Malmin seurakunnassa Helsingissä on helmikuussa 2019 käynnistynyt kaksivuotinen “Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena” -projekti. Ennen projektin varsinaista käynnistymistä on kuitenkin jo tehty paljon: kirjoitettu projektisuunnitelma, haettu rahoitusta, rekrytoitu työntekijää, reagoitu työpaikkailmoitukseen, haastateltu, sovittu erilaisista käytännön asioista uuden työn aloittamisen suhteen.
Elina: Keväällä 2018 kirjoitin projektihakemuksen hankkeelle, jonka työnimenä oli Diakonia kansalaistoiminnan ja kansalaisvaikuttamisen tukena. Oma esimieheni piti projektia kunnianhimoisena, mutta antoi tukensa ja siunauksena kirjaamilleni tavoitteille. Helsingin seurakuntayhtymän diakonisten hankkeiden rahoitusta valmistellut työryhmä päätyi esittämään hankkeelle rahoitusta kahdeksi vuodeksi. Seuraava haaste olikin löytää projektiin työntekijä, diakonian kehittäjä. Kuka jakaisi näkymme ja tarttuisi haasteeseen? Löytyisikö diakoniatyöntekijä, joka innostuisi kehittämään diakoniaa ei-niin-perinteisestä näkökulmasta?
Veera: Kiinnostuin projektin kuvauksesta, koska ajattelin että se oli hyvin poikkeava perinteisten diakoniatyön työpaikkailmoitusten joukossa. Olin jo pitkään kokenut oman työnäkyni diakoniatyötä kehittäväksi ja tässähän nyt haettiin nimenomaan diakonian kehittäjää. Lisäksi syntyi tunne siitä, että tässä hankkeessa saattaisi olla jatkoa juuri sille, mitä olin Diakoniabarometrissa 2018 tutkinut. Projektin nimi herätti myös uteliaisuuteni siitä, että mistä hankkeessa oikein on kyse. Nyt projektissa työskennellessäni törmään usein kysymykseen siitä koskeeko hanke vapaaehtoistoimintaa tai politiikkaa, mistä oikein on kyse siinä, että diakoniassa tuetaan kansalaistoimintaa ja –vaikuttamista?
Kysymyksistä tavoitteeksi
Maaliskuun lopulla kävimme kehityskeskustelun, jonka yhteydessä kirjoitimme tehtävänkuvauksen ohjeistuksen mukaisesti. Tällä kertaa ei ollut mitään pohjaa, jota päivittää. Helmikuussa käynnistyneen projektin työntekijän tehtävänkuva oli luotava tyhjästä, projektisuunnitelmaan ja projektin tavoitteisiin nojaten. Keskustelu oli innostava ja erilainen. Projektin tavoitteet kirkastuivat ja samalla kirkastui kuva siitä, mitä kaupunkidiakonia voisi tulevaisuudessa olla. Keskustelussa vilahteli ajatuksia, jotka halusimme jakaa ja joista haluaisimme keskustella laajemminkin. Muitakin diakonian kentällä tai sen liepeillä toimivia saattavat pohdituttaa esimerkiksi seuraavat kysymykset:
- Miten kaupunkidiakonia vastaa yhteiskunnan muutoksiin?
- Luoko diakoniatyö edellytyksiä pärjäämiselle vai selviytymiselle?
- Mikä voimaannuttaisi diakoniatyöntekijät voimauttamaan ihmisiä, joiden kanssa he työskentelevät? Miten voitaisiin yhdessä haastaa syrjäyttävät rakenteet?
- Onko diakonian vaikuttaminen ensisijaisesti asiantuntijavaikuttamista vai syrjäytettyjen äänten tukemista?
Meidän vastauksenamme kysymyksiin kirjasimme, että “Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena” – projektin tavoitteena on:
Kehittää kaupunkidiakoniaa ammatillisen auttamisen rinnalla kansalaistoiminnan ja osallisuuden näkökulmasta. Luoda malleja kuulla heitä, joiden kanssa diakoniatyössä työskennellään. Kehittää ja kokeilla toimintamalleja erityisesti heikoilla olevien kansalaisten omaehtoiseen vaikuttamistoimintaan. Edistää vuoropuhelua erilaisissa elämäntilanteissa olevien välillä.
Tavoitteista toiminnaksi
Yleviä tavoitteita, mutta miten ne käännetään konkreettisiksi toimenpiteiksi? Oikotietä ei ole. On lähdettävä kokeilemaan. Onneksi esikuviakin on. Projekti ei ole syntynyt tyhjästä, vaan projektihakemuksen kirjoittamiseen inspiroi mahdollisuus olla mukana toteuttamassa Kallion seurakunnan Sovinto100–ratkaisupajaa köyhyydestä ja eriarvoistumisesta. D-Areenoja on toteutettu eri puolilla Suomea. Sekä Sovinto100–ratkaisupajassa että D-Areenoissa on saatettu yhteen kokemusasiantuntijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Näin on nimenomaan edistetty vuoropuhelua erilaisissa elämäntilanteissa olevien välillä.
Kokeileminen on tekemistä. Kun kuvataan tekemistä, käytetään teonsanoja eli verbejä. Kun konkretisoimme yleviä tavoitteitamme, listasimme muun muassa seuraavia verbejä: kuulla, kartoittaa, kokeilla, kehittää ja yhteiskehittää, keskustella (dialogi), tukea, rohkaista, vahvistaa, raportoida, perustella, viestiä, vaikuttaa. Verbien listasta hahmottuu tavoite siitä, että projektissa haluamme entistä selkeämmin asettua tasavertaiseen vuorovaikutukseen ympäristön ja sen ihmisten kanssa. Etsimme asetelmaa, jossa diakoniatyöntekijä ei ole auttajan tai asiantuntijan vaan mahdollistajan, rohkaisijan ja vahvistajan roolissa. Onko diakoniatyössä mahdollista löytää sellaisia työskentelymalleja, jotka loisivat edellytyksiä pärjäämiselle selviytymisen sijaan?
Kun lisäksi tarkastellaan sitä, miten tehdään, korostuu ajatus siitä, että tehdään yhdessä. Yhdessä muiden samaa tavoittelevien toimijoiden kanssa sekä yhdessä heidän kanssaan, joiden kanssa diakoniatyössä pitäisi työskennellä. Yhdessä tekeminen on itsestään selvää puheen tasolla, mutta kuinka itsestään selvää se on arjen käytännön työssä? Myös verbien listaa tarkastellessa voimme kysyä, ovatko nämä juhlapuheiden vai arjen sanoja. Projektin yhtenä tavoitteena on tuoda nämä sanat juhlapuheista arjen työhön.
Toiminnasta tulevaisuuden vaikuttamiseen
Kirkon diakoniatyöllä on poikkeuksellisen laaja kosketus suomalaisen yhteiskunnan katvealueisiin ja epäkohtiin. Tämän päivän ja tulevaisuuden diakoniatyössä tarvitaan osaamista, jolla tämä asiantuntemus tuodaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja muutetaan vaikuttamisviestinnäksi. Tähän haasteeseen vastaamista helpottaa se, että luodaan välineitä, joilla diakoniatyön asiakastyöstä saadaan hiljaisen tiedon lisäksi tutkimustietoa, kovaa dataa. Tässä tarvitaan yhteistyötä diakonian tutkimuksen ja alan opiskelijoiden kanssa.
Keskustelussa havaitsimme, että projektissa ja sen tavoitteissa on monta tasoa. Emme ole vain tekemässä ja toteuttamassa vaan myös kirjoittamassa diakonian kertomusta tulevaisuuteen. Minkälainen on diakonian kansalaisvaikuttamisen perusta tässä ajassa? Miten käymme keskustelua diakonian kansalaisvaikuttamisen arvoista ja työskentelemme itse arvojemme mukaisesti? Vuoropuhelu niistä arvoista, joille yhteiskuntaa rakennamme, on kevään eduskuntavaalien jälkeen entistä tärkeämpää. Kirkon ja diakoniatyön on terävöitettävä omaa arvopohjaansa ja puhuttava rohkeasti niistä arvoista, joista emme voi päästää irti. Jakamaton, kaikille yhtäläinen ihmisarvo on meidän mielestämme yksi näistä arvoista.
Aikamoiset tavoitteet yhdelle kaksivuotiselle projektille. Tehtävänkuvaukseen kirjoitimme vielä lopuksi vakiolauseen: Suorittaa muut esimiehen määräävät tehtävät. Ettei työ loppuisi kesken.
Malmin seurakunnan diakoniajohtaja Elina Leppihalme
“Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena” -projektin työntekijä, diakonian kehittäjä Veera Wallenius
