Miltä tulevaisuus näyttää? Onko edessämme tuho vai suuri mahdollisuus vai jotain siltä väliltä? Sitra kehitti Tulevaisuustaajuus -menetelmän välineeksi tulevaisuusajattelun monipuolistamiseen. Tavoitteena on lisätä ja laajentaa tulevaisuudesta puhuvien joukkoa. Tulevaisuus ei ole vain ennakointia työkseen tekevien yksinoikeus. Lisäksi tavoitteena on lisätä todennäköisinä ja uskottavina pidettyjen tulevaisuusskenaarioiden lisäksi puhetta siitä, mikä on kenenkin mielestä toivottava tulevaisuus. Millaista tulevaisuutta kohti haluamme olla matkalla? On uskallettava kuvitella toivottavia tulevaisuuksia, jotta niitä on mahdollista saavuttaa.
Työpajamenetelmän kolme vaihetta ovat Haasta – Kuvittele – Toimi. Seuraavassa kuvaamme lyhyesti jokaisen näistä vaiheista.
HAASTA NYKYISET TULEVAISUUSKUVAT
Ajatuksemme tulevaisuudesta ohjaavat nykyhetken toimintaa. Jos ajatuksissamme on vain uhkakuvia, saatamme päätyä tulevaisuuteen, joka ei ollut kenenkään toive. Tulevaisuuskuvat vaikuttavat tapaamme puhua sekä siihen, millaisia mahdollisuuksia näemme.
Useimmat tulevaisuuskuvat antavat ymmärtää, että tulevaisuus on jo paljolti nähtävissä, ennalta määrätty. Tavallisesti tämän tyyppisiin tulevaisuuskuviin sisältyy ajatus niukkenevista resursseista, ympäristökatastrofista ja monin tavoin toivottomasta ja vaihtoehdottomasta tilanteesta. Vaihtoehdottomuutta korostetaan erityisesti niissä asioissa, joihin itse asiassa meillä vielä olisi vaikutusmahdollisuuksia, kuten taloustilanteeseen tai yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Ympäristön tilaankin voimme vielä monin tavoin vaikuttaa, mikäli toimimme rohkeasti.
Tämän artikkelin kuvana on Tulevaisuustötterö. Se auttaa hahmottamaan ajatuksiamme tulevaisuudesta. Tulevaisuuksia on tosiasiallisesti useampia, ei vain yhtä. Jotkut tulevaisuuskuvat ovat todennäköisempiä tai uskottavampia, mutta toisaalta lähihistoriassa on tapahtunut useita sellaisia asioita, mitä ei pidetty todennäköisinä tai edes uskottavina. Sitran tutkimuksissa todettiin, että ennusteiden, skenaarioiden ja megatrendien avulla emme tavoita kuin vain osan mahdollisista tulevaisuuksista, eivätkä nämä tavoita sitä tärkeintä, eli toivottavaa tulevaisuutta, jota tahdomme rakentaa.
Tulevaisuus ei vyöry ennaltamäärättynä päällemme, vaan meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen monin osin. Tulevaisuuskuvat vaikuttavat tapaamme puhua sekä siihen, millaisia mahdollisuuksia näemme.
Tulevaisuus ei vyöry ennaltamäärättynä päällemme, vaan meillä on mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteen monin osin. Saamme nuo vaikutusmahdollisuudet paremmin käyttöömme, kun haastamme ja kyseenalaistamme tämän hetken tulevaisuusajatuksiamme. Haasta-vaiheessa keskiössä on nykyisten tulevaisuuskuvien jäsentäminen. Mistä oletuksista, millaisesta ajattelusta tulevaisuuskuvamme kertovat? Voisiko olla muita vaihtoehtoja? Ovatko nuo taustaoletukset ylipäätään relevantteja? Jos ovat, voisiko niitä täydentää ja monipuolistaa jotenkin?
Tavallisia tulevaisuuden kehityskulkujäsennyksiä ovat mm. ajatus jatkuvasta kasvusta, jolloin tulevaisuus nähdään nykytilanteeseen nähden termeillä enemmän, nopeammin, tehokkaammin, paremmin. Toinen tavallinen jäsennys on ”niukkuus ja säätely”. Kirkossa viljelemme aika runsaasti tätä ajattelua. Tulevaisuus on silloin vähemmän, niukemmin ja kontrolloidummin. Tähän kuvaan kuuluu myös kuria ja järjestystä. Tällaista talouspuhetta olemme kirkossa kuulleet nyt ainakin 30 vuoden ajan. Voisiko olla jotain muitakin tapoja nähdä tulevaisuus?
KUVITTELE TOIVOTTAVIA TULEVAISUUKSIA
Yuval Harari on todennut, että sikäli kun tiedämme, vain me sapiensit pystymme puhumaan asioista, joita emme ole koskaan nähneet tai aistineet. Kuvittelu on siis supervoimamme. Mitä enemmän kuvittelemme jotain, sitä todennäköisemmältä se alkaa vaikuttaa. Kuvittelua käytämme suunnitellessamme lähitulevaisuutta, mutta vielä tärkeämpää olisi kuvitella vähän kauemmas.
Riskinä tulevaisuuden kuvittelussa on, että selitämme maailmaa lähihistorialla tai nykyhetken ilmiöillä. Jos jäämme kuvittelussamme tämän hetken havaintojen varaan, oletamme tahtomattamme kaiken jatkuvan ennallaan. Sen sijaan olisi tärkeää kyetä kuvittelemaan myös sellaista, mikä ei vielä ole totta, mutta voisi olla. Varsinkin sellaista, minkä toivoisimme olevan totta.
Kuvittelu voi olla vaikeaa, jos jäädään ajatukseen, että vain negatiiviset tulevaisuuskuvat ovat “totta” tai “älykkäitä”. Jostain syystä tällainen ajattelutapa tuntuu olevan melko tavallista. Myönteinen saatetaan nähdä haihatteluna ja toiveajatteluna, kielteinen totuudenmukaisena. Tosiasiassa kielteinen on vain yksi mahdollinen tulevaisuuskuva. Muitakin on.
Tulevaisuuden kuvittelu voi olla vaikeaa, jos luullaan, että tulevaisuudesta puhuessa pitäisi tietää, millaisena tulevaisuus toteutuu. Kuvittelu voi olla vaikeaa myös silloin, jos vain negatiivisuutta pidetään “älykkäänä” ja “faktana”.
Kuvittelu voi olla vaikeaa myös silloin, jos luullaan, että tulevaisuudesta puhuessa pitäisi tietää, millaisena tulevaisuus toteutuu. Tulevaisuuden suhteen kukaan ei kuitenkaan voi varmuudella olla oikeassa tai väärässä. Tulevaisuuden kuvittelussa ei tarvitse tietää mitään. Olennaista on jäsentää, minkä itse toivoisi tulevaisuudessa tapahtuvan, minkä toivoisi olevan totta esimerkiksi vuonna 2050.
Kuvittelu kannattaa, sillä tulevaisuuden kuvittelu avaa mahdollisuuksia, vahvistaa luovuutta ja luo tietä ongelmista kohti ratkaisuja. Kuvittelemalla toivottavaa tulevaisuutta tulemme samalla puhuneeksi siitä, mikä meille on tärkeää, mitä me haluamme edistää. Kuvittelu on muutosvoimamme. Jos pystymme kuvittelemaan toivottavan tulevaisuuden, pystymme helpommin myös kulkemaan sitä kohti.
TOIMI – JÄSENNÄ PIENIÄ JA SUURIA TEKOJA KOHTI TOIVOTTAVAA TULEVAISUUTTA
Kolmannessa Tulevaisuustaajuus -työpajan vaiheessa konkretisoidaan tulevaisuuskuviamme. Mitä pitäisi tapahtua, että nämä tulevaisuuskuvat voisivat toteutua? Mikä on meidän roolimme? Mitä voimme tehdä yhdessä ja erikseen?
Tulevaisuusajattelussa keskeistä on kokemus omasta toimijuudesta. Voimmeko vaikuttaa tulevaisuuteen vai emme? Onko osamme sopeutua päällemme vyöryvään tulevaisuuteen, vai voimmeko olla jopa suunnittelemassa ja toteuttamassa sitä, millainen tulevaisuudesta muodostuu? Tulevaisuustaajuuden tavoitteena on vahvistaa kokemusta siitä, että voimme vaikuttaa enempään kuin tulemme usein ajatelleeksi. Tämän päivän valinnat ja teot ja toisaalta myös tekemättä jättämiset tekevät tulevaa todeksi eri tavoin.
Tarvittavia tekoja jäsennetään kolmella muutoksen tasolla. Konkreettisin ja helpoin taso aloittaa on käyttäytymisen taso. Mitä ovat ne toimintatavat, palvelut, tuotteet ja toiminnot, jotka aikaansaavat haluttua muutosta? Esimerkiksi kun kasviproteiinien tuotevalikoima on laajentunut ja arkipäiväistynyt, moni on lisännyt kasvisruuan osuutta ruokavaliossaan. Tai kun olemme kirkossa ottaneet käyttöön etäosallistumisen mahdollisuudet, olemme laajentaneet ja monipuolistaneet keskustelijoiden ja asioiden valmistelijoiden joukkoa.
Seuraavana on rakenteiden taso. Millaisia paikallisia tai valtakunnallisia rakenteita tarvitaan, jotta toivottu muutos lähtee toteutumaan? Nämä rakenteelliset muutokset voivat olla virallisia tai epävirallisia, pistemäisiä tai pitkäjänteisen suunnitelmallisia. Esimerkiksi sukupuolikiintiöt ovat olleet virallisen järjestelmän tuoma takuu tasa-arvoisemmalle työskentelylle. Tämän ohella all-male-panel -someilmiö edisti samaa asiaa kevyen huumorin kautta, mutta hyvin vaikuttavasti.
Kolmantena tasona ovat ajattelumallit. Tämä taso muuttuu usein hitaasti, mutta tällä tasolla tapahtuvat perustavanlaatuisimmat ja vaikuttavimmat muutokset. Käytäntöjen ja rakenteiden tason muutokset tähtäävät lopulta ajattelumallien muuttumiseen. Esimerkiksi mielikuva länsimaisesta huippupoliitikosta on merkittävästi monipuolistunut 2000-luvulla. Valkoihoisten keski-ikäisten miesten lisäksi päättäjinä on eri-ikäisiä naisia ja ihonväriltään tai etniseltä taustaltaan monenlaisia ihmisiä. Tämän muutoksen taustalla ovat sekä ehdokasasettelun ja vaalijärjestelmän rakenteelliset mahdollisuudet että käytännön taso, jossa ehdokkaaksi lähdetään ja toisaalta median toiminta, jossa muuttunut päättäjägalleria näkyy valokuvissa.
Visio ilman toimintaa on päiväuni, mutta toiminta ilman visiota on painajainen.
Japanilainen sananlasku
Japanilaisen sananlaskun mukaan visio ilman toimintaa on päiväuni, mutta toiminta ilman visiota on painajainen. Tarvitaan siis sekä selkeitä ajatuksia toivottavasta tulevaisuudesta että toimintaa sen hyväksi.
Tervetuloa Tulevaisuustaajuudelle!
Titi Gävert, asiantuntija, Kirkkohallitus
Airi Raitaranta, asiantuntija, Tampereen tuomiokapituli
Tulevaisuustaajuus-materiaalit:
