Enää emme vietä uskonpuhdistuksen muistopäivää. Kirkolliskokouksen tuoreen päätöksen mukaisesti vietämme reformaation päivää. Näin halutaan välttää ekumeenista joukkuehenkeä latistava asenne, joka opin puhdistamiseen viittaavalla ilmauksella on tahtomatta ja monesti myös tarkoituksella ollut. Kun uskonpuhdistuksen juhlapyhästä myös puhuttiin aiemmin taaksepäin katsovana muistopäivänä, reformaation päivästä on pudotettu tuo muisto-sana pois. Näin korostetaan tulevaisuuteen katsovaa kirkon uudistumista. Tämä on sanallisesti pieni mutta ajatuksellisesti iso muutos.
Toinen ajatuksellisesti iso muutos on tapahtunut kirkkojen tehtäväymmärryksen suhteen. Kristittyjä ja kirkkoja ei ole kutsuttu vain uudistumaan vaan myös uudistamaan. Tätä kokonaisvaltaisempaa missioymmärrystä on sanoitettu pohjimmiltaan latinasta juontuvalla transformaatio-termillä.
Transformaatio-sanalla halutaan viestittää sekä toimijassa että toimintaympäristössä tapahtuvaa muutosta. Kirkko uudistuu ja uudistaa, muuttuu ja muuttaa.
Viime aikoina jotkut intomielet ovat halunneet rajata kirkon tehtävän vain hengellisiin ja tuonpuoleisiin tarpeisiin, kuten esimerkiksi Elokapina-episodissa Tampereella. Kun piispat ovat kehottaneet ihmisiä ottamaan koronarokotteen, jotkut ovat eronneet tästä kimpaantuneina kirkosta. On tarpeen viestiä, että tuollaista kapeaa näkemystä kirkon tehtävästä, missiosta, ei enää juurikaan jaeta, ei Suomessa eikä globaalisti.
Tätä ajattelun ja puheen muutosta kirkkojen parissa kuvaa kiintoisasti piispa Matti Repo kirjoituksessaan ”Muutoksen missio” (Näkökulmia ekumeeniseen missiologiaan, toim. Mari-Anna Auvinen ja Jyri Komulainen, 2020).
Usein muuttuneet käytännöt ja ympäröivä todellisuus pakottavat arvioimaan ja uudistamaan kirkoissa teologista ajattelua. Erityisen kiintoisaa tällainen muutos on ollut evankeliointiin keskittyneissä liikkeissä. Poliittiset vapautusliikkeet herättivät niissä aluksi hämmennystä ja epäluuloa. Samalla kuitenkin toimijat olivat joutuneet kohtaamaan toiminnassaan sosiaalisia haasteita, joita ei voinut ohittaa. Evankeliumin julistamisen ja sosiaalisen vastuun keskinäinen suhde haastoi teologista pohdintaa. Kasvanut ymmärrys evankeliumin ja pelastuksen kokonaisvaltaisuudesta antoi tilaa huomioida aiempaa vahvemmin myös sosiaaliset ongelmat ja niitä aiheuttavat yhteiskunnalliset syyt.
Uutta missioymmärrystä haluttiin myös jäsentää ja sanoittaa teologisesti uudella tavalla. Vapautuksen käsite koettiin poliittisesti rasitetuksi. Kehityksen käsitteen koettiin puolestaan kantavan mukanaan vinoutunutta asennetta suhteessa kolmanteen maailmaan. Ratkaisuksi löydettiin transformaation käsite. Taitekohtana tässä prosessissa oli Wheatonin evankelioimiskongressi vuonna 1983, joka tuotti transformaatiota käsittelevän julkilausuman. Tuon kokouksen jälkeen on virrannut paljon lähetys- mutta myös diakonianteologista transformaatio-vettä ekumeenisesti ja esimerkiksi Luterilaisen maailmanliiton kanavissa (ks. esim. Mission in Context ja Diakonia in Context).
Kun erilaiset poliittiset paineet kohdistuvat kirkkoon myös Suomessa, kirkkojen löytämä yhteinen ymmärrys tehtävästään maailmassa korostaa, että kristittyjen ja kirkon tehtävänä on olla olennainen osa myös sitä muutosvoimaa, joka uudistaa niin yhteiskuntaa kuin luomakuntaa.
Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun päivä
Tänä vuonna reformaation päivän (24.10.2021) kanssa vietetään yhtä aikaa Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää. Päivä käynnistää samalla ekumeenisen Vastuuviikon, jonka teemana on Kohtuus. Rukouspäiväjulistuksessaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistuttaa: ”Ihmisinä olemme osa suurta luomakuntaa… Vastuuviikon teema kohtuullisuudesta muistuttaa meitä tavoittelemaan oikeaa asennetta luonnon puhtauden säilyttämiseen ja ilmaston lämpenemisen estämiseen. Kohtuullisuus suhteessa toinen toiseemme vapauttaa keskinäisestä kilpailusta ja itsekeskeisestä ajattelusta”.
