Rukoile – ja tee rauhantyötä

Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat häikäilemättömyydessään järkyttäneet ja samalla yhdistäneet ihmisiä yli rajojen. Uhkakuvia on herännyt myös koskien Suomen turvallisuutta.

Uhkakuvat ovat herättäneet itsessäni muistikuvia 1970-luvun loppua leimanneesta ydinsodan pelosta ja siitä, miten eräät uskonnolliset toimijat ratsastivat häikäilemättä tuolla pelolla. Kaduilla jaettiin traktaatteja, joissa ihmisiä ahdistettiin lopunaikojen kuvastoilla.

Järkyttävät uutiset tunkeutuvat väkisinkin ihon alle. Median tehtävä on välittää uutisia, mutta jokaisen kannattaa säästää itseään ja etenkin haavoittuvassa asemassa olevia uutisvyöryltä ja ahdistavalta sotakuvastolta.

Monet ovat kanavoineet järkytystään auttamalla sodan jaloissa olevia ja sitä muihin maihin pakenevia ukrainalaisia. Samalla tämä ja muut kriisit koettelevat muita haavoittuvassa asemassa olevia. Energian ja elintarvikkeiden hinnat jatkavat voimakasta nousuaan inflaation ja talouspakotteiden vuoksi. Sotatoimien vaikutukset säteilevät myös maailmanlaajuisesti koetellen jo muutoinkin vaikeassa asemassa olevia.

Kirkkoa syytetään – tai kehotetaan – aika ajoin, että se keskittyisi vain tuonpuoleiseen ja hengellisyyden harjoittamiseen. Benedictus Nursialaisen (480–550) nimissä kulkeva luostarisäännön ohje ora et labora, rukoile ja tee työtä, kuvaa tasapainoisemmin kirkon ja kristittyjen tehtävää.

Rukous ja siihen liittyvä mietiskely liittävät ihmisen itseään suurempaan kertomukseen. Työ ja toiminta liittävät puolestaan arjen elämään, toivon rakentamiseen.

Kristinuskon suuri kertomus tunnistaa ja tunnustaa kärsimyksen, kuoleman ja pahuuden. Mutta sama kertomus valaa myös uskoa rauhaan, uuteen elämään ja hyvyyteen.

Luostarielämän ohjeessa ora et labora -kehotus tähtäsi rukouselämän ja arkisen ahertamisen rytmittämiseen ja keskinäiseen tasapainottamiseen. Latinankielisen sanaleikin voi ajatella kantavan kuitenkin myös ajatusta, että rukous kuuluu erottamattomaksi osaksi tekemistä ja toimintaa ja että työ puolestaan on rukouksen todeksi elämistä. Kristittyjä ja kirkkoa ei ole kutsuttu vetäytymään pois maailmasta, vaan elämään myös kriisien keskellä ja tekemään etenkin silloin hyvää ja oikeaa todeksi. Kirkon rauhantyö on työtä mielen ja maailman rauhan hyväksi.