Vaikuttavuus määrittää ihmisten odotuksia siitä, mistä hyvä palvelu, toimiva interventio tai onnistunut auttaminen muodostuu. Vaikuttavuustiedon mahti ulottuu lähes kaikkialle, kuten työelämään, kuluttajuuteen, terveyteen, hyvinvointiin ja arjen päätöksiin. Myös kirkon toimintamuotoihin vaikuttavuuden kysymykset näyttävät tulleen jäädäkseen.
Vaikuttavuuden tietotalous
Vaikuttavuuden arvioinnin todetaan nykyisin olevan osa ihmisten arkea. Vaikuttavuuden käsitteen läpimurto tapahtui palvelujärjestelmässä 1980-luvulla tulosohjauksen käyttöönoton yhteydessä.
Vaikuttavuuden arvioinnin vaatimukset ovat tulleet palveluihin keskeisesti ylikansallisten organisaatioiden (kuten OECD ja Euroopan unioni) suosituksista, kansallisesta lainsäädännöstä ja hallitusohjelmista. Palvelutuotannon siirtymät markkinoille ovat saaneet vaikuttavuustiedon liiketoiminnan kukoistukseen. Vaikuttavuuden tiedonhankinnan keskeisyydestä johtuen voidaan hyvällä syyllä puhua vaikuttavuuden tietotaloudesta.
Vaikuttavuuden arvioinnin haasteita ei ymmärretä kuitenkaan samalla tavoin eri tieteissä ja toiminta-alueilla. Käsitykset vaikuttavuustiedon hyödyllisyydestä vaihtelevat eri aloilla. Lääketieteellisen vaikuttavuustiedon tarvetta ei yleensä kyseenalaisteta, sillä epävarmuutta terveysasioissa ei siedetä. Vaikuttavuustutkimus ja siihen perustuvat hoitosuositukset ovat kiinteä osa lääketieteitä ja terveydenhuollon toimintaa.
Esimerkiksi sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä vaikuttavuustiedon asema on terveydenhuoltoa moniselitteisempi. Sosiaalipalvelujen monitahoisuuden vuoksi vaikuttavuustutkimusta on pidetty menetelmällisesti vaativana. Asiakastietojärjestelmät eivät tue riittävästi tiedon hankintaa, ja tutkimuksen asetelmat ovat usein haastavia ja kalliita. Vaikuttavuustutkimukseen nähdään joskus sisältyvän myös eettisiä riskejä.
Vaikutuksesta vaikuttavuuteen
Vaikuttavuustiedolla on erilainen asema eri aloilla, joten ei ole yhtä oikeaa määritelmää sille, mitä vaikuttavuus tarkoittaa. Jotkut määritelmät painottavat asian normatiivista ja toiset kausaalista puolta. Vaikuttavuus voidaan ymmärtää kysymykseksi siitä, miten hyvin jokin palvelu, interventio tai toiminto saavuttaa tavoitteensa (normatiivisuus) tai kysymykseksi siitä, muuttuuko jokin asiantila tehdyn toiminnon seurauksena (kausaalisuus). Vaikutus ilmentää muutosta, kun vaikuttavuudessa on kyse myös tästä muutoksesta aiheutuvasta hyödystä.
Vaikuttavuuden arviointi voi kohdentua kokonaisiin instituutioihin, uudistuksiin, hankkeisiin, interventioihin ja palveluihin. Vaikuttavuuden selvittely ei edellytä aina tieteellistä tutkimusta, vaan vaikuttavuutta arvioidaan myös ei-tieteellisin menetelmin esimerkiksi toiminnan kehittämiseksi tai toimijoiden tilivelvollisuuden täyttämiseksi.
Satunnaistetuista kokeista kevytkokeiluihin
Vaikuttavuuden arviointia voidaan tehdä usealla tavalla. Tilastot olivat Suomessa tärkein tietolähde vaikutusten kysymyksiin vastaamiseksi 1800-luvun lopulta alkaen. Kansainvälisesti vertaillen maassamme on tällä hetkellä poikkeuksellisen hyvät edellytykset vahvistaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa kehittyneiden tietorekistereiden avulla. Tavoiteperusteista vaikuttavuuden arviointia alettiin ottaa käyttöön 1960-luvulla osana keskitettyä suunnitteluohjausta. Tavoiteperusteisen arvioinnin avulla kartoitetaan sitä, miten toiminnalle asetetut tavoitteet on saavutettu. Tarveperusteisen arvioinnin avulla selvitellään puolestaan sitä, miten hyvin ohjelma tai palvelu vastaa asiakkaan tarpeisiin.
Satunnaistettu, kontrolloitu koeasetelma (RCT, Randomized controlled trial) yleistyi lääketieteessä 1930- ja 1940-luvuilla, ja julkisten palvelujen arvioinnissa sitä alettiin käyttää 1960-luvulla. Satunnaistettu koe on ihanne lääketieteessä, mutta alan vaikuttavuustutkimusta tehdään myös rekisteriseurantojen avulla. Tämän hetken tunnetuin yhteiskuntatieteellinen koeasetelma sisältyy pääministeri Sipilän hallituksen toteuttamaan perustulokokeiluun. Kokeellisia tutkimusasetelmia on lisäksi käytetty Suomessa muun muassa työvoimapolitiikassa, kuntoutuksessa ja päihdepolitiikassa.
Kokeilevuutta suosiva palvelujen kehittäminen ei edellytä aina raskaita satunnaistettuja kokeita. Valtioneuvoston kanslian Kokeileva Suomi -kärkihankkeessa rohkaistaan pikemminkin pienimuotoisempaan kokeilutoimintaan, jonka vaikutukset voitaisiin selvittää kokeellista asetelmaa vaivattomammin.
Sosiaalityössä on koeasetelman sijasta hyödynnetty niin kutsuttua realistista arviointia. Tällöin analysoidaan sitä, mitkä ovat jonkin intervention vaikutusmekanismit ja miten ne toimivat. Samalla kiinnitetään huomiota toimintaympäristöön eli olosuhteisiin, joissa vaikutuksia ilmenee. Toimintaympäristöä ja mekanismeja tarkastelemalla pyritään päättelemään sitä, millaisia mahdollisuuksia jollain ohjelmalla tai palvelulla on aikaansaada vaikutuksia.
Kansalaisia, asiakkaita ja työntekijöitä osallistavaa, vuorovaikutteista ja valtaistavaa arviointia on hyödynnetty 1980-luvulta alkaen esimerkiksi työelämän tutkimuksessa, sosiaalityössä, kasvatuksessa ja kuntoutuksessa. Näiden laadullisten tutkimusotteiden avulla ei pureuduta suoranaisesti vaikuttavuuteen, vaan muotoillaan uusia tapoja toteuttaa palvelut vaikuttavasti.
Vaikuttavuuden arviointiin on omaksuttu myös auditoinnin lähtökohtia, vaikka auditointi liittyykin ensi sijassa laadun hallintaan. Auditoinnin perusidea eli kokonaisvaltaisen tieto- ja ohjausjärjestelmän hyödyntäminen toiminnan läpinäkyvyyden vahvistamiseksi, on synnyttänyt lukuisia sovelluksia digitalisaation ja tietojärjestelmien edistyessä.
Vaikutuksia ennakoivalle tiedolle on tullut suurkysyntä, ja tietojärjestelmien kehitys on avannut tämän tiedon hankintaan loputtomat mahdollisuudet. Lapsivaikutukset, sukupuolivaikutukset, tulonjakovaikutukset, alueelliset vaikutukset, ympäristövaikutukset ja lakien vaikutukset esimerkkejä kohteista, joihin ennakoivaa arviointia kohdennetaan.
Vaikuttavuus ei ratkaise kaikkea
Vaikuttavuustiedon avulla yritetään arvottaa, miten hyviä palvelut tai toimenpiteet ovat. Tätä tietoa kaivataan etenkin, kun halutaan perustella, puolustaa tai kyseenalaistaa toimenpiteitä ja palveluja. Vaikuttavuuden kysymykset puhututtavat usein enemmän kuin johtavat vakavasti otettavaan tutkimukseen. Yhteiskunnallisten ratkaisujen kestävyyden arvioimiseksi tarvitaan pitkän aikavälin tietoa, ja sen hankintaan eivät yleensä voimavarat riitä.
Vaikuttavuus on vain yksi palvelun tai intervention ominaisuus. Esimerkiksi palvelujen saatavuutta ja yhdenvertaisuutta ei tutkita tällä hetkellä läheskään yhtä paljon kuin vaikuttavuutta. Nykyisin on entistä vaikeampi saavuttaa yhteiskunnassa yksimielisyyttä siitä, millaiset asiat ovat ihmisille tärkeitä. Tähän pulmaan ei vaikuttavuuden arviointi tarjoa ratkaisuja.
Marketta Rajavaara
Professori, VTT
Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta
Jutun pohjana on käytetty Diakonia4/2012 julkaistua artikkelia.
(Kuva: Marjut Hentunen)
