Joulun lähestyminen aiheuttaa viimeistään marraskuun alussa diakoniatyöntekijöiden mielissä vipinää. Vaikka tämä vuosi on erilaisuudessaan tuonut aivan uusia tarpeita ja tilanteita, niin peruskysymys on ollut: Miten kohdata suuri joukko apua ja tukea tarvitsevia lähimmäisiä aikana, jolloin juhlitaan ja valmistaudutaan juhlaan? Viimeiset viikot ennen joulua avustetaan ihmisiä, otetaan lahjoja vastaan, viedään joululahjoja eteenpäin ja annetaan erilaisia lahjakortteja. Samalla pidetään monia juhlia ja vielä erikseen eri asiakasryhmille.
Hollolan seurakunnassa kantaseurakunnan puolella pohdittiin kaksi vuotta sitten joulun aikaan asiaa tarkemmin. Tehtiin suunnitelma seuraavalle vuodelle, kuinka selviäisimme joulun tohinasta ilolla koko tiimi.
Onneksi seurakunnassa oli jo siirrytty työalojen yhteisiin joulujuhliin ja vain muutama erillinen joulujuhla pidettiin erikseen. Päihdekuntoutujille haluttiin tarjota oma päivällisjuhla ja yhdelle maaseudulla sijaitsevalle isommalle eläkeikäisten kerholle mahdollisuus viettää oma joulujuhlansa. Muuten kaikki oli niputettu yhteen päivään ja kahteen isoon joulujuhlaan. Juhlia olivat toteuttamassa yhdessä melkein kaikkien työalojen työntekijät.
Mutta miten jouluavustukset hoidettaisiin järkevämmin jatkossa? Päädyimme kalenteroimaan jokaiselle diakoniatyöntekijälle yhteiset avustusviikot ja avustusajat.
Ajanvarausajat ilmoitettiin hyvissä ajoin marraskuun puolivälissä seurakunnan verkkosivuilla, Kirkonseutulehdessä ja diakoniatoimiston seinällä. Yhteystietoihin ilmoitettiin kaikkien päivystävien diakoniatyöntekijöiden puhelinnumerot, joista ajan pystyi varaamaan tiettyyn päivään mennessä. Päivystysaika pidettiin tyhjänä mahdollisille akuuteille ajoille.
Miten meni? Aikoja riitti kaikille. Kaikki eivät kuitenkaan vielä osanneet toimia ohjeiden mukaan, jolloin päivystysaika pelasti siinä tilanteessa. Työ painottui toki avustusviikkojen aikana jouluavustuksiin, mutta aikaa riitti paljon muuhunkin. Koko päivää ei avustettu, vaan oltiin myös muissa joulun ajan kohtaamisissa, tehtävissä ja tilaisuuksissa osallisina. Adventtiajan tunnelma säilyi.
Työstä pystyi jopa nauttimaan priorisoinnin avulla. Tämä kokemus korosti työn suunnittelemisen merkitystä muuten monesti niin akuutissa diakoniatyön arjessa. Näistä suunnittelun ja uuden kokeilun kokemuksista on ollut ollut apua myös tänä vuonna, kun olosuhteet ovat olleet koronan vuoksi erilaiset kuin aiemmin. Kokeillaan ja opitaan yhdessä!
Hyvää ja levollista joulun juhlaa diakoniatyöntekijät sekä alalle opiskelevat!
Virve Valkeavuori
kirkon alan lehtori
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Kirjoittaja on diakoniatyön kehittämisestä ja opettamisesta viehättynyt lehtori ja diakonissa.
