Pohdintoja kirjasta Aina Äiti, Aina tytär

Kuva: Kirjan kansi, jossa kaksi hahmoa ja tekstit: Aina äiti, aina tytär,aikuisen naisen suhde äitiin, Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki

Aina äiti, aina tytär- kaksi asiaa, jotka kulkevat mukana läpi koko elämän. Tämän ovat havainneet myös työssään Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki, jotka pohtivat kirjassaan Aina Äiti, Aina tytär aikuisen naisen suhdetta äitiinsä. Seuraavassa Irene Nummela pohtii yhdessä tyttärensä Hanna Eklundin kanssa kirjasta nousevia ajatuksia.

Irene: “Tyttäreni sai kirjan käsiinsä ennen minua ja kun menimme kylään hänen luokseen, hän otti esille kirjan ajatuksia ja keskustelimme niistä.”

Hanna; “Joo olin siinä vaiheessa kiinnostunut ihmissuhde- ja kasvatuskirjoista. Tässä teoksessa mielestäni yhdistyi jollakin tavalla molemmat aiheet, joten olihan siihen tartuttava. Ajattelin jo ennen kirjan lukemista, että minulla on hyvä äitisuhde, mutta omien tyttärien myötä, olen alkanut miettiä enemmän sen eri kerroksia. Kirjassa käydään kattavasti läpi niin turvallisen- kuin välttelevän kiintymyssuhteen mallit ja toimintatavat. Näistä malleista jokainen äiti löytää varmasti kosketuspintaa ja selitystä omalle käytökselleen. Puhutaan muun muassa sosiaalisuudesta, kilttityttö -syndroomasta, arvostamisesta ja erilaisista tavoista osoittaa rakkautta. Monesti lukiessani kirjaa, mietin myös omaa suhdettani pieniin tyttäriini. Miksi käyttäydyn tietyssä tilanteessa kuten käyttäydyn ja onko tämä jotain, jota olen oppinut omalta äidiltäni vai kumpuaako se jostain muusta? Yksi suurimpia oivalluksiani oli kuitenkin se, miten paljon merkitystä juuri sanattomalla viestinnällä on.

Kosketuspintaa omaan elämään

Jokainen äiti on oman aikansa lapsi ja jo sen ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään omaa äitiään, vakuuttavat Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki kirjassa. Taakansiirtymät on hyvä tunnistaa ja pysäyttää niiden jatkumo.

Irene: “Kun olen pohtinut äitini ja hänen sukunsa elämää, se on auttanut minua ymmärtämään, myös äidin käyttäytymistä. Hänen elämänsä oli jo pienestä pitäen selviytymistä: sodasta, kotiseudun jättämistä, omien ammatillisten unelmien hautaamista ja jo pienestä pitäen taistelua jokapäiväisestä leivästä.”

“Olen huomannut myös siirtäneeni tyttäreeni käyttäytymismalleja, joita opin omalta äidiltäni. Onneksi erään kerran huomasin sen ja päätin käyttäytyä tytärtäni kohtaan toisella tavalla. Näin halusin ehkäistä huonojen mallien siirtämistä sukupolvelta toiselle.”

Hanna: Erityisesti minua kiinnosti se, löytyisikö kirjasta vahvistuksia omille teorioilleni äidin kasvatustyylistä, ja myös toisaalta nostaisiko se esiin asioita, joita en ollut ottanut huomioon tai edes ajatellut. Sitä mitä en esimerkiksi ollut osannut ottaa huomioon oikeassa määrin oli äidin omien vanhempien kasvatustyyli. Kuinka tärkeätä onkaan ymmärtää heidän elettyä elämää ja sen aikaisia olosuhteita. Ymmärtää, kuinka mummini käyttäytyi äitiäni kohtaan ja mitkä niistä käyttäytymismalleista ovat kulkeutuneet minun tyylini kasvattaa ja näyttää naisenmallia.

Koko elämän kestävä prosessi

Omaa äiti suhdetta voi käsitellä, vaikka oma äiti olisi jo kuollut, toteavat kirjoittajat.

Irene: ”Minä olen pohtinut lähemmin omaa äiti suhdettani, äitini kuoleman jälkeen. Pintaan on nousut asioita, joista en osannut puhua äitini kanssa, hänen eläessään. Olen antanut anteeksi hänelle ja myös itselleni asioita, joita emme voi enää kasvotusten sopia ja puhua halki. Emme kumpikaan osanneet ylittää sitä puhumattomuuden rajaa, joka oli välissämme. Voisin kokeilla kirjottaa kirjeen äidilleni, kuten Hiilamo ja Pruuki kehottavat kirjassaan. Kuitenkin omassa suhteessa tyttäreeni, olen pyrkinyt puhumaan kaikista asioista, vaikka se ei aina ole ollut helppoa.

Hanna: ”Kirjan lopussa kirjoitetut kirjeet avaavat ymmärrystä monien tyttärien kohtalosta ja toisaalta toisten onnea turvallisesta kodista. Huomaan lukiessani, kuinka kirjoittajien ammatit näkyvät läpi kirjan. Tyyli on mielestäni enemmän pohdiskeleva kuin ratkaisuja antava. Välillä olisin toivonut selkeämpiä ongelmanratkaisukeinoja tunnistaessani omassa tai äitini käytöksessäni jonkin epäkohdan. Mutta kuten äitini edellä toteaa, on meillä vielä mahdollisuus puhua kaikesta ja siihen pyrimmekin.

Irene Nummela ja Hanna Eklund

  • Irene Nummela toimii asiantuntijana Kirkkohallituksessa ja Hanna Eklund on tällä hetkellä hoitovapaalla.