saa tukea. Ammatillinen apu on usein välttämätöntä, mutta sekin on vain hetkittäistä. Joskus ihminen tarvitsee ympärilleen tukea-antavan yhteisön, johon kuulua. Miten tällaista yhteisöllisyyttä voisi rakentaa? Mikä olisi se paikka, jossa epätoivoon ja ahdinkoon joutunut voisi olla turvassa?

Markku Elo

johtava sairaalapastori

Espoon seurakunnat

(Kuva: Marjut Hentunen)