Kuva: Lasten ja nuorten keskus / kuvassa nuoria ja auto, jota korjataan yhdessä
Piritta kääntelee avainta lukossa.
”Taas jumissa. Täytyy soittaa kiinteistön tyypeille, että tulisivat öljyämään tämän.”
Temppuileva ovi aukeaa ja Piritta astuu sisään. Nenään leijailee öljyn ja työkalujen katkuinen aromi. Mieleen putkahtelee kuvia vaarin autotallista ja siitä, kun sai katsoa Taunuksen korjausta. Piritta jättää oven auki, jotta tila hieman tuulettuisi. Keskellä lattiaa seisoo pukkien varassa kolhuinen, kirjavaksi maalattu auto konepelti pystyssä, eturenkaat lattialla kyljellään.
”Pari pannullista kahvia termariin ja muutamia sämpylöitä valmiiksi”, Piritta miettii.”Tiinalla on varmaan taas kaikki rahat menneet laskuihin ja viikko eletty nuudeleilla. Parempi laittaa vähän salaattia ja kurkkua leivän väliin ja hedelmiä tarjolle, niin saavat jotain tuorettakin.”
Ei olisi uskonut, että Moottoripajatoiminnassa tärkeimmät työkalut ovat kahvinkeitin ja sohvannurkka.
Diakoniatyöntekijä Piritta on pyörittänyt seurakunnan Moottoripajatoimintaa jo kolme vuotta yhdessä parin vapaaehtoisen ohjaajan kanssa. Paja on auki kahtena iltana viikossa ja siellä käy 6–12 nuorta viikoittain. He ovat iältään 16–25-vuotiaita. Nuoret ovat tulleet pajalle sosiaalitoimen, etsivän nuorisotyön ja diakonian asiakkuuksien kautta.
Pirittan voidellessa sämpylöitä astuu Pasi ovesta sisään tyytyväisenä vihellellen.
”Mä sain hommattua sen uuden tukivarren! Päästään sittenkin toukokuun ajotapahtumassa autoillakin kokeilemaan. Onko sieltä rengasliikkeestä kuulunut? Lähteekö ne sponsoroimaan meitä?”
Pasi on ammatiltaan ICT-päällikkö ja toiminut pajalla vapaaehtoisohjaajana jo vuoden verran. Hän on pienestä pitäen harrastanut autoja ja tietää niistä paljon. Ajotapahtumia on vuosittain pari kolme eri puolilla Suomea. Siellä Moottoripajojen nuoret pääsevät kisailemaan kelloa vastaan ja testaamaan rakentamiaan autoja sekä kohtaamaan toisiaan.
”Moi! Kuulittekste, että Samilta lähti kortti! Onks kahvia? Mulla on hirvee nälkä. Mä nukuin aamulla pommiin enkä viittinyt enää mennä koululle, kun olis ollut vaan attoaineita ja muutenkaan en tiiä, jatkako mä siellä.” Jori ja Sami tulevat ovesta peräkanaa.
Jorilla on taas vauhti päällä. ADHD-diagnoosi on hieman helpottanut hänen elämäänsä, kun lääkitys on päästy aloittamaan. Hän alkaa pikkuhiljaa uskomaan, että pystyy asioihin eikä ole tyhmä tai laiska. Jorinkin koulupolku olisi ollut kovin erilainen, jos hän olisi saanut diagnoosin ja tukea koulunkäyntiin ennen täysi-ikäisyyttään. Sami luimistelee Jorin takana nolona. Hän tietää, että korttikeskustelua ei voi välttää.
”Kiva kun tulitte! Kahvi on ihan just valunut. Sulla on taas aika lailla vauhti päällä Jori. Istahdas hetkeksi ja hengittele. Mikäs se aamulla niin nukutti?” Piritta hymyilee kasatessaan sämpylöitä. ” Ja muistatko, kun on keskusteltu siitä, että jokaisella on oikeus itse kertoa kuulumisensa?”
Sami ja Jori istuvat sohvalle samalla, kun Tiina ja Juuso tulevat ovesta.
”Autatko Piritta mua, kun en tajua tosta Kela-jutusta taas mitään! Miksi noita hakemuksia ei voi tehdä selkeiksi niin, että tavallinenkin ihminen ymmärtäisi niistä jotain? Saitko Pasi sitä tukivartta hommattua?”
Tiina ja Juuso ovat opiskelevat ammattikoulussa autopuolella. Tiina on muuttanut pari kuukautta sitten omaan asuntoon ja tarvitsee jonkin verran apua käytännön asioiden hoidossa.
Nuoret istuvat kahvinurkkaukseen eriparisille tuoleille. Puheensorina on taukoamatonta ja ilmapiiri on leppoisa. Kännyköistä näytetään Nettiauton parhaita aarteita ja haaveiden menopelejä. Kahvipöydän äärestä Tiina ja Juuso siirtyvät tukivarren asennukseen ja Pasi pyytää Joria avuksi mopon kaasarin pariin. Mopon korjailun ohessa Pasi ohimennen kysäisee, mitä Jori tarkoitti sanoessaan, että ei ole varma siitä, jatkaako koulussa.
Sami jää sohvan luokse norkoilemaan ja Piritta tarttuu härkää sarvista.
”Mikäs tää korttijuttu nyt oikein oli?”
Piritta ja Sami käyvät keskustelua vauhdin vaaroista, villieläimistä ja naapurin mummosta, joka köröttelee kauppaan. Yhdessä todetaan, että vauhdista on kiva nauttia, mutta sille on omat paikkansa suljetuissa rataolosuhteissa turvallisesti, ei liikenteessä toisia vaarantaen.
”Tiina, jos mä menen käynnistämään ton koneen, niin katotaanko se sun Kela-juttus? Jos musta voisi olla siinä jotain apua?” Piritta huikkaa Corollan alta pilkottaville nilkoille. Ne heilahtavat ymmärryksen merkiksi.
—
Piritta, Pasi, Jori, Sami, Tiina ja Juuso ovat kuvitteellisia henkilöitä kuvitteelliselta pajalta. Kertomus voisi kuitenkin kuvastaa täysin tyypillistä iltaa miltä tahansa Moottoripajalta.
Pajatoiminta antaa moniammatillista tukea ja ohjausta nuorille, jotka ovat vaarassa jäädä työ- ja koulutuspalvelujen ulkopuolelle. Moottoripajoilla käydään läpi viikon kuulumisia ja päivän tuntoja. Paikalle saa tulla aukioloaikoina milloin vain ja poistua saa myös silloin, kun siltä tuntuu. Jotkut nuoret ovat paikalla koko illan, toiset käyvät kahvilla ja kertomassa kuulumiset.
Pajoilla toimii Pasin kaltaisia vapaaehtoisia ohjaajia, jotka hallitsevat tekniikan, koneet ja laitteet. Sen lisäksi pajalla on Pirittan kaltainen taustaorganisaation palkkaama ohjaaja, joka on ihmistyön asiantuntija, useimmiten nuorisotyönohjaaja tai diakoni.
Pajatoiminnan ydin on tukea nuoria toiminnallisin keinoin. Konetta räplätessä on helppo jutella asioita halki. Lasten ja nuorten keskus on kouluttanut vapaaehtoisia nuorten kohtaamisessa ja muissa nuorisotyön erityisjutuissa ja järjestön kautta on myös mahdollista saada jonkinlaista koulutusta moottoreiden maailmaan. Lasten ja nuorten keskuksen moottoripajatoimintaa tukee STEA.
Suomessa on tällä hetkellä 34 Moottoripajaa eri puolilla maata. Suurin osa pajoista toimii seurakuntien työmuotona, mutta mukana on myös kaupunkien, yhdistysten sekä oppilaitosten pajoja. Pajatoiminta on diakonista nuorisotyötä, jossa moottorilla kulkevat välineet ovat vain keino, jolla päästään työskentelemään kunkin nuoren tai ryhmän kanssa.
Kuva: Lasten ja nuorten keskus / kuvassa nuoria, jotka vaihtavat autoon rengasta
Pajat toimivat hyvin erilaisissa puitteissa paikkakunnasta riippuen. Jossain on lähes autokorjaamotason varustus ja toimintaa viitenä päivänä viikossa monta tuntia päivässä. Toisaalla käytössä on pressutalli tai merikontti pihassa ja pieni sisätila, jossa voi keittää kahvit ja käydä vessassa. Yleisin tila on tavallinen autotalli. Pajoilla myös korjaillaan omia autoja ja mopoja silloin, kun sille on tarvetta. Pajalta saa apua ja tukea korjaushommiin ja työkaluja voi lainata. Kisavekottimet saadaan lahjoituksena ja niiden osia ja varusteita hankitaan pajan pienestä budjetista sekä sponsoreiden kautta.
Tyypillisesti pajat ovat auki yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Pajojen toiminta voi vaihdella avoimien ovien toiminnasta erilaisiin suljettuihin ryhmiin. Kyseessä voi olla myös niin sanottu työpajatoiminta, jossa opetellaan työelämäntaitoja työmarkkinatuella ja kulukorvauksella. Moottoripajaan tullaan kaverien kautta, kouluyhteistyön, työvoimahallinnon, seurakuntadiakonian tai sosiaalitoimen yhteistyön kautta.
Pajalle ei ole kynnystä ja ovi on iso. Moottoripaja ei ole loppusijoituspaikka vaan uuden alku.
Tapu Sirkka
Koordinaattori, moottoripajatoiminta, ulkopuolisuuden ehkäisy, seksuaalikasvatus
Lasten ja nuorten keskus ry
Lisätietoja Moottoripajatoiminnasta:
Moottoripaja verkossa
Moottoripaja minuutissa
Moottoripajan käsikirja
