Matteuksen evankeliumin tutussa ja usein ehtoollisen yhteydessä kuullussa kohdassa (11:28) Jeesus kutsuu raskautettuja luokseen: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”.
Jeesus jatkaa: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon”. Monet muistavat tämän vanhan käännöksen mukaisessa muodossa, jossa Jeesus sanoo olevansa hiljainen ja nöyrä. Tutussa adventtivirressä esimerkiksi lauletaan, miten nöyryys ja hiljaisuus on Jeesuksen vallan salaisuus. Uuden testamentin tuoreimmassa käännöksessä UT2020:ssa Jeesus on maltillinen ja nöyrä. Suomennoksissa joudutaan tekemään tulkinnallista valintaa. Alkuperäisen kreikankielisen ilmauksen merkityskenttä ja tekstiyhteys tarjoavat tähän liikkumatilaa.
Raamatunkohdassa puhutaan nöyryydestä (kreikaksi tapeinos) ikeen alle asettumisen, kantamisen ja taakan jakamisen kielikuvan avulla. Ies kuvaa suomen kielessä edelleen alistamista ja toisen vallan alle joutumista. Kyseisessä raamatunkohdassa Jeesus asettuu työn ja kuormien uuvuttaman ihmisen vierelle jakamaan taakkaa. Jumalan valtakunnan etiikka haastaa aikansa arvomaailmaa ja uudistaa myös kieltä. Tavoiteltavaa nöyryyttä on, kun taakkaa jaetaan alentumalla yhteisen ikeen alle.
Jeesus sanoo olevansa paitsi nöyrä myös jotain sellaista, jota on pyritty tavoittelemaan suomennoksissa sellaisilla käsitteillä kuin hiljainen, lempeä ja maltillinen. Kyseisen kohdan kreikankielistä ilmausta (prays) voitiin käyttää kuvaamaan vaikkapa leutoa tuulta, kesytettyä eläintä tai pehmeää ääntä. Sillä voitiin kuvata vastaavasti lempeää ja sävyisää ihmistä. Termiä voitiin käyttää kuvaamaan myös sitä vaikutusta, jonka joku saa toiminnallaan ja persoonallaan aikaan, kuten rauhoittavaa, tyynnyttävää ja taltuttavaa ihmistä.
On varmasti perusteltua kuvata Jeesus hiljaiseksi, lempeäksi tai jopa maltilliseksi. Kuulen Jeesuksen sanoissa hieman staattisia henkilökuvauksia enemmän lupausta avusta, jota hän antaa työn ja kuormien uuvuttamalle. Minä olen nöyrä: asetun yhteisen ikeen alle jakamaan taakkoja. Minä olen rauhoittava: tyynnytän ja annan levon.
Jeesuksen esimerkin ja opetuksen mukaisesti kirkkona ja kristittyinä tehtävämme on yrittää keventää ihmisten kantamia taakkoja ja rauhoittaa rauhattomia, niin ehtoollispöydässä kuin erilaisissa arjen ahdistuksissa.
Diakonian juhlavuosi 2022
Vuonna 2022 tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun ensimmäinen Suomessa diakoniakoulutettu henkilö myös vihittiin Suomessa diakonissaksi. Matilda Hoffman vihittiin 1.9.1872 Viipurin diakonissalaitoksen palvelukseen. Tämän innoittamana kirkossamme juhlistetaan vuotta 2022 erityisenä diakonian juhlavuotena. Juhlavuoden tapahtumissa ja julkaisuissa tutkitaan suomalaisen diakonian vaiherikasta historiaa, nykyistä diakonista toimintaa sekä tulevaisuuden näkyjä. (Linkki juhlavuoden nettisivulle: Diakonian juhlavuosi 2022 – evl.fi).
Juhlavuosi käynnistyy nyt varsin poikkeuksellisissa – ja historiallisesti kiintoisissa – merkeissä, kun seurakuntia on pyydetty antamaan tarvittaessa mm. diakonissojen työpanosta avuksi koronarokotuksiin (linkki asiaa käsittelevään uutiseen: Kirkko vastaa STM:n avunpyyntöön heikentyneen koronatilanteen helpottamiseksi – evl.fi). Koronapandemia ei osoita vieläkään laantumisen merkkejä. Myös tämän haasteen keskellä tehtävämme taakkojen kantajana ja mielten rauhoittajana korostuu.
Rauhallista ja rauhoittavaa joulunaikaa toivottaen
Kalle Kuusimäki
Johtaja
Diakonia ja sielunhoito, toiminnallinen osasto
Kirkkohallitus
