Viime keväänä julkaistussa, Saara Huhanantin ja Veera Walleniuksen toimittamassa ”Diakonia. Nyt. Näkökulmia vaikuttavaan auttamistyöhön” -kirjassa käsitellään muun muassa tulevaisuuden haasteita sote-uudistuksen tuoman muutoksen ja kirkossa toteutettavan johtamisen näkökulmasta.
Perinteisesti seurakunnat ovat kattaneet rakenteeltaan samanlaisen alueen kuin kunnat. Sote-uudistuksen myötä erilaiset kumppanuudet ja palvelujärjestelmät pitää rakentaa uudestaan. Toistaiseksi kirkolla ei ole neuvottelutahoa, joka vertautuisi hallinnollisesti suoraan sote-alueisiin. On pohdittu, että hiippakunnat voisivat olla tällaisia tahoja. Heikki Hiilamo pohtii artikkelissaan, miten hyvin kirkko kykenee tällaiseen uudistukseen.
Seuraavassa Porin seurakuntayhtymän diakoniasihteeri Ulla Kallion nostoja ja pohdintoja Hiilamon artikkelin tiimoilta.
Tasavertaista kumppanuutta
Ulla Kallio toteaa Hiilamon peräänkuuluttavan yhteistyötä hyvinvointialueiden/sote-kentän/sosiaalitoimen kanssa. Kirkon tulee luoda uudenlainen rakenne voidakseen toimia tasavertaisena kumppanina.
– Seurakunnilla on sellaista osaamista ja palveluita, joita on tärkeää tarjota osana hyvinvointipalveluita. Diakoniatyössä kohdataan heikommassa asemassa olevien ihmisten arkitodellisuutta. Kirkko voi vaikuttaa siihen, että heidän äänensä tulee esille, ja sote -palvelut ovat kaikille yhdenvertaisia ja saavutettavia. Diakoniatyöntekijöiden tulee tehdä moniammatillista yhteistyötä.
Kallio muistuttaa, että ihminen ja ihmisen hätä on aina ollut kirkon diakoniatyön ytimessä.
– Näin on edelleen, mutta toimintaympäristö ja -kulttuuri ovat muuttuneet ajan myötä. Tämä haastaa diakoniatyöntekijöitä tarkastelemaan toimintatapojaan.
Kallio toteaa, että ammatilliseen ja tavoitteelliseen diakoniatyöhön kuuluu myös kehittyminen ja muutos.
– Muutos mahdollistuu, kun on rohkeutta ajatella ja myös toimia uudella tavalla. Perinteisiin ei pidä jäädä liiaksi kiinni. Muutokseen tarvitaan työyhteisön, esihenkilön ja luottamushenkilöiden tuki. Joskus tehdyt muutokset toimivat, joskus eivät. Aina niistä voi oppia.
Tulevaisuuden ratkaisuja tehdään nyt
Heikki Hiilamo:”…omalla toiminnalla on mahdollista vaikuttaa siihen, onko sote -uudistus uhka vai mahdollisuus.”
Kallio toteaa, että diakoniatyö ei voi jättäytyä sote-verkostojen ulkopuolelle. Näin se voi jatkossakin tehdä töitä heikommassa asemassa olevien ihmisten parissa, ja lisäksi vaikuttaa rakenteisiin.
– Yhteistyön ulkopuolelle jääminen olisi uhka, mukana oleminen on mahdollisuus. Sote-yhteistyö ei ole ainoastaan diakoniatyön vastuulla, vaan kysymys on koko seurakunnan eri toiminnoista ja erilaisista yhdyspinnoista. Seurakunnissa tarvitaankin yhteistä keskustelua siitä, mitä palveluja seurakunta haluaa hyvinvointialueelle tarjota.
Kallio kannustaa diakoniatyöntekijöitä hakeutumaan yhteistyöhön paikallisten sote-ammattilaisten kanssa.
Tulevaisuuden ratkaisuja tehdään nyt. Kun työtä tehdään yhdessä verkoston kanssa, kuntalaisille on mahdollista rakentaa palveluita tehokkaasti. Erityisesti niille, jotka jäävät usein syrjään eivätkä tule kuulluiksi.
Ulla Kallio
Verkostotyössä on mukana sekä eri organisaatioiden asiantuntijoita että kokemusasiantuntijoita. Kallion mukaan toimivien palvelujen rakentaminen edellyttää puhumista, kuuntelua ja neuvottelemista sekä välillä myös kompromisseja.
– Myös tiedolla johtamisella on merkittävä rooli. Käytössä on paljon dataa, joka auttaa päätöksenteossa, toiminnan ja palveluiden kehittämisessä, resurssien keskittämisessä, vaikuttavuudessa ja niin edelleen.
Kallion mielestä sote-yhteistyö on hyvä mahdollisuus oppia uutta puolin ja toisin sekä tuoda hyviä käytäntöjä omaan työhön/organisaatioon.
– Sote-verkostoon osallistuminen on jo mahdollistanut meillä esimerkiksi työntekijöiden maksuttomat menetelmäkoulutukset ja seminaarit – jotka vahvistavat ammattitaitoa ja osaamista – sekä yhteisten työmenetelmien käytön hyvinvointialueella: niitä ovat olleet muun muassa Mielenterveyden ensiapu, Lapset puheeksi -menetelmä ja Valomerkki- keskustelut.
– Itse olen kokenut niin, että moniammatillinen yhteistyö ei ole taakka vaan mahdollisuus.
Satakuntalaisia hankkeita
Hiilamo: ”Seurakuntien erittäin suuri ongelma on se, ettei kirkolla ole hallintoa, joka toimisi hyvinvointialueella.”
Kallio uskoo, että seurakunnat ja paikalliset hyvinvointialueet voivat luoda yhdessä toimivia hallinnollisia rakenteita.
– Esimerkiksi Satakunnan hyvinvointialueella toimii kaksi rovastikuntaa eli Porin ja Rauman rovastikunnat. Satakunnan seurakunnat ovat rakentaneet lääninrovastien johdolla ja tuomiokapitulin tuella yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa.
Porin seurakuntayhtymässä yhteisten työmuotojen viranhaltijat ovat osallistuneet soten verkostotyöskentelyyn jo vuodesta 2016. Seurakuntien lisäksi myös monet satakuntalaiset järjestöt ovat tehneet yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa.
– Täällä Satakunnassa seurakuntien omia, kolmannen sektorin kumppanuushankkeesta nousseita kärkihankkeita ovat olleet Maakunnallinen kotisairaaloiden saattohoidon vapaaehtoistoimintamallin jalkauttaminen, Olka-toimintamallin jalkauttaminen sekä perhekeskusmallin kehittäminen yhteistyössä maakunnallisen soten kanssa. Lisäksi seurakunnilla on ollut yhteisiä kumppanuushankkeita hyvinvointialueen ja järjestöjen kanssa, Kallio kertoo ja toteaa, että diakoniatyöllä on arvokasta paikallistuntemusta, joka on auttanut moniammatillisten verkostojen toiminnassa.
Yhdyspinnassa toimimista
Hiilamo: ”Sote-uudistuksen yhteydessä selkeänä vaarana on diakoniatyön aseman heikentyminen hyvinvointialueen kumppanina ja heikommassa asemassa olevien asukkaiden tukemisessa.”
Hiilamo kirjoittaa myös Irene Roivasen tutkimuksesta, jossa todetaan, että ”…diakoniatyön toteuttama hyvinvointityö jää usein julkilausumattomaksi ja näkymättömäksi suhteessa viralliseen hyvinvointipalvelujärjestelmään. Sote -uudistuksen seurauksena yhdyspinta julkisen hyvinvointipalveluihin voi kaventua entisestään.”
Kallion mukaan on tärkeää tunnistaa riskit, joita yhteistyön ulkopuolelle jääminen aiheuttaisi. Hänen mielestään diakoniatyön kannattaa hakeutua hyvissä ajoin moniammatillisiin verkostoihin.
– Kirkon sosiaali- ja terveystoimen yhdyspinnassa toimivaa ammattilaisten ääntä ja asiantuntijuutta tarvitaan jo toiminnan suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa. Esimerkiksi kirkon diakoniatyöllä on paljon ammatillista erityisosaamista. Verkostoyhteistyössä arvostus kasvaa puolin toisin, kun toiseen tutustuu ja tietoisuus toisen työstä ja asiantuntijuudesta lisääntyy.
Riittävää läpinäkyvyyttä
Hiilamo: ”Myös diakoniatyöltä edellytetään jatkossa vaikuttavuuden arviointia, mikäli se toimii yhteistyössä julkisen palvelujärjestelmän kanssa (esimerkiksi ruoka-avussa).”
Kallio toteaa, että omaa työtään on jo lähtökohtaisesti hyvä tarkastella myös kriittisesti ja vaikuttavuuden näkökulmasta.
– Meidän diakoniatyöntekijöiden on syytä arvioida, toteutuuko työssämme esimerkiksi saavutettavuus, kohtuullisuus ja kestävän kehityksen toimintamallit. Toimimme julkisilla verovaroilla ja tämänkin takia toimintamme tulee olla riittävän läpinäkyvää.
Luovuttamaton lähtökohta
Hiilamo: ”Diakonian keskeisin etu julkisiin sote-palveluihin nähden on yhteisöissä tehtävän ja osallisuutta tukevan työn rinnalla mahdollisuus yksilöiden kohtaamiseen ajan kanssa. Olennaista on tällöin pohtia, keitä diakoniatyössä kohdataan – ja ovatko he juuri niitä henkilöitä, joiden hätä on suurin ja joita ei muilla tavoin auteta.”
Kallio muistuttaa, että myös kirkon diakoniatyön resurssit ovat vähenemään päin.
– Meidän on entistä tärkeämpää miettiä, miten käytämme resurssejamme. Meidän kannattaa myös arvioida tarjoammeko palveluja ja toimintaa lähinnä sisäpiirille. Vai pääsemmekö myös boxin ulkopuolelle.
Kallio toteaa, että oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen tuo erilaisia, monimuotoisia mahdollisuuksia ja on hyvin palkitsevaa.
– Diakonian tehtävähän on kirkkojärjestyksen mukaisesti kantaa yhteiskuntavastuuta niin, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus voivat toteutua. Samalla luovuttamaton lähtökohta on se, että jokaisen ihmisarvoa ja ihmisyyttä kunnioitetaan.
Juhana Unkuri
vapaa toimittaja, TM
Kuvassa on Ulla Kallio kädessään Satakunnan hyvinvointialueen kumppanuusmalli-asiakirja.
Kirjoitus on osa Diakonia.Nyt -keskustelujen sarjaa, jossa diakonian ammattilaiset keskustelevat Diakonia.Nyt. Näkökulmia vaikuttavaan auttamistyöhön -kirjan artikkeleiden kanssa. Löydät sarjan aiemmat osat Diakoniaplus.fi sivun Puheenvuoroja -osiosta.
