Kuva: pitkospuut suomaisemassa, kuvaaja Virve Valkeavuori
“Kun katsoo maailmaa enkelin silmin,
eli diakonisin silmin, niin nähdä voi sen,
ja ihmisen kauneuden.”
Diakonissa Pia Rantatupa kertoo yli 20 vuoden diakoniatyön kokemuksella, että elämässä vahvinta ja aitoa rohkeutta on uskaltaa ihmisen iholle sekä päästää toisen ihmisen tarina omaa pintaa syvemmälle. Hän kuvaa sielunhoitajan roolia: “Se on sisäsyntyistä, sitä ei voi poimia kaupanhyllyltä eikä suorittaa pois opintosuorituksena. Se on sinussa ja meissä jo valmiina. Kun uskaltaa ja on rohkea, löytää sisäisen sielunhoitajan itsessään.”
Kiisken (2009) mukaan sielunhoito on ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista. Se on henkisen ja hengellisen kohtaamisen muoto. Dialoginen sielunhoito jakaantuu kuunteluun ja keskusteluapuun. Jälkimmäisessä sielunhoitajan rooli on aktiivisempi.
Sielunhoito on sitä, kun uskaltaa kysyä omaiselta läheisen kuoleman lähestyessä, mitä sinulle kuuluu? Sielunhoitaja saa kuulla huonoista öistä, levottomista päivistä ja yhteisistä muistoista. Sielunhoito on sitä, kun toiselta pato murtuu hänen kertoessaan myös jotain sellaista, mitä ei ole koskaan aiemmin kenellekään kertonut. Rantatupa vahvistaa, että tuossa on Pyhä läsnä ja se erottaa sielunhoitotilanteen muista terapiaistunnosta. Pyhän läsnäolo vie syvemmälle ja silloin sielunhoitajankin tulee henkisesti hiki ja kohtaaminen saa endorfiinit virtaamaan.
Sielunhoidoksi nimitetään ihmisen auttamista kristillisestä kontekstista käsin, mikä kohdistuu ihmisen mieleen ja psyykkisiin kokemuksiin. Sielunhoidossa voidaan sisällöllisesti käsitellä joko uskonnollisia kysymyksiä tai pelkästään psyykkiseen mielentilaan liittyviä asioita, tai molempia. Rinnalla kulkijalta odotetaan apua elämänkysymyksiin ja elämänhaasteisiin. Pohjimmaisena on usein kysymys ”kelpaanko minä?” (Kettunen 2013).
Sielunhoitotilanteessa ihminen kohtaa ihmisen. Olemme samalla viivalla rinnakkain sielunhoitajan asettuessa samaan veneeseen. Emme ole ihmisinä samassa veneessä, koska sielunhoitotilanne ei ole vastavuoroinen vuorovaikutustilanne eikä ystävyyssuhde. Samaan veneeseen astuminen on suostumista kulkemaan toisen ehdoilla ja hänen suuntaansa, Rantatupa jatkaa.
Ajattelen usein, mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa? Ja palaan aina samaan ajatukseen: Hänkin olisi tässä, ja vain olisi. Ei tekemässä puolesta tai antamassa valmista vaan suostumalla myös hiljaa olemiseen. Jeesus myös rukoilisi. Sielunhoitajakin saa pitää rukousta tarjolla. Juurikaan muu ammattiryhmä ei rukousta voi yhtä luontevasti pitää esillä kuin kirkon työntekijä. Rukous ei saa olla itsetarkoitus, vaan sielunhoitajan pitää lukea tilannetta ja ihmisen toiveita. Oikeassa hetkessä yhdessä rukoileminen on äärimmäisen hoitavaa. Rukoilla voi omin sanoin tai lukea sopivan tutun rukouksen vaikka virsikirjasta.
Gothonin (2014) mukaan sielunhoitajan viisautta voi kuvata kasvuna, joka edistää omaksi itseksi tulemista. Viisaus on muuta kuin kylmä järki ja ulkoisesti hankittu oppi. Viisaan sielunhoitajan tunnusmerkkejä ovat ammatillinen ja asenteellinen kypsyys, elämänkokemus sekä kehittynyt sielunhoitajan identiteetti. Itsensä löytäminen ja hyväksyminen inhimillisenä ihmisenä on jatkuvasti uudistuvaa oppimisprosessia.
Ihmisyyteen kuuluu olla tarvitseva ja se, jota tarvitaan.
Diakonissa Pia Rantatupa on suorittanut kirkon pitkän sielunhoidon erityiskoulutuksen. Se vahvisti tietoisuutta siitä, että kaikkein tärkeintä sielunhoitajan roolissa on olla oma itsensä. Kun ymmärtää ja hyväksyy omat ominaisuutensa, omat vahvuudet ja puutteet, on riittävän rosoinen ottamaan vastaan ihmisen elämäntilanteen ja hädän. Diakoniatyöntekijä sielunhoitajana pääsee viipyilemään ihmisyyden näköalapaikoilla, kun muistaa myös huolehtia omasta jaksamisestaan.
Virve Valkeavuori
Kirkon alan lehtori, diakonissa
Diakonia-ammattikorkeakoulu
- Pia Rantatupa (Hollolan seurakunta) ja Virve Valkeavuori ovat diakonian kehittämisestä, diakonisesta hoitotyöstä ja kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta kiinnostuneita ihmisiä ja ammattilaisia
Lähteet:
Gothoni, 2014. Auttava kohtaaminen II. Sielunhoidon menetelmät ja käytäntö.
Kiiski, 2009. Sielunhoito.
Kettunen, 2013. Auttava kohtaaminen I. Sielunhoidon perusteet ja teologia.
