Koronavirus on herättänyt suomalaisten auttamishalun. Niin yksittäiset naapurustot kuin seurakunnatkin kokoavat nyt voimiaan auttaakseen vanhuksia ja muita riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä epidemian aikana. Tähän puheenvuoroon on koottu joitakin välähdyksiä vapaaehtoistoiminnan tilanteista eri puolilla Suomea.
Mäntyharjulla on organisoitu naapuriapu-toimintaa, johon on ilmoittautunut lähes sata vapaaehtoista. Naapuriavussa on tarkoitus käydä vanhuksen puolesta kaupassa tai apteekissa asioilla. Naapuriavussa vältetään kontaktia autettavaan siten, että ostokset jätetään oven taakse. Pieni kontakti syntyy siinä tilanteessa, kun avustettava antaa rahaa, tai muuta sellaista, jolla vapaaehtoinen maksaa ostokset.
Kiteellä osa vapaaehtoisten tekemästä työstä on pitänyt laittaa tauolle. Esimerkiksi lähetyksen kirpputori on suljettu kokonaan, sekä myös avointen ovien periaatteella toimiva Tarinatupa. Monella muullakin paikkakunnalla toimintaa on supistettu tai laitettu tauolle pandemian vuoksi.
Työntekijä on ollut vapaaehtoisiin yhteydessä esimerkiksi Kajaanissa. Jotkut vapaaehtoiset ihmettelevät sitä, mitä nyt tekisi, kun kalenteri on tyhjä. Monet heistä toimivat vapaaehtoisina seurakunnan lisäksi myös järjestöissä, joissa toiminta on myös tauolla.
Seurakuntien vapaaehtoisista suuri osa on yli 70-vuotiaita, jotka joutuvat olemaan karenssissa kotona. Kotona voi kuitenkin tehdä monenlaista hyvää, esimerkiksi Tampereen Eteläisessä seurakunnassa vapaaehtoiset osallistuvat tekemällä kotona käsitöitä myytäväksi. Lähetystyön vapaaehtoiset piirien vetäjät ovat omalta osaltaan yhteyksissä piiriläisiinsä puhelimen ja sähköpostin välityksellä ja näin ehkäisevät eristäytymisen tunnetta, turhautumista ja toivottomuutta.
Uusi tilanne on synnyttänyt myös uusia toimintatapoja. Kokkolassa uutena toimintatapana on syntynyt ns. äijäkööri. Miesporukka käy kaupassa ja apteekissa apua tarvitseville.
Mäntyharjulla on perustettu Facebook-ryhmä, jonka kautta voi ilmoittautua mukaan toimintaan. Diakoniakoniatyöntekijät ovat mukana ylläpitämässä ryhmää ja avuntarvitsijat voivat olla suoraan puhelimitse yhteydessä diakoniatyöntekijöihin. Naapuriapuryhmän kautta on mahdollista saada mukaan uusia vapaaehtoisia auttajia, koska suurin osa seurakunnan omista vapaaehtoisista kuuluu itse riskiryhmään.
Oulussa seurakuntayhtymä ja kaupunki ovat aloittaneet yhdessä uuden palvelun, Oulu-avun. Oulu-apu on matalan kynnyksen apua erityisesti heikommassa asemassa oleville ja riskiryhmiin kuuluville. Ensimmäisenä apua saavat kaupungin seniorit. Tänä vuonna 80 vuotta täyttäville ja sitä vanhemmille oululaisille soitetaan ja kartoitetaan heidän tilannettaan arjessa pärjäämisen osalta. Laitoshoidossa tai tehostetussa palveluasumisessa asuville ei soiteta. Seurakunnista on nimetty noin sata työntekijää ja vapaaehtoista soittajaa puhelinrinkiin. Osa voi keskittyä soitteluun täysipäiväisesti, mutta suurin osa osallistuu soitteluun muiden töiden ohessa. Soittorinkejä iäkkäille yhteistyössä kunnan ja järjestöjen kanssa on myös Helsingissä, sekä monilla muilla paikkakunnilla.
Helsingin seurakunnat, Helsingin kaupunki ja Myllypuron elintarvikeapu jakavat yhdessä Hurstin avun kanssa ruoka-apua päivittäin kahdeksassa eri pisteessä ympäri Helsinkiä. Kasseihin pakataan kaupan ja teollisuuden lahjoittamaa hävikkiruokaa. Jakamassa on vapaaehtoisia, työntekijöitä ja opiskelijoita. Ruoka-avussa on mukana eri paikkakunnilla myös vapaaehtoisia, jotka ovat alle 70 vuotiaita.
Forssan seurakunnassa kutsutaan vapaaehtoisia mukaan seurakunnan kauppakassipalveluun ja lounasruoan kuljettamiseen. Ruoka-apua pyritään järjestämään koteihin tarpeen mukaan. Apua järjestetään ensisijaisesti kotikaranteenissa oleville ja riskiryhmiin kuuluville. Forssassa seurakunta on nyt ottanut muutaman vuoden tauon jälkeen käyttöön lounaspalvelun. Seurakunnan keittiö valmistaa arkilounaan maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin. Kylmän lounaan voi ostaa kotiin vietäväksi seurakuntatalolta ja lämmittää sen kotona.
Vapaaehtoinen apu on arvokasta, se auttaa apua tarvitsevaa, mutta tuo myös auttajalle onnellisuutta ja merkitystä koronan keskellä.
Irene Nummela
asiantuntija
Kirkkohallitus, diakonia ja sielunhoito
