Kokeilemalla kehittäminen on läpäissyt myös kirkon kokeilukulttuuripuheena. Ajatus ei ole välttämättä pysynyt aina puheen mukana kyydissä. Niin kuin usein muotivirtausten myötä, myös tässä trendisanasto rantautuu ensin ja itse ajattelu myöhemmin perässä.
Turhan usein puhe kokeilukulttuurista on paljastunut häsläämiseksi, toiminnan omapäiseksi kehittämiseksi, jossa perustelujen heikkous ja tiedon aliarvostaminen on verhottu kokeilemalla kehittämisen retoriikkaan. Erilaisia etenemisvaihtoehtoja vaikutuksineen ei vaivauduta esittämään, tutkimaan eikä vertailemaan. Sen sijaan, että kokeilemalla kehittäminen ymmärrettäisiin rinnakkaiseksi suunnittelemalla kehittämisen kanssa, se halutaan nähdä korvaavana vaihtoehtona.
Riippumatta, mitä suunnitellaan, itse suunnittelussa on vaiheita, joita ei tulisi ohittaa. Suunnittelun alkuaskel on selvittää, mitä oikeastaan halutaan ratkaista tai kehittää. Tämä pitäisi pystyä sanoittamaan sillä tavoin, että sitä koskeva ymmärrys on yhteinen ja myös viestittävissä. Aika usein toimintaan on lähdetty, vaikka ongelmia ja tavoitteita ei ole riittävästi määritelty.
Ongelmien ja tavoitteiden määrittelyn jälkeen on aika muodostaa erilaisia etenemisvaihtoehtoja. Tässä vaiheessa on viisasta hyödyntää aiempia kokemuksia ja selvityksiä mutta myös hahmottaa täysin uusia vaihtoehtoja. Yksi välttämätön on myös nk. nollavaihtoehto, eli ei tehdä mitään -vaihtoehto.
Haastava vaihe on edessä, kun pitäisi selvittää ja arvioida eri vaihtoehtojen mahdollisia ja todennäköisiä vaikutuksia, myönteisiä ja kielteisiä. Tämä vaikutusten arviointi tuottaa sitten perusteita vaihtoehtojen keskinäiseen vertailuun. Jotta päätökset ovat kestävällä pohjalla, vaikutusarviointien tulee olla rationaalisesti perusteltavissa ja keskenään vertailukelpoisia.
Varsin usein hankesuunnitelmia työstetään rahoittajia ja hankkeen etenemisestä päättäviä varten. Tämä voi johtaa myönteisten vaikutusten yliarvioimiseen ja riskien ja uhkien vähättelyyn tai jopa tietoiseen ulossulkemiseen. Eri vaihtoehtojen vaikutusten arvioinnissa tärkeää olisi lisäksi tunnistaa ne alueet, joiden osalta emme tiedä riittävästi tai lainkaan tai sitä koskien on vaikeaa tuottaa tietoa. Tärkeä osa huolellista suunnittelua ja avointa kehittämisprosessia on, että myönnetään myös sokeiden pisteiden olemassaolo.
Ei ole mitenkään tavatonta, että päätöksentekijöille ja asianosaisille maalataan jostain jo etukäteen päätetystä vaihtoehdosta perusteettoman houkutteleva kuva.
Aika usein on lähdetty ratkaisemaan jotain määrättyä ongelmaa ja paljastuukin, että se ei olekaan varsinainen ongelma tai että kyse on monimutkaisesta ongelmavyyhdistä (nk. viheliäinen ongelma, ks. linkki). Kokeilemalla kehittäminen on paikallaan juuri tällaisissa tilanteissa, kun olemme tekemisissä yhteen kutoutuneiden (kompleksisten) ilmiöiden ja haasteiden kanssa. Kokeilemalla kehittämisessä testataan pienimuotoisesti (minimoidaan riskit) kehitettävään ideaan kytkeytyviä oletuksia ja/tai väittämiä. Kokeilun kautta tuotetaan tietoa, jota hyödynnetään systemaattisesti kehittämisprosessissa.
Tieto ja tiedontuottamisen prosessi ovat keskeisessä osassa myös kokeilemalla kehittämisessä. Myös tässä on olennaista pitää prosessi mahdollisimman avoimena ja tietoperusteisena. Kun ryhdytään kokeilemalla kehittämiseen, tulee samalla miettiä, millä tavoin siinä kerätään ja hyödynnetään kerättyä tietoa. Tieto tulee yhdessä tunnistaa ja tunnustaa tiedoksi. Kun idean toimivuutta on tutkittu ja havainnot esitetään tavalla, joka kestää kriittisen arvioinnin, voimme myös tunnustaa tiedon ja sen merkityksen päätöksenteon ja kehittämisprosessin kannalta.
Tietojohtaminen on kokeilemalla kehittämisen tavoin trendi, jonka soisi saavan pysyvämmin jalansijaa muutenkin kuin puheenpartena. Etenkin joutuessamme ratkomaan monimutkaisia haasteita, viheliäisiä ongelmia, meidän tulee pystyä tuottamaan, kokoamaan ja tulkitsemaan tietoa monilähteisesti, monialaisesti ja yhdessä.
Kokeilemalla kehittämisestä ks. esimerkiksi ote kirjasta Kehitä kokeillen -Organisaation käsikirja (2015), linkki.
Tietojohtamisesta ks. esim. Sitran Tieto päätöksenteossa -hankkeen aineistot, linkki.
Kalle Kuusimäki
