Kuva: Kirjan kansi, jossa kuva talon hahmosta, joka koostuu ihmisten kasvoista ja teksti: Yhdessä elämisen taito, Aineksia hyvien väestösuhteiden rakentamiseen kirkossa / Kirkkohallitus
Elämme aikaa, jossa tiedonvälitys on nopeaa ja jossa sekä hyviä että huonoja viestejä voi jakaa eteenpäin sekunnin murto-osassa. On varmasti olemassa myös tarkoituksellista vastakkainasettelujen luomista, mutta moni jakaa totena pitämiään vastakkainasetteluja lisääviä uutisia eteenpäin uskoen vakaasti toimivansa oikein. Myös tietojen oikojat saattavat toimia provosoivasti tai tylysti. Näin jakolinjat syvenevät ja vastakkainasettelu kasvaa.
Polarisaatiota on aina olemassa ihmisryhmissä. Se on ajatusrakenne, joka voimistuu, kun me vastaan he -jakolinjoja vahvistetaan. Miten sitten voimme toimia vastakkaisasettelujen purkamisen ja hyvän yhteisen elämän rakentamisen puolesta?
Tässä blogissa tarjoamme muutamia näkökulmia. Viime vuosina Koneen säätiö on rahoittanut Depolarization-hanketta, jota vetää Miriam Attias. Attiaksen taustalla on vuosien sovittelukokemus naapurisovittelusta erityisesti liittyen monikulttuurisen asumisen kysymyksiin. Hänen työnsä on kristallisoitunut viime vuonna kahteen julkaisuun: Me ja ne. Välineitä vastakkainasettelujen aikaan sekä Identiteetti, konfliktit ja sovittelu.
Me ja ne -kirja on kokoomateos eri kirjoittajilta. Attias tuo artikkeleissaan esille polarisaation purkamiseen liittyviä tekijöitä, jotka perustuvat hollantilaisen Bart Brandsmanin kehittelemään malliin. Tässä näkökulmassa tärkeää on suunnata polarisaatiota purkava työ niihin, jotka eivät ole lukinneet vielä kantaansa tai jotka mieluummin ”pysyvät hiljaa” keskellä. Kantansa lukinneiden ajatuksia on jo paljon vaikeampi muuttaa.
Seurakuntien työntekijöille tyypillistä on ryhtyä sillanrakentajiksi erimielisten vastakkain olevien ihmisten välille (Attiaksen termeillä ”yllyttäjät” ja ”liittyjät”). Attias toteaa, että sillärakentajan yritys kehittää dialogi yllyttäjien välille on usein turhaa ja pikemminkin vastakkainasettelua tukevaa ja lisäävää kuin sitä purkavaa. Siinä meille sillanrakentamiseen mieltyneille on ajattelemisen aihetta!
Dialogia ei voi saada aikaan niiden kanssa, jotka tietoisesti tai tiedostamatta pyrkivät luomaan vastakkainasettelua ja lisäämään bensaa polarisaatioliekkeihin tuottamalla identiteettipuhetta. Vastakkaisilla ”pooleilla” on intressinä saada lisää seuraajia ja liittyjiä omalle puolelleen ja voittaa väittely. Faktat, dialogi ja positiiviset vastamääreet eivät pura polarisaatiota, koska ajattelu on vaistomaisen tunnedynamiikan ohjaamaa.
Keiden kanssa tulisi sitten pyrkiä rakentavaan dialogiin? Vastaus löytyy Brandsmanin mallissa keskeltä. Strategiana on puhua keskellä oleville ”hiljaisille” niistä teemoista, jotka yhdistävät. Ei puhuta identiteeteistä, vaan dilemmasta, joka yhdistää. Ei moralisoida, ei lisätä faktoja, vaan keskitytään kysymyksiin ja kuuntelemiseen. Tärkeää on myös puhua kunnioittavalla ja arvostavalla sävyllä. Tähän löytyy hyviä välineitä esimerkiksi Erätauko-menetelmästä ja restoratiivisesta oikeudesta, joista lisää jäljempänä.
Attiaksen identiteettejä käsittelevä kirja puolestaan nostaa esille ne konfliktit, joita eri identiteetit omaavien välille voi syntyä ja miten näitä konflikteja voi sovitella.
Sovittelun näkökulmat ammentavat restoratiivisesta oikeudesta, jossa lähdetään ihmisten kokemuksista ja siitä, miten konflikti ovat kunkin elämään vaikuttaneet ja jatketaan pohtimalla, mitä kukin tarvitsee, että tilanne korjautuisi sekä mihin kukin osallinen voisi sitoutua. Sovittelun näkökulmia ja kysymyksiä hyödynnetään myös polarisaation purkamisessa.
Suurin ero polarisaation ja konfliktin välillä on kuitenkin se, että konflikti on tiettyyn tilaan ja henkilöihin paikannettavissa, kun taas polarisaatio on vaikeammin nähtävä jännite pinnan alla.
Polarisaatiota puretaan vähentämällä identiteettipuhetta ja puhumalla ”keskellä oleville” yhteisestä dilemmasta, kun taas sovittelu keskittyy konfliktin osapuoliin, tavoitteena on tunnistaa ja tunnustaa heidän kokemuksensa ja tarpeet ja korjata heidän välisensä suhde.
Miriam Attiaksen ajatuksia on hyödynnetty eri puolilla, esimerkiksi Itä-Helsingin nuorisopalvelujen Moniääninen Mellunkylä –hankkeessa. Miriamin asiantuntemusta hyödyntäen mallinnetaan monialaista yhteistyötä vastakkainasetteluihin ja konflikteihin puuttumiseksi ja niiden ennaltaehkäisemiseksi. Nuorten kesken on erityisesti korona-aikana puhjennut enemmän vastakkainasettelua ja konflikteja, joiden tehokkaaksi työstämiseksi voidaan tarvita koulujen, nuorisotyön, poliisin, sovittelutoimijoiden, sosiaalityön ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä. Kaupungin, järjestöjen ja seurakunnan työntekijöille ja asukasaktiiveille on järjestetty yhteisiä koulutuksia polarisaatiosta ja Erätauko-dialogista. Uusia yhteistyömuotoja ja uutta yhteistä ymmärrystä on löydetty toimijoiden kesken alueen haasteisiin puuttumiseksi.
Attiaksen ajatuksia on käytetty myös Kirkkohallituksen tuoreessa julkaisussa Yhdessä elämisen taito – Aineksia hyvien väestösuhteiden rakentamiseen kirkossa.
Julkaisu on tarkoitettu palvelemaan seurakuntien konkreettista toimintaa. Taustalla käytetään oikeusministeriön hyvien väestösuhteiden mallia.
Julkaisun pohjana on Kirkon monikulttuurisen työryhmän työpaja, jossa keskusteltiin hyvistä väestösuhteista Eveliina Lyytisen vetämän luottamustyöskentelyn pohjalta. Tästä keskustelusta koostui julkaisun alku. Lisäksi julkaisusta löytyy hartauksien ja keskustelujen pohja-aineistoja, jotka samalla tuovat esille hyvien väestösuhteiden teologista perustaa. Lisäksi julkaisusta löytyy konkreettisia välineitä kasvattaa yhdessä elämisen taitoa ja selvitellä konflikteja. Lopuksi siinä tuodaan esille myös niitä hyviä käytäntöjä, joita seurakunnissa on jo käytössä.
Toinen kirjoittajista on saanut olla mukana Luterilaisen Maailmanliiton monivuotisessa conviviality-prosessissa, jossa hyvän yhdessä elämisen avaimia on tutkittu eri työpajoissa monelta kantilta: yhdessä elämisen, talouden, maahanmuuton ja teologian näkökulmista. Conviviality voidaan kääntää suomeksi sanalla konvivialiteetti. Paljon helpompi on kuitenkin kuvailla sanan merkitystä sanan conviviality selityksen ”art and practice of living together in solidarity” käännöksellä eli solidaarinen yhdessä elämisentaito.
Hyvä yhdessä elämisentaito vaatii kykyä empatiaan ja sitä kautta toisen ja hänen tilanteensa ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen. Nämä eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös vastavuoroisuutta: myös heikoimmilla resursseilla varustetulla täytyy olla mahdollisuus tuoda oma panoksensa yhteiseen elämään, olipa tuo panos sitten mitä tahansa. Eikä hyvin resursoitu henkilö voi jakaa omastaan ylhäältäpäin. Osallisuuden syntyminen on tärkeää, jotta yhteinen elämä olisi hyvää.
Yhteisessä elämässä syntyy luonnollisesti myös konflikteja, sillä ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia intressejä. Konfliktit eivät kuitenkaan ole vaarallisia, vaan ne haastavat konfliktinratkaisuun eli selvittelemään konfliktia.
Konfliktin selvittely puolestaan opettaa taitoja, joita on mahdollista soveltaa myöhemmin vastaavissa tilanteissa. Siksi konfliktin väistely on karhunpalvelus ihmisille, vaikka se tuottaisikin välitöntä helpotusta. Pidemmän päälle asiat voivat jäädä nakertamaan ihmisten välistä luottamusta.
Viime vuosina Erätauko-menetelmä on saanut nostetta hyvänä ja dialogisena tapana käydä keskustelua. Erätauko-keskustelu pohjaa dialogiseen keskustelumetodiin, jossa jokainen saa puhua ja jokainen tulee kuulluksi. Dialogisen puhetavan opettelu tarkoittaa sitä, että me innokkaat oman viestimme eteenpäin viejät, opettelemme kuuntelemaan muita. On toki tärkeää, että jokainen saa puheenvuoron, myös innokkaat puhujat, mutta erityisen tärkeää on se, että jokaisen puheenvuoro tulee kuulluksi.
Välineitä vastakkainasettelun purkuun on siis olemassa.
Suurin este olemme ehkä me itse: emme välttämättä oman sanomamme palosta ennätä kuunnella toisia; oma etumme on meille toisten etua tärkeämpi tai vain haluamme jatkaa kärjistävää keskustelua, koska se viesti kulkee tehokkaasti eteenpäin. Muutos lähtee kuitenkin meistä jokaisesta.
Pia Rinne & Ulla Siirto
Addy, Tony (toim. 2013). Seeking conviviality. Re-forming Community Diaconia in Europe. LWF. https://www.lutheranworld.org/content/resource-seeking-conviviality Addy, Tony (toim. 2017). Towards convivial economy. LWF. https://www.lutheranworld.org/content/resource-towards-convivial-economy Addy, Tony (toim. 2015) Convivial life together – Bible studies on Vocation, Dignity and Justice. LWF. https://www.lutheranworld.org/content/resource-convivial-life-together Arikka, Laura (2021). Dialogi pelastaa maailman. Helsinki: Kirjapaja. Attias, Miriam & Kangasoja, Jonna (toim. 2020). Me ja ne. Välineitä vastakkainasettelujen aikaan. Helsinki: Into. Attias, Miriam (2020). Identiteetit, konfliktit ja sovittelu. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Erätauko. https://www.eratauko.fi/ Välineitä polarisaation purkamiseen http://www.depolarize.fi/tyokalupakki/ ja https://insidepolarisation.nl/fi/
