Kuva: Ikäihminen on pöydän ääressä ja nojaa käsillä päätään / Yhteisvastuu
— Mitäs jos järjestäisimme kaikkien eläkeläisten yhteisen konserttiretken?
— Joo, hyvä idea! Jokainen voisi maksaa itse kahvit väliajalla ja kyyti tähän yhteiselle lähtöpaikalle onnistuu varmasti kaikilta!
Ajatus yhteisestä retkestä tuntuu innostavalta, mutta onko se kuitenkaan mahdollinen kaikille? Miten lähtöpaikalle pääsee, jos vaikeuksia on jo kauppa- ja apteekkiasioinnissa? Uuteen paikkaan lähteminen voi tuntua pelottavalta. Löytyykö kaapista siistit vaatteet, joilla konserttiin kehtaa lähteä?
Yhteisvastuukeräys 2021 nostaa esiin ikääntyneiden köyhyyttä. Köyhyydellä on monenlaisia vaikutuksia ja niistä on tarpeen puhua, jotta jokainen ikääntynyt voisi kokea osallisuutta hyvään elämään ilman häpeää.
Ikääntyneiden köyhyys Suomessa
Diakoniatyöntekijät näkevät työn arjessa usein tilanteita, joissa osallistuminen tai mukaan lähteminen on kiinni taloudellisesta tilanteesta myös ikääntyneillä. Tälläkin hetkellä 40 % eläkeläisen eläketulo jää pienituloisuuden rajan alle, kun pienituloisuudeksi määritellään alle 60 % väestön keskimääräinen nettotulo. Noin 835 euron takuueläkettä saa lähes 114 000 henkilöä, koska heille ei ole kertynyt riittävästi työeläkettä. Näissä tilanteissa myös säästäminen vanhuuden päivien varalle tai asunnon omistaminen on lähes mahdotonta.
Köyhyys läpäisee Suomessa kaikki ikäryhmät ja se koskettaa yksineläviä keskivertaista enemmän. Ikääntyneillä pienituloisuus on yleisempää naisilla kuin miehillä, mutta koska miesten eliniänodote on kasvamassa, ikääntyneitä pienituloisia miehiäkin on tulevaisuudessa enemmän.
Ikääntyneiden köyhyyteen vaikuttavat työelämän ulkopuolella oleminen (esim. kotiäitiys), työkyvyttömyys, pitkäaikaistyöttömyys sekä pienipalkkaisuus ja pienyrittäjyys tai näiden kaikkien yhdistelmä. Vanhemmalla iällä taloudellisessa tilanteessa ei tapahdu suuria muutoksia, joten toivo köyhyydestä ulospääsemiselle on vähäistä.
Sairastaminen ja palveluihin pääsemisen eriarvoisuus kasvattavat ikääntyneiden köyhyyttä. Terveysmenojen on todettu köyhdyttävän erityisesti yli 75-vuotiaita sekä työkyvyttömyyseläkeläisiä, sillä heillä riski sairastua on suurin. Suomalaisista joka viides on joutunut taloudellisten syiden vuoksi tinkimään terveydenhoitomenoistaan. Kun eläkeläisillä ja työttömillä ei ole oikeutta työterveyshuoltoon, asiakasmaksujen korotukset ovat vaikuttaneet eniten juuri näissä ryhmissä.
Suomessa asiakasmaksuissa on alueellisia eroja, sillä kunnat voivat itse määritellä asiakasmaksujen alentamisesta. THL:n ja Eläketurvakeskuksen tietoja vertaillessa voi huomata, että asiakasmaksut ovat korkeampia alueille, joissa eläketaso on matalaa. Myös lääkekustannukset ovat suuri taloudellinen rasite ja useat pienituloiset joutuvat turvautumaan lainoihin ja pikavippeihin lääkkeitä hankkiessaan. Sairaanhoidosta on jouduttu myös tinkimään, sillä joka kymmenes yli 65-vuotias on jättänyt rahan puutteen vuoksi lääkkeitä ostamatta. Eläkeikäisistä heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa ovat työkyvyttömyyseläkkeeltä vanhuseläkkeelle siirtyneet
Kirkon diakoniarahasto ikääntyneiden tukena
Miten voisimme tunnistaa tilanteet, jossa ikääntyneen rahat eivät riitä elämiseen? Ihminen voi kokea epäonnistumista ja häpeää, jos ei pysty elämään omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaan. Avun hakeminen voi olla tällainen tilanne ihmiselle, joka haluaisi selviytyä itse. Toimeentulotuen selvityksissä ikääntyneet eivät hae kaikkia etuuksia, joita heidän olisi mahdollista saada. Diakoniatyöntekijöiden kokemuksen mukaan ikääntyneitä on kuitenkin paljon ilmaisissa ruokailuissa ja ruokajakeluissa.
Vuonna 2019 diakoniavastaanotoilla tavattiin 152 527 yli 70-vuotiasta. Tämä on n. 11 % kaikista kohtaamisista. Kirkon diakoniarahaston (KDR) kaikista hakemuksista yli 60-vuotiaiden hakemuksia on ollut viime vuosien aikana n. 25 % ja hakemusten lukumäärä on kasvanut.
Koska ikääntyneiden osuus KDR:n avustusten osalta on suurempi, voidaan todeta ikääntyneiden hakevan apua vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on mennyt jo todella huonoksi. Juuri eläkkeelle jääneet voivat tukea edelleen lapsiaan ja lapsenlapsiaan oman toimeentulon kustannuksella, kun lisäksi työssäoloaikana otetuista veloistakin pitää selvitä. Omille lapsille ei aina uskalleta kertoa koko totuutta taloustilanteen heikkoudesta.
Kirkon diakoniarahasto (KDR) avustaa yllättäviin taloudellisiin vaikeuksiin tai hätätilanteisiin joutuneita perheitä ja yksityishenkilöitä. Avustuksen tarkoituksena on auttaa vaikean taloudellisen tilanteen yli, minkä jälkeen avustuksen saaja selviää eteenpäin joko omin voimin tai yhteiskunnan avun turvin ja paikallisseurakunnan työntekijöiden tukemana. Siksi avustusta voi saada vain kerran samaan avustuskohteeseen tai kriisitilanteeseen vedoten. Avustusvarat koostuvat KDR:lle kerätyistä kolehdeista, yksityishenkilöiden, säätiöiden ja järjestöjen lahjoituksista sekä Yhteisvastuukeräyksen tuoton osuudesta, mikä tänä vuonna on 10 % keräystuotosta.
Kirkon diakoniarahasto kohdentaa Yhteisvastuuvarat kokonaisvaltaiseen avustustoimintaan yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa. Heikoimmassa asemassa olevia ikäihmisiä autetaan taloudellisen ahdingon korjaamisessa ja elämänlaadun kohentamisessa.
Diakoniarahaston antama taloudellinen apu linkittyy seurakuntien tekemään diakoniatyöhön, missä avustusten hakijoiden elämää ja avuntarvetta diakoniatyöntekijät selvittelevät. Kokonaisvaltainen arvostava toisen ihmisen kohtaaminen hädässä on diakonian ydinosaamista.
Ikääntyneiden avustuksissa hakemisen syynä merkittävimmiksi nousevat pienet tulot ja sairaus.
KDR:n kautta on voitu auttaa heikossa taloudellisessa tilanteessa eläviä ikääntyneitä ja korjata avustuksen avulla heidän elämäntilannettaan. Avustusta on annettu mm. kodin korjaus- ja lämmityskustannusten maksamiseen sekä terveydenhuollon menoista aiheutuneesta velkaantumisesta selviytymiseen.
Yhteisvastuukeräys 2021 ikääntyneiden köyhyyttä torjumassa
Keräävä seurakunta saa Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 20 % ja tätä toivotaan käytettävän kampanjan teeman mukaisesti. Syksyllä 2020 järjestetyissä Yhteisvastuukeräyksen starttitapahtumissa ideoitiin tälle osuudelle erilaisia käyttötapoja. Keskusteluissa nousi esiin huoli siitä, miten löytää apua tarvitsevat vanhukset sekä miten tavoittaa uudet ikääntyneet, jotka eivät vielä ole avun piirissä. Toisaalta on syytä olla iloinen siitä, että seurakunnissa on jo paljon toimintaa, johon aidosti jokainen voi osallistua. Tärkeänä nähtiin paikallinen vaikuttamistyö sekä viestintä, jotta kaikki maksuton toiminta olisi mahdollisimman hyvin hyödynnettävissä.
Omaan seurakuntaan jäävää osuutta suunniteltiin käytettäväksi erilaiseen maksuttomaan toimintaan ja yhteistyöhön alueen muiden toimijoiden kanssa. Yhteen kokoontuminen mahdollisuuksien mukaan erilaisten teemojen parissa oli jo toiveissa. Starttitapahtumissa ideoitiin jumppakerhoja tai liikuntahetkiä jo käynnissä olevan toiminnan sisään. Pohdittiin ruokakerhoa tai saattaja- ja kummitoiminnan järjestämistä, jotta aremmatkin liikkujat pääsisivät mukaan.
Yhteistyössä voisi järjestää neuvontapisteitä ikääntyneille esimerkiksi apteekeissa, joissa ikääntyneet asioivat muutenkin. Myös nuoret nähtiin mahdollisina digikummeina sellaisille ikääntyneille, joilla ei niitä luonnostaan ole lähellä. Keräystuotolla voisi myös hankkia tietokoneita tai älylaitteita ja ohjausta voisi antaa Tablettikerhossa isommalle joukolle kerralla.
Keskusteluissa ideoitiin myös erilaisia avustamisen tapoja sekä koulutusta ja välineitä digitaaliseen asiointiin. Kun alkuvuonna maksukatot alkavat kertyä alusta, voisi lahjakortteja myöntää esimerkiksi apteekkiin tai järjestää kyytiapua terveyskeskukseen ja kaupalle. Uusia peittoja, tyynyjä tai liinavaatteita voisi lahjoittaa mm. kotipalvelun kautta ikääntyneille tai hoivalaitoksiin digivälineitä, jotta streamauksia olisi mahdollista katsella. Ikääntyneiden avuksi haluttiin kustantaa myös hieronta-, siivous- tai kuljetuspalveluja sekä antaa tukea harrastustoimintaan tai muuhun henkiseen hyvinvointiin.
Vanhusten määrä kasvaa Suomessa, minkä vuoksi ikääntyneiden toimintakyvyn säilyminen on tärkeää. Toimintakykyä voi pitää yllä mm. terveellisen ruokavalion sekä aktiivisen fyysisen ja sosiaalisen elämän avulla. Pienituloisuus on riski toimintakyvyn säilymiselle etenkin, jos mahdollisuus hoitaa terveyttä on rajallinen taloustilanteen vuoksi.
Yhteisvastuukeräysvaroin seurakunnissa voidaan lisätä myös kaikkein hankalimmassa taloudellisessa tilanteessa elävien ikääntyneiden hyvinvointia. Vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa elävien ikääntyneiden ihmisten määrä on lopulta melko pieni. Tämän ihmisryhmän aseman kohentaminen ei tulisi yhteiskunnallekaan valtavan kalliiksi.
Löytyisikö meiltä halua vaikuttaa koko yhteiskunnassa niin, että myös köyhyydessä elävät ikäihmiset voisivat kokea hyvää elämänlaatua?
Anita Salonen
Kirkon diakoniarahasto
