Hädän äänenä oleminen

Neljä ihmistä asettelee ulkona vaatteita pöydille jaettavaksi asunnottomien yössä..

Diakonisen kirkon tehtävänä on ihmisten auttaminen ja tukeminen haavoittuvissa elämäntilanteissa, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen, yhteisöllisyyden edistäminen ja ympäristön suojeleminen. Toiminnallaan ja osallistumisellaan kirkko konkretisoi ja määrittää paikkansa yhteiskunnassa. Diakoniaan kuuluu karitatiivisen ja liturgisen puolen lisäksi myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Yhteiskunnan muutoksen myötä ihmisten diakoniset tarpeet muuttuvat. Monipuolistuvan diakonian tarpeet kilpailevat vanhojen tarpeiden kanssa.

Yhteiskunnan muutoksen myötä myös ihmisten diakoniset tarpeet muuttuvat. Monipuolistuvan diakonian tarpeet kilpailevat vanhojen tarpeiden kanssa. Diakonian toteuttamiseen on syytä luoda moninaisempia ja joustavampia rakenteita. Diakonia nousee edelleenkin lähimmäisenrakkaudesta ja ajattelen ja uskon, että kaikki seurakuntalaiset kaipaavat mahdollisuuksia osallistua hyvän tekemiseen.

Myöskään hiljentymisen tarve ei ole vähentynyt – meditaation harjoitus yhdistää ihmisiä laajalti. Diakonian on tarjottava mahdollisuus sekä olemiseen että tekemiseen. Tarpeelliseksi tuntemisen tunteeseen.

Kutsu ottamaan yhteyttä

Espoonlahden seurakunnan esitteessä lukee: ”Ota rohkeasti yhteyttä diakoniatyöntekijöihin, jos tarvitset vaikkapa apua tai neuvontaa Kelan tukien hakemisessa tai henkilökohtaista, luottamuksellisesta keskustelutukea isoihin tai pieniin murheisiin, ongelmiin tai suruun. Onko sinulla rahahuolia? kaipaatko puhelinystävää? yhteistä ruokailua tai vain ruokaa? ryhmätoimintaa? messuja? Huomioimme asunnottomat, erityisryhmät ja vapaaehtoiseksi haluavat.”

Espoonlahden seurakunnan diakoniatyön toiminta-ajatus kertoo, että ”diakoniatyön tehtävänä on kristilliseen rakkauteen perustuen antaa apua erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Tehtävänä on sytyttää ihmisten sydämissä usko, toivo ja rakkaus diakonian keinoin.

Perustehtävänä on olla heikoimpien puolella. Diakoniatyössä pyritään kohtaamaan asiakas kokonaisvaltaisesti elämän kaikki osa-alueet huomioiden ja tukemaan asiakasta hänen tarpeistaan ja lähtökohdistaan käsin itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.”

Rohkeasti eteenpäin

Kirkon tulevaisuusvaliokunnan mietinnön mukaan kirkon tavoitteena on jatkossakin julistaa ja auttaa. Kirkon pitää puhua heikoimpien puolesta, jäsenten pitää päästä mukaan auttamistyöhön ja diakoniaa on rohkeasti kehitettävä, mukaan lukien toimimattomien rakenteiden purkaminen. Diakonian integrointi seurakunnan muuhun työhön on välttämätöntä.

Diakoniatyö on yhtäältä yksi seurakunnan työmuodoista ja toisaalta koko kirkon, sen jäsenten ja työntekijöiden, yhdessä jakama tehtävä ja elämistapa. Kehittämiskohteina näen esimerkiksi:

  1. Yhteistyö kirkon ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Etsivä työ – mistä löytyy kaikkein heikoimmassa asemassa olevat?
  2. Resurssien uudelleen tarkastelu. Diakonian tulisi pystyä kytkemään tiiviimmin seurakunnan muuhun toimintaan ja sen tulisi verkostoitua sekä seurakunnan sisällä että muiden avunantajatahojen kanssa. Entä onko työajattomuus uhka vai mahdollisuus diakoniatyön toteuttamisessa? Minkälaisia mahdollisuuksia työajattomuus antaa diakoniatyön toteuttamiselle?
  3. Diakoniatyön hahmottaminen kokonaisvaltaisesti. Mitä on lapsiperheköyhyys? Mielen ongelmat? Yksinäisyys? Päihteiden käyttö (joka ei tarkoita vain alkoholia)?  – tarvitaanko palvelumuotoilua ja diakonian selkeämpää esiintuomista viestinnällisesti?
  4. Seurakuntalaisten osallisuus. Vapaaehtoisuus. Vapaaehtoiset. Seurakuntalaisten laaja osallistuminen kertoisi vahvemmin siitä, että diakonia ei ole kirkossa niinkään sosiaalityön jatke vaan elämän jakamista. Erilaiset seurakuntalaiset jakavat arkea ja juhlaa. Vapaaehtoisuus nostaa koko seurakunnan toimintakulttuuria.
  5. Hädän äänenä oleminen. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys koskee jokaista.

Kirkon Ovet auki 2021 strategiassa todetaan, että kirkko haluaa toteuttaa kokeiluja ja vahvistaa kokeilukulttuuria pelkäämättä virheitä ja epäonnistumista. Uskallammeko kokeilla – häpeää pelkäämättä? Joskushan joku kokeilu voisikin onnistua. Niin ja sallimmeko toisen kokeilussaan onnistua? Tavoitetilana olla toistemme tukena niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.

Mari Paulasaari

Johtava diakoniatyöntekijä

Espoonlahden seurakunta

Kuva: Valmistelemme vaatepistettä Asunnottomien yöhön.