Vapaaehtoiset tukevat naisten kotoutumista

Kotoa kotiin -hankkeen projektipäälliköt Anna-Leena Atkinson ja Maija Eerola istuvat pöydän ääressä.

Suomen kielen harjoittelu, yhteyden luominen maahanmuuttajanaisten ja kantasuomalaisten välillä, arjen kulttuuri- ja uskontodialogi. Huoli rasismista ja halu toimia sen vähentämiseksi. Muun muassa tällaisia asioita nousi esiin, kun haastattelin Kotoa Kotiin -hankkeessa toimineita vapaaehtoisia uskontotieteen maisterintutkielmaani varten. Tavoitteenani oli selvittää vapaaehtoisten näkemyksiä: miten vapaaehtoistoiminta voi tukea maahanmuuttajanaisten kotoutumista ja vuorovaikutusta eri kulttuuri- ja uskontoryhmien välillä.

Kotoa Kotiin -hanke (2019-2021) tuki kotoutumispalveluiden ulkopuolelle jääneitä maahanmuuttajanaisia Päijät-Hämeessä.  Naisten kotoutumiskoulutus ja siihen liittyvä suomen kielen opiskelu oli keskeytynyt tai se ei ollut ehkä alkanut. Taustalla oli mm. perheeseen ja terveyteen liittyviä syitä. Useilla naisilla oli ollut pieniä lapsia Suomeen tullessaan, joita he hoitivat kotona.

Hanke oli suunnattu naisille, joiden äidinkielenä oli arabia, dari, kurdi tai thai.  Tavoitteena oli mm. tukea naisia opinto- ja työelämäpolkujen löytämisessä, suomen kielen opiskelussa ja kulttuuriin tutustumisessa. Keskeisenä tavoitteena oli myös naisten hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistaminen.  

Kotoa Kotiin –hanketta hallinnoi LAB- ammattikorkeakoulu ja se toteutettiin yhteistyössä Lahden Diakonialaitoksen sekä Koulutuskeskus Salpauksen kanssa. Vapaaehtoistoiminnasta vastasi Lahden Diakonialaitos. Hanketta rahoitti Euroopan Unionin turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (AMIF).

Kulttuurien kohtaamista kolmella tasolla

Haastattelin tutkielmaani neljää hankkeessa toiminutta vapaaehtoista. He olivat 20-63 -vuotiaita ja puhuivat äidinkielenään suomea. Kaikilla oli aiempaa kokemusta vapaaehtoistoiminnasta ja monikulttuurisia kontakteja.  Vapaaehtoisia yhdisti kiinnostus tutustua eri kulttuuri- ja uskontotaustoista tuleviin ihmisiin sekä halu työskennellä maahanmuuttajanaisten kanssa. Tutkimusmenetelminä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkielmani otsikko “Kulttuurien kohtaamista kolmella tasolla” kuvaa teemoja, jotka nousivat esiin haastatteluaineiston analyysissa.  Arjen tasolla vapaaehtoisten tarjoama tuki maahanmuuttajanaisille oli mm. yhdessä tekemistä, läsnäoloa ja suomen kielen harjoittelua. Dialogisella tasolla korostuivat kulttuurien välinen vuorovaikutus ja yhteyden luominen kantasuomalaisten sekä maahanmuuttajien välille. Yhteiskunnallisella tasolla vapaaehtoiset halusivat vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin ja asenteisiin ja edistää kotoutumista myös tällä tavoin. Kaikki kolme tasoa liittyvät kulttuurien väliseen kohtaamiseen sekä naisten osallisuuden vahvistamiseen yhteiskunnassa.

Auttamalla naisia voi tukea koko perhettä

Naisten roolia perheissä pidettiin tärkeänä. Vapaaehtoinen kuvasi, että auttamalla naisia voi tukea koko perhettä, sillä naiset vievät tietoa perheisiin. Hankkeessa oli havaittu, että naiset kokivat usein velvollisuudekseen kodin ja lasten hoidon ja kotiäitiys saattoi olla hyvin arvostettua. Suomalainen päivähoitojärjestelmä saattoi olla naisille kuitenkin vieras. Moni ilahtui kuullessaan, että Suomessa äidit voivat käydä työssä tai opiskella.

Aiemmissa tutkimuksissa on tuotu esiin, ettei perheiden tarpeita oteta huomioon riittävän hyvin kotoutumistyössä ja perhevapailla olevat vanhemmat jäävät helposti kotoutumispalveluiden ulkopuolelle (Turtiainen ym. 2018, 343-360). Elli Lappalainen tutki LAB-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään, millaiset tekijät olivat tukeneet maahanmuuttajanaisten kotoutumista. Hän haastatteli naisia, jotka olivat osallistuneet Kotoa Kotiin- tai sitä edeltävään Amal-hankkeeseen. Lappalaisen mukaan naiset pitivät opiskelua sekä työssäkäyntiä tärkeänä tavoitteena. Ongelmana oli ollut oikeanlaisen tuen saatavuus ja saavutettavuus sekä mm. vaikeudet yhdistää työtä ja lastenhoitoa. (Lappalainen 2021, 25-28.)

Vapaaehtoisten kanssa sai harjoitella suomen kieltä

Arjen tasolla vapaaehtoiset tukivat maahanmuuttajanaisia mm. suomen kielen opiskelussa. Vapaaehtoiset painottivat kielitaidon merkitystä kotoutumisen perustana. He pitivät tärkeänä sitä, että naisilla oli mahdollisuus harjoitella suomen kielen puhumista kantasuomalaisten kanssa. Vapaaehtoistoiminnan tapaamisissa tehtiin yhdessä suomen kielen harjoituksia ja käytiin läpi esimerkiksi luontoon, arjen ympäristöön tai ruoanlaittoon liittyvää sanastoa. Koronatilanteen vuoksi tapaamiset keskeytyivät useita kertoja. Keväällä 2021 niitä alettiin toteuttaa Teamsissa.

Hankkeen alkaessa noin kolmasosa naisista oli ollut joko kokonaan tai osittain luku- ja kirjoitustaidottomia omalla äidinkielellään. Toisaalta joillain naisilla oli taustalla myös korkeakouluopintoja. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että maahanmuuttajanaisten vaikeudet työllistyä tai päästä opiskelemaan liittyvät usein kielitaitoon ja toisaalta sen korkeisiin vaatimuksiin Suomessa (Tiilikainen, 2008, 97-100). Suomalaista kotoutumistyötä tutkinut Pasi Saukkonen on myös tuonut esiin, että kotoutumista ja kielen oppimista edistää vuorovaikutus paikallisen kantaväestön kanssa. (Saukkonen, 2020, 11).

Vapaaehtoistoiminnan etuna pidettiin mahdollisuutta kohdata maahanmuuttajanaiset kiireettömästi, sillä luottamuksellisen yhteyden luominen voi viedä aikaa. Joskus kohtaamiset saattavat jännittää vapaaehtoisiakin, jolloin myös he saattavat tarvita tukea päästäkseen alkuun keskusteluissa.

Vapaaehtoistoiminnan etuna pidettiin mahdollisuutta kohdata maahanmuuttajanaiset kiireettömästi, sillä luottamuksellisen yhteyden luominen voi viedä aikaa.

Keskusteluja joulusta, ramadanista ja ruokaperinteistä

Vapaaehtoiset pitivät uskonnon ja kulttuurin huomioon ottamista kotoutumistyössä tärkeänä, mikä korostui dialogisen tason vastauksissa. Uskonto ja kulttuuri nähtiin tärkeäksi osaksi ihmisen identiteettiä. Vapaaehtoiset pohtivat, miten olla riittävän hienotunteinen kulttuuriin ja uskontoon liittyvissä asioissa, sillä etenkin uskonto mielletään Suomessa yksityisasiaksi. Toisaalta heillä oli kokemuksia siitä, että maahanmuuttajanaiset saattoivat lähteä keskustelemaan uskontoon liittyvistä asioista hyvinkin luontevasti. Keskustelua oli syntynyt esimerkiksi joulusta ja ramadan-paastokuukaudesta sekä ruokakulttuureista ja pukeutumisesta.

Hankkeen kohderyhmän naiset olivat kotoisin pääosin muslimivaltaisista maista. Haastatteluissa painottui myös se, että kaikille uskonto ei ole merkityksellinen asia ja oletukset toisen uskonnollisesta taustasta eivät aina pidä paikkaansa. Vapaaehtoiset toivat esiin myös uskontojen monimuotoisuutta ja erilaisia tulkintatapoja. He pitivät tärkeinä kulttuurisensitiivisyyteen ja dialogiseen keskusteluun liittyviä taitoja, joihin liittyviä koulutuksia Kotoa Kotiin -hanke myös järjesti. Aineistoni perusteella vapaaehtoiset kaipaavat enemmän tukea siihen, miten uskontoon ja kulttuuriin liittyvistä asioista voi puhua luontevasti, ketään loukkaamatta.

Vapaaehtoiset kaipaavat enemmän tukea siihen, miten uskontoon ja kulttuuriin liittyvistä asioista voi puhua luontevasti, ketään loukkaamatta.

Huolta rasismista ja syrjinnästä

Yhteiskunnallisen tason vastauksissa vapaaehtoiset pohtivat mm. rasismia ja kantaväestön suhtautumista erityisesti muslimitaustaisiin maahanmuuttajiin. Lähes kaikilla oli kokemusta tilanteista, joissa oli ilmennyt rasismia tai ennakkoluuloja. Vapaaehtoiset olivat havainneet, että rasismi herätti naisissa pelkoa, jolloin he saattoivat vältellä kontakteja kantaväestöön. Rasismi nähtiin siten tekijänä, joka voi estää kotoutumista ja eriyttää väestöryhmiä toisistaan.

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi musliminaiset kohtaavat ennakkoluuloja ja syrjintää työelämässä, mikäli he pukeutuvat huiviin (Karhunen 2022, 119-121). Vapaaehtoiset pohtivat, miten he voisivat olla naisten tukena ja auttaa sanoittamaan omaan kulttuuriin ja uskontoon liittyviä asioita.

Vapaaehtoiset saattoivat olla naisille ensimmäisiä kontakteja kantaväestöön ja he halusivat toimia siten, että kohtaamiset ovat myönteisiä ja rohkaisevia.  Tutkimustulosteni perusteella vapaaehtoistoiminta voi auttaa maahanmuuttajanaisia ja kantasuomalaisia tutustumaan toisiinsa ja lähentää näin eri väestöryhmiä. Maahanmuuttajanaisten parissa toimivat vapaaehtoiset tekevät tärkeää rasisminvastaista työtä.

Tia-Maria Lehto

Kuva: Tia-Maria Lehto. Anna-Leena Atkinson (vas.) ja Maija Eerola (oik.) pitivät vapaaehtoistoiminnassa tärkeinä tavoitteina naisten osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamista. Atkinson toimi Kotoa Kotiin -hankkeen ensimmäisenä projektipäällikkönä, myöhemmin Eerola siirtyi tähän tehtävään.

Kirjallisuutta

Eerola, Maija et.al. 2021. Kotoa kotiin -toimintamalli naisten kotoutumisen tukena: hyvinvointia ja osallisuutta ryhmä- ja vapaaehtoistoimintaan.

Karhunen, Katri. 2022. Musliminaiset ja huivi suomalaisilla työpaikoilla.

Kotoa Kotiin –hankkeen verkkosivut.

Lappalainen, Elli. 2021. Naisten kokemuksia kotoutumisesta ja kotoutumista tukevasta toiminnasta.

Lehto, Tia-Maria. 2023. Kulttuurien kohtaamista kolmella tasolla. Vapaaehtoistoiminta maahanmuuttajanaisten tukena Kotoa Kotiin –hankkeessa.

Saukkonen, Pasi. 2020. Kotoutuminen kaupungissa. Kokonaiskuva ulkomaalaistaustaisista Helsingissä vuonna 2020.

Tiilikainen, Marja. 2008. Menestyvät maahanmuuttajanaiset.

Turtiainen, Kati et.al. 2018. Aktiivisen kansalaisuuden mahdollisuudet kotouttamistyön ulkoisten ehtojen ja maahanmuuttajien tarpeiden ristipaineissa.