Kirkkohallitus on kritisoinut pääministeri Orpon hallituksen lakiesityksiä. Myös tapaa, jolla lausuntojen laatimiseen ei anneta riittävästi aikaa, on laajalti ihmetelty. Kyseinen toiminta ei viesti sen enempää huolellisesta lainvalmistelusta kuin aidosta pyrkimyksestä vuoropuheluun yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Näyttää siltä, että hallitus heikentää toimillaan jo entuudestaan heikommassa asemassa olevien ihmisten tilannetta.
Meillä kirkkona on oikeus – ja myös velvollisuus – tuoda esiin toimintamme kautta saatavaa tietoa ihmisten elämäntilanteesta. Kirkkona meidän tulee olla entistä vahvemmin etenkin syrjittyjen, sorrettujen ja köyhien puolella äänenvahvistajana. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa nojataan hämmentävän usein oletuksiin ja yleistyksiin, jotka eivät pidä paikkaansa. Esimerkiksi sosiaalietuuksien alikäyttö on huomattavasti suurempi ongelma kuin niiden väärinkäyttö. Alikäyttö tuottaa myös enemmän kustannuksia. Kela on tutkinut paitsi sosiaaliturvan väärinkäyttöä myös sitä koskevia yleisiä asenteita ja harhaluuloja.
Jotkut ovat kaipailleet ja peränneet vastaavaa piispojen yhteistä puheenvuoroa kuin oli vuonna 1999 julkaistu Kohti yhteistä hyvää -dokumentti. Nälkäryhmästä lähtien olemme pyrkineet vaikuttamaan näkyvämmin hallitusohjelmiin niin Kirkon sosiaalifoorumin, arkkipiispan köyhyysryhmien kuin Kirkkohallituksen hallitusohjelmatavoitteiden kautta. Aika on nyt toinen ja keinoja on syytä uudistaa. Some on tuonut viestintään ja vaikuttamiseen sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun omat kierteensä. Yksittäinen seurakunta voi herättää yksittäisellä twiitillä laajaakin huomiota, kuten esimerkiksi Haagan seurakunta kritisoidessaan hallituksen toimia.
On tarpeen, että yhteiskunnallisia huolenaiheita ja ongelmia nostetaan näkyvästi esiin myös kirkon piiristä ja toimesta. Demokraattista yhteiskuntaa pitää koossa keskinäinen luottamus ja ymmärrys erilaisista elämäntodellisuuksista. Ilmeisiä ymmärryskuiluja erilaisten elämäntodellisuuksien välillä tulee kutistaa ja kuroa umpeen. Yhteiskunnallisen päätöksenteon tulee perustua kattavaan ja mahdollisimman kestävään tietoon. Poliittisen retoriikan tulisi kiinnittyä nykyistä enemmän sellaisiin hyveisiin kuin rehellisyys ja totuudellisuus. Esimerkiksi kesäisessä rasismikeskustelussa nostatettiin paljon sanallista pölypilveä kätkemään itse ongelmaa.
* * *
Arkkipiispa Tapio Luoma muistuttaa tuoreessa puheenvuorossaan, että kirkon yhteiskunnallinen aktiivisuus ja vaikuttaminen ei ole puoluepoliittista toimintaa. Liian usein termit poliittinen ja puoluepoliittinen menevät keskustelussa sekaisin, etenkin silloin, kun halutaan, että kirkko olisi hiljaa yhteiskunnallisista kipupisteistä.
Kalle Kuusimäki
Johtaja, Diakonia ja yhteiskunta, toiminnallinen osasto, Kirkkohallitus
