Seurakuntien osallisuuskyselytutkimus tuo uudenlaista tietoa diakonian toiminnassa kohdattujen ihmisten elämäntilanteesta ja osallisuuden kokemuksesta. Yksinäisyys ja heikoksi koettu elämänlaatu nousevat merkittävimmiksi riskitekijöiksi matalaan osallisuuteen.
Osana Diakonia-ammattikorkeakoulun YAMK-opinnäytetyötämme ”Osallisuuden jäljillä” analysoimme Kirkkohallituksen toimesta vuosien 2022–2024 aikana eri puolilla Suomea seurakunnissa kerätyn osallisuuskyselyaineiston. Osallisuuskysely pohjautuu THL:n osallisuusindikaattoriin, elämäntilannetta kuvaaviin väittämiin ja toimintaindikaattoriin. Kysely tuo näkyväksi sen, mitä diakoniatyössä kohdatut ihmiset kokevat, toivovat ja tarvitsevat – ja se antaa seurakunnille uuden välineen toiminnan kehittämiseen.
Elämänlaatu ja yksinäisyys – kaksi tekijää, jotka vahvimmin määrittävät osallisuuden suunnan
Yksilön elämäntilannetta määrittelevät eri tekijät vaikuttavat voimakkaasti koettuun osallisuuteen, mutta vaikutusten suuruus vaihtelee. Aineiston perusteella matalan osallisuuden riskiä lisäävät ennen kaikkea huonoksi koettu elämänlaatu, yksinäisyys ja ystävien puute. Myös heikoksi koettu terveys heikensi osallisuuden kokemusta selvästi.
Sen sijaan tyytymättömyys omaan talouteen vaikutti osallisuuden kokemukseen yllättäen vähemmän. Vaikka köyhyyden yhteys osattomuuteen on laajasti tunnistettu ja näkyi myös tässä aineistossa, osallisuuden kannalta muut edellä mainitut tekijät olivat selvästi merkittävämpiä. Kun tarkasteltiin erityisen matalaa osallisuutta kokevien ryhmää, ei tyytyväisyys omaan talouteen noussut tilastollisesti merkitseväksi.
On silti selvää, että taloudellinen niukkuus vaikuttaa moneen elämän osa-alueeseen – myös yksinäisyyteen, eikä taloudellisen tuen tarvetta voi ohittaa. Tutkimuksen valossa osallisuutta voidaan kuitenkin tehokkaammin vahvistaa lisäämällä resursseja yhteisölliseen toimintaan ja yksinäisyyden lievittämistä tukevaan työhön.
Osallisuutta voidaan tehokkaammin vahvistaa lisäämällä resursseja yhteisölliseen toimintaan ja yksinäisyyden lievittämistä tukevaan työhön.
Aineistosta havaittiin, että suurin osa matalaa osallisuutta kokevista suunnittelee elämäänsä vain päivä kerrallaan, kun taas korkeaa osallisuutta kokevista moni suuntaa ajatuksiaan jopa vuosien päähän. Vaikka elämänsuunnittelun aikajänne vaikutti osallisuuden kokemukseen vähemmän kuin yksinäisyys tai elämänlaatu, se kytkeytyy kiinnostavasti tulevaisuusajatteluun. Sitra on tuottanut aiheesta runsaasti materiaalia. Lähtökohtana on ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus hahmottaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja kokemus siitä, että omaan tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Tulevaisuusajattelun taitojen vahvistaminen ja ihmisten kanssa yhdessä vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien tutkiminen voivat tarjota uudenlaisen väylän osallisuuden tukemiseen – erityisesti niiden kohdalla, joiden ääni ei muuten kuulu tulevaisuuskeskusteluissa.
Tulevaisuusajattelun taitojen vahvistaminen voi tarjota uudenlaisen väylän osallisuuden tukemiseen.
Koska koettu elämänlaatu korreloi niin voimakkaasti osallisuuden kokemuksen kanssa, myöhemmissä tutkimuksissa olisi kiinnostavaa selvittää tarkemmin, mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja millaisin keinoin kokemusta elämänlaadusta voidaan parantaa – myös seurakunnan toiminnan näkökulmasta. Yksinäisyyttä puolestaan on jo tutkittu runsaasti, sen seuraukset tunnetaan hyvin, ja seurakunnissa on vahvaa osaamista yhteisöjen rakentamisessa ja yksinäisyyttä lievittävässä työssä. Siihen voimme tarttua heti.
Työikäiset jäävät yksin – ikääntyneet voivat yllättävän hyvin
Yksinäisyyden kokemus on koko väestön tasolla ollut jo usean vuoden ajan kasvussa. Osallisuuskyselyn vastaajista joka viides koki itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäiseksi. Kyselyaineiston perusteella ystävien puute kasvattaa matalan osallisuuden todennäköisyyttä yhdeksänkertaiseksi, ja yksinäisyyden kokemus jopa 12‑kertaiseksi. Jo 1–2 ystävää riittää kuitenkin suojaamaan erityisen matalalta osallisuuden kokemukselta.
Yksinäisyydestä puhutaan usein erityisesti ikäihmisten kohdalla, ja monissa seurakunnissa on pitkät perinteet työmuodoista, joissa yksinäisille ikääntyneille etsitään vapaaehtoisia ystäviä. Osallisuuskyselyn tulokset kuitenkin tuovat esille toisenlaisen näkökulman. Diakonian toimintaan osallistuvien joukossa juuri ikääntyneet näyttävät vastausten perusteella voivan monin tavoin hyvin ja kokevan korkeaa osallisuutta. Sen sijaan yksinäisyys ja osattomuuden kokemukset korostuvat diakoniassa kohdattujen työikäisten keskuudessa – heistä joka kolmas oli yksinäinen. Eläkeikäisten voimavarat ja se, mitä heillä on annettavaa, on tärkeää tunnistaa seurakunnissa. Voisiko olla niin päin, että he auttaisivat ja tukisivat nuorempiaan, matalampaa osallisuutta kokevia?
Yksinäisyys ja osattomuuden kokemukset korostuvat diakoniassa kohdattujen työikäisten keskuudessa. Heistä joka kolmas oli yksinäinen.
Mitä ihmiset toivovat diakonialta?
Tärkeä osa seurakuntien osallisuuskyselyä on kartoittaa vastaajien toiveita diakonian toiminnalle. Vastausten perusteella toiminnalta toivottiin eniten muiden ihmisten seuraa, mutta vastaukset vaihtelivat vastaajan elämäntilanteen mukaan. Eniten toisten seuraa toivoivat ne, jotka mitä ilmeisimmin seurassa jo viihtyivät, ja kokivat korkeaa osallisuutta. Diakonian toimintaan osallistuvista puolestaan ne, joiden elämätilanne oli huonompi ja jotka kokivat matalaa osallisuutta, toivoivat enemmän ruoka-apua ja taloudellista apua, ja vähemmän muiden seuraa. Tämä ei sinällään ole yllättävää – toisten seuraan on varmasti helpompi liittyä, jos jaksaa ja voi hyvin. Kun elämässä on huolia ja vaikeuksia, saattaa tarvita enemmän rohkaisua mukaan liittymiseen.
Kohti vahvempaa osallisuutta – tutkimustieto seurakuntien käyttöön
Osallisuuskyselyaineisto avasi monipuolisesti diakonian toimintaan osallistuneiden ihmisten kokemuksia, tarpeita ja toiveita. Erityisen mielenkiintoista oli tarkastella eri vastaajaryhmiä. Diakonian toimintaan osallistuvat eivät ole yhteneväinen joukko vaan mukana on hyvin erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä, joilla on omat toiveensa, tarpeensa ja kokemuksensa. Osallisuus on silti kaikille tärkeää ja merkittävä hyvinvoinnin tekijä.
Diakonian toimintaan osallistuvissa mukana on hyvin erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Osallisuus on kaikille tärkeä ja merkittävä hyvinvoinnin tekijä.
Kun seurakunnissa toteutetaan tutkimuksia ja kerätään tietoa, on tärkeää, että tuloksia aidosti hyödynnetään seurakuntien toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä – ei vain tilastotietona, vaan konkreettisina suuntaviivoina sille, miten vahvistaa osallisuutta ja vastata ihmisten tarpeisiin paremmin.
Kannustamme seurakuntia ottamaan osallisuuskyselyn käyttöön ja hyödyntämään sen tuloksia rohkeasti. Kysely tarjoaa välineen siihen, että kohtaamiemme ihmisten omat kokemukset ja ääni tulevat näkyviksi ja kuulluiksi. Se on tärkeää, jotta voimme yhdessä luoda yhteisöjä, joissa jokainen voi löytää paikkansa, tulla mukaan omalla tavallaan ja kokea yhteyttä ja merkityksellisyyttä.
Susanna Inkovaara, diakoniatyöntekijä, Helsingin Mikaelin seurakunta
Mari Toivanen, diakoniatyöntekijä, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta
