Kuva: Kirjan kansi, jossa teksti: Pasi Saukkonen, Suomi omaksi kodiksi, Kotouttamispolitiikka ja sen mahdollisuudet
Pasi Saukkosen kirjoittama Suomi omaksi kodiksi -teos on laaja katsaus suomalaiseen kotouttamiseen ja kotouttamispolitiikkaan. Teoksessa näkyy asioiden pitkäaikainen seuraaminen ja kotouttamisen ytimessä oleminen.
Painolastia saanut kotouttaminen-termi nähdään teoksessa hyödyllisenä, koska se viittaa niihin velvollisuuksiin, joita kotouttavalla yhteiskunnalla on. Kotoutumisessa puolestaan on kyse siitä prosessista, jossa henkilö oppii uudessa maassa tarvittavia taitoja ja löytää siinä paikkansa.
Teos perustuu pääasiassa Saukkosen omaan tekstiin, mutta hän on antanut lyhyet puheenvuorot myös Risto Kariselle, Lilli Rasilaiselle, Hani Tarabichille ja Joonas Timoselle, joiden teksti erottuu muusta tekstistä niiden sivussa kulkevan viivan avulla. Kukin puheenvuoron saaja tarkastelee kotoutumista omasta näkökulmastaan: Timonen väestösuhteiden ja osallisuuden; Rasilainen koulutuksen, Tarabichi innovaatioiden ja Karinen vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta. Puheenvuorot niveltyvät lukuun, joka käsittelee kehittämisehdotuksia.
Kirja jakaantuu kolmeen osaan: kotoutuminen ja kotouttaminen, kotoutumisen kehittäminen sekä tulevaisuus. Ensimmäisessä osiossa Saukkonen luo teoreettista viitekehystä kotoutumisen ilmiölle. Hän määrittelee termejä ja ulkomaalaisten ryhmän moninaisuutta, tarkastelee kotoutumisen eri osa-alueita ja niiden toteutumista EU:n käyttämien niin sanottujen Zaragoza-indikaattorien avulla (työllisyys, koulutus, sosiaalinen inkluusio, aktiivinen kansalaisuus ja vastaanottava yhteisö) sekä kotoutumisen kustannuksia. Lisäksi tässä osiossa käydään läpi kotoutumisen historiaa ja tämänhetkistä tilannetta. Samalla tulee läpikäydyksi suomalainen kotoutumispolitiikka, jossa ei jääty monen muun eurooppalaisen maan tavoin pohtimaan sitä, jäävätkö maahanmuuttajat maahan vai lähtevätkö takaisin, vaan ryhdyttiin toimeen ihmisten kotouttamiseksi.
Toinen osio kertaa aluksi vielä pääkohdat kotoutumiseen liittyen, mutta keskittyy sitten arvioimaan suomalaista kotoutumispolitiikkaa. Esille tulee esimerkiksi, että kuntien ja ELY-keskusten yhteistyö kotouttamisessa on jäänyt aiottua vähemmäksi eivätkä kunnat ole hoitaneet kotouttamissuunnitelmien tekoa lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla.
Ongelmallista on, että tieto siirtyy liian vähän toimijalta toiselle ja samaa työtä saatetaan tehdä useampaan kertaan. Ongelmana on myös, että kotouttamissuunnitelma tehdään usein liian pinnallisesti, jotta siitä olisi asianomaiselle riittävä hyöty.
Yksilökohtaisesta räätälöinnistä ja joustavasta kotoutumissuunnitelmasta olisi parempi hyöty kuin mekaanisesta suunnitelman tekemisestä. Kehittämisehdotusten kohdalla käy ilmi, että Saukkonen on sisällä kotoutumisen kehittämistyössä, koska monet hänen esiin nostamansa ehdotukset ovat nyt keskusteluissa, kun kotouttamista uudistetaan. Hän peräänkuuluttaa tiiviimpää yhteistyötä tutkijoiden ja politiikan tekijöiden välillä.
Tulevaisuutta kuvaavassa osiossa Saukkonen nostaa esille yhä jatkuvan monimuotoistumisen ja työmarkkinoiden murroksen. Jatkuva monimuotoistuminen haastaa yhä vahvemmin ottamaan tosissaan kaksisuuntaisen kotoutumisen, erityisesti sen, että myös niin sanottu kantaväestö kotoutuu siihen, että suomalainen yhteiskunta on monimuotoinen. Myös toisen ja kolmannen sukupolven haasteet nousevat esille.
Suomessa syntyneinä tai aika pitkälle Suomessa kasvaneita kohdellaan edelleen maahanmuuttajina, vaikka he eivät sitä ole.
Kirja päättyy tietolaatikkoon, jossa on kymmenen käskyä kotoutumisen kehittämiseksi, jotka ovat ikään kuin tiivistys asioista, jotka Saukkonen nostaa teoksensa tärkeimmiksi huomioiksi. Jos muuta kirjasta ei lue, niin ainakin tämä huoneentaulu kannattaa lukea. Sen jälkeen ehkä kiinnostuu siitä, mistä käskyt ja kehotukset nousevat.
Saukkosen teos on mielenkiintoisesti kirjoitettu, mutta sisältää paljon tietoa, joka vaatii aiheeseen perehtymistä. Se pohjautuu erilaisiin selvityksiin (mm. UHT-tutkimus, OECD-raportit) ja antaa siten vakuuttavan vaikutelman perehtymisestä, joka kirjan taustalla on. Käytännöstä nousevat esimerkit ja kehittämisehdotukset tuovat kirjaan konkreettisuutta ja ideoita sekä politiikan tekijöille että käytännön kotouttamistyötä tekeville. Se on hyvä perusteos kaikille kotoutumisen parissa toimiville ja siihen kouluttautuville.
Ulla Siirto
asiantuntija, Kirkkohallitus
