Kuolema koskettaa joskus läheltä myös lapsia ja nuoria, mutta tilanne voi jättää lähipiirin sekä sanattomaksi että keinottomaksi, voimattomaksikin. Mitä voimme lapsen tai nuoren surun äärellä tehdä?
Käpy Lapsikuolemaperheet ry ja Nuoret lesket ry ovat koonneet aiheesta oppaan aikuisten, niin työntekijöiden kuin perheidenkin, tueksi. Sen kirjoittajat ovat työskennelleet läheisensä kuoleman kokeneiden lasten ja nuorten parissa. Oppaasta on nyt ilmestynyt uudistettu painos, jossa myös nuoren surua käsitellään edellistä laajemmin. Oppaan voi ladata PDF-muotoisena tai tilata painettuna (5€) Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n verkkokaupasta. Menetyksen kokeneille perheille opas on ilmainen.
Kuoleman kohtaamisen taito
Perheenjäsenen kuollessa monet eri asiat vaikuttavat reaktioihin, menetyskokemukseen yleisemmin ja siten tuen tarpeeseen. Kuolema saattaa esimerkiksi tapahtua yllättäen tai sitä on voitu ennakoida jo pidemmän aikaa. Lisäksi monilla itseen ja omaan elämänhistoriaan liittyvillä seikoilla on merkitystä.
Joskus kuolemasta puhuminen voi olla aikuisellekin vaikeaa. Silloin tukea voi hakea itselleen ammattiauttajilta tai surujärjestöiltä. Tunteiden rehellinen kohtaaminen ja niiden ilmaiseminen ovat yhteydessä hyvään terveyteen, sillä elimistö reagoi tunteisiin silloinkin, kun niitä ei tunnisteta tai ne tukahdutetaan. Käsittelemättömänä suru saattaa patoutua vuosiksi ja nousta entistä voimakkaampana pintaan myöhemmissä elämäntilanteissa. Kun kohtaa surevan lapsen tai nuoren, on samalla hyvä pysähtyä omien kuolemaan liittyvien ajatusten äärelle.
Voidakseen käsitellä asiaa lapsi tarvitsee paitsi tietoa tapahtuneesta, myös aikuisen apua tapahtuman ja sen herättämien tunteiden sanoittamisessa. Aikuisen tehtävä on arvioida, mitä ja miten kuolemasta kerrotaan. Kaiken, mitä kerrotaan, on oltava totta, mutta kaikkea, mikä on totta, ei tarvitse kertoa. On hyvä miettiä, mitä lapsen on mahdollista ymmärtää ja varmistaa, että hänelle ei synny asiasta vääriä mielikuvia.
Tunnistamaton suru
Lapsille ja nuorille surussa on erityistä se, että tilan saaminen omalle surulle ja arjen jatkuvuudesta huolehtiminen ovat pitkälti lähiaikuisten mahdollistamia.
Usein ajatellaan, että läheisensä kuoleman kokenut lapsi on ”unohtanut” tai ”ei sure”, koska aikuinen ei osaa tulkita merkkejä lapsen surusta. Nuorestakin voi olla havaintojen pohjalta vaikea arvioida, mitä läheisen kuolema hänelle merkitsee ja miten se arjessa tuntuu. Lapsi tai nuori saattaa peitellä suruaan, ponnistella ollakseen ”erityisen kiltti”, jotta surevat läheiset eivät entisestään kuormittuisi. Erityisesti nuoret voivat vetäytyä, koska itsenäistyvä nuori haluaa suojata omaa reviiriään ja pitää asioita itsellään.
Jos siitä kuolemisesta ei puhu niin se ei varmana tapahdu uudestaan. Onneks mä pystyn olemaan reipas ja ilonen ja ajattelen vaan muita kivempia asioita niin se vähä niinku unohtuu.
Sitaatti kirjasta Miten tukea lasta ja nuorta, kun läheinen on kuollut.
Joskus surun kokeminen viivästyy niin paljon, että reaktioiden ei enää ymmärretä liittyvän menetykseen. Pienen lapsen tapa surra näkyvästi vain hetkittäin saattaa myös aiheuttaa sen, että aikuiset eivät huomaa tapahtuneen vaikuttavan häneen edelleen. Oppaassa kuvaillaankin konkreettisin esimerkein lapsen ja nuoren mahdollisia jälkirektioita läheisen kuolemaan, jotta aikuisen olisi helpompi kiinnittää niihin huomiota.
Kun lapsi kasvaa surun kanssa
Läheisen kuoleman kokiessaan lapsen naiivi suhtautuminen maailmaan muuttuu ja hänen turvallisuudentunteensa järkkyy. Silloin aikuisen on tärkeintä olla läsnä ja valmis kulkemaan rinnalla.
Lapsi käsittelee kuolemaa sekä menetyksen aiheuttamia tunteita eri ikävaiheissa yhä uudelleen, mutta aina hieman eri tavoin. Hän etsii ajan kuluessa uusia keinoja muistella kuollutta läheistä ja pyrkii mukautumaan ympäristöön, josta puuttuu hänelle tärkeä ihminen.
Kuolemaan liittyvien asioiden ymmärtäminenkin kehittyy lapsen ja nuoren mukana. Tämä ei riipu pelkästään lapsen iästä, vaan on yhteydessä ajattelun kehittymiseen. Lisäksi siihen vaikuttavat muun muassa lapsen aiemmat kokemukset sekä se, miten perheessä on totuttu käsittelemään asioita. Lapsen ja nuoren kehityksen vuoksi on tärkeää, että hän saa tukea asian käsittelyyn yhä uudestaan, myös vuosien kuluttua tapahtuneesta.
Opas sisältää vinkkejä siitä, miten lasta ja nuorta voi tukea surun käsittelyssä, mutta myös käytännön ohjeita esimerkiksi päiväkotiin tai kouluun menetyksen jälkeen palaavan lapsen kasvattajille. Ammattilaisille oppaasta nousee vahva viesti: suru tulisi kohdata lasta, nuorta ja tämän perhettä kuunnellen.
Läheinen:
- Anna totuudenmukaista tietoa ja keskustele avoimesti.
- Anna aikaa ja tilaa surun käsittelylle.
- Luo turvallisuudentunnetta arjen rutiineista.
- Rohkaise tunteiden ilmaisuun ja käsittelyyn.
- Auta muistelemaan ja tekemään menetyksestä todellinen.
- Seuraa lapsen/nuoren hyvinvointia.
- Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi.
Ammattilainen:
- Ota aktiivinen rooli perheen tukemisessa ja yhteydenpidossa.
- Kysy perheeltä itseltään, mitä he tilanteessa toivovat ja mikä heitä auttaisi.
- Sovi perheen kanssa, mitä ja miten asiasta kerrotaan lapsen ryhmälle tai luokalle.
- Huolehdi tiedonkulusta koulun tai hoitopaikan henkilökunnalle, kuitenkin niin, että perheen toiveet otetaan huomioon.
- Osoita lapselle tai nuorelle, että tiedät menetyksestä.
- Kiinnitä huomiota siihen, onko lapsella ystäviä, joille hän voi puhua tapahtuneesta.
- Kerro vanhemmille lapseen tai nuoreen liittyvistä huolestuttavistakin asioista.
- Varmista tuen jatkuvuus.
Sanna Salmela
Käpy Lapsikuolemaperheet ry
Kuva: Paulus, 13v, joka on menettänyt läheisensä.
