Ihminen kaleidoskoopissa. Ihmiskäsitysten kirjoa tutkimassa. Toim. Vilma Hänninen & Elisa Aaltola. Gaudeamus 2020 (348 s.).
Vilma Hännisen ja Elisa Aaltolan toimittama teos Ihminen kaleidoskoopissa (2020) on laadukas artikkelikokoelma. Se siivittää asiantuntevien kirjoittajien avulla lukijaa ymmärtämään erilaisia ihmiskäsityksiä, jotka ilmenevät ja vaikuttavat myös suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Uskonnollisia ja filosofisia ihmiskäsityksiä esitellään kaiken kaikkiaan 15 kirjoituksen voimin. Osalle ihmiskäsityksiä on ominaista, että niissä paitsi kuvaillaan, millainen ihminen on (deskriptiivinen näkökulma), myös esitetään, mitä kohden ihmisen olisi hyvä itseään kehittää (normatiivinen näkökulma).
Suomalaisessa yhteiskunnassa tila uskonnolliselle ja katsomukselliselle moninaisuudelle on kasvanut. On yhä enemmän eduksi, jos ihminen kykenee tunnistamaan ja jäsentämään erilaisia näkemyksiä, niihin kytkeytyviä ja niiden välittämiä ihmiskäsityksiä sekä niiden aatehistoriaa. Ihminen kaleidoskoopissa –teoksessa esitellään esimerkiksi buddhalaista filosofiaa ja buddhalaisuuden historiaa sekä samalla laajalti levinneen mindfulness-ajattelun ja -tekniikoiden kytkentöjä siihen. Tunnetusti uskonnollista yhteyttä ei aina pidetä merkityksellisenä, vaan mindfulness-harjoitteille on pyritty osoittamaan tieteellisesti perusteltu oikeutus.
Antiikin filosofien näkemyksiä esitellään Platonin, Sokrateen, Aristoteleen ja hellenististen koulukuntien ajattelun avulla, mutta kyseinen osio päätyy kiintoisasti esittelemään myöhäisantiikin nk. uusplatonisti Plotinoksen oppilaan, Porfyrioksen, kirjoitusta elollisten vahingoittamattomuudesta. Siinä aiempaa ihmiskeskeistä ajattelua laajennetaan koskemaan poikkeuksellisesti paitsi muita eläimiä myös kasveja. Porfyrioksen tapa laajentaa oikeudenmukaisuuden käsitteen piiriä ilmentää merkittävää poikkeamaa aiempaan ajatteluun nähden samoin kuin myös se, että hän keskittyy jumalallisuuden saavuttamisessa erityisesti pahan välttämiseen. Hänen pohdintansa eläinten ja jopa kasvien syönnin välttämisen tavoitteesta ja haasteesta on muutettavat muuttaen siirrettävissä nykyisiin pohdintoihin. Ihminen kaleidoskoopissa -teoksessa on myös oma artikkelinsa, jossa käsitellään ihmisen suhdetta muuhun luontoon ja eläinkuntaan.
Kiintoisa on myös luku, jossa juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin ihmiskäsityksiä tarkastellaan Jumalan kuva -käsitteen kautta. Aatehistoriallisesti ja teologisesti mielenkiintoa herättävät ko. kielikuvan tarjoamat eri tulkinnalliset painotusmahdollisuudet: onko ihmisessä jotain olemuksellisesti jumalallista vai ilmentääkö se esimerkiksi ihmisen kasvokkaista suhdetta Jumalaan tai onko sen tehtävänä korostaa ihmisen vastuuta ja valtaa suhteessa luomakuntaan.
Myöhemmissä ihmiskäsitystä koskevissa pohdinnoissa uskonnollinen kytkös ei ole niin ilmeinen tai siitä halutaan jopa sanoutua irti. Teoksessa lukijan ajattelua avartaa, kun eri artikkeleissa tulokulmat vaihtelevat vahvistaen samalla ymmärrystä ajattelutapojen erilaisuudesta sekä historiallisista muutoksista. Artikkeleiden teemoina on ihmisen rationaalisuus, tunteet, hyödyn tavoittelu, historiallisuus ja kulttuurisidonnaisuus, biologisuus, ruumiillisuus, henkisyys, yhdenvertaisuus, itsearvoisuus, vapaus ja vastuullisuus, moninaisuus. Kunnianhimoinen tavoite kuvata ihmiskäsitysten moninaisia näkökulmia näkyy samalla vääjäämättä siinä, että joitain teemoja käsitellään lyhyemmin kuin toisia.
Kaikkinensa Ihminen kaleidoskoopissa -teos on sivistävää ja omaa ymmärrystä avaavaa luettavaa. Kirjoittajat edustavat sekä nuorempaa tutkijapolvea että akateemisesti kannuksensa ansainneita. Teos on laajuudestaan huolimatta myös sangen huolellisesti toimitettu.
Kalle Kuusimäki
