Kirkon keskusteluapu on kynnyksetön puhelin –ja verkkoauttamisen palvelu, joka on kenellä tahansa saavutettavissa joka puolella Suomea. Toiminta nojaa vapaaehtoisiin päivystäjiin. Mihin ja kenelle yhteiskunnassamme tai seurakunnassa yhteydenotot tulisivat, mikäli vapaaehtoset eivät kantaisi näin suurta vastuuta? Päivystäjä antaa omasta ajastaan tilaa toisen ihmisen tarpeelle tulla kuulluksi. Kysyin kainuulaisilta Kirkon keskusteluavun miespäivystäjiltä, mikä heitä tässä tehtävässä kiinnostaa ja motivoi.
Auttaminen motivoi
Valtakunnallinen Puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukunta PuhEet luo raamit laadukkaalle toiminnalle puhelin-ja verkkoauttajien verkostossa. Kirkon keskusteluapu kuuluu myös kansainväliseen puhelinauttajien liittoon (IFOTES = International Federation of Telephone Emergency Services).
Kansainvälinen puhelinauttajien liitto toteutti viime vuoden aikana kyselyn, jossa kartoitettiin mm. motivaatiokysymystä. Kyselyyn tuli vastauksia kahdestatoista eri maasta. Kaksi keskeisintä motivoivaa tekijää toimia vapaaehtoisena puhelin- tai verkkoauttajana olivat:
- Tulee kokemus siitä, että on voinut olla avuksi ihmisille.
- Toiminnassa mukana oleminen antaa aineksia henkilökohtaiseen kasvuun.
Muita motivoivia tekijöitä olivat mm. koulutuksesta saatava hyöty omaan elämään sekä tutustuminen eri-ikäisiin ja mielenkiintoisiin vapaaehtoisiin toimijoihin.
Hyvä talkoohenki motivoi
Vapaaehtoisuuden äärellä kuulee puhuttavan siitä, miten miehiä saisi mukaan toimintaan. Kysymyksen olen kuullut usein myös miehiltä itseltään. Peruslähtökohta on sukupuoleen katsomatta auttamisenhalu. Miehiä tuntuu kiinnostavan talkoohenki ja se, että on todellakin jotain tehtävää.
Minua kiinnostavat ihmisten tarinat. Niiden nivominen osaksi yhteistä tarinaa kiehtoo minua.
Sanomattakin on selvää, että päivystystehtävä sopii erinomaisesti kummallekin sukupuolelle. Nykymaailmassa ymmärrämme myös sen, että sukupuolisuus on laajempi kysymys, kuin vaan mies- tai naisnäkökulmat antavat ymmärtää. Huomioitavaa on sekin, että yhteydenottajan sukupuoli ei välttämättä keskustelun aikana ilmene millään tavalla, varsinkaan verkkoauttamisen kanavilla. Kun puhutaan vaikeista asioista, yhteydenottajalla on lupa tunnustella, syntyykö luottamus. Vasta tämän jälkeen päästään kipeisiin kysymyksiin.
Päivystystehtävä kasvattaa ihmisenä ja antaa perspektiiviä elämään. Tätä kokemusta on vaikea selittää. Se täytyy kokemalla itse huomata. Päivystystehtävän alkutaipaleella täytyy uskoa, että näin on.
Joskus on tullut tunne, että soittajan on ollut helpompi avata itsensä ja omat ajatuksensa juuri miehelle.
Joskus kuitenkin selkeästi miespuoliset soittajat puhelimessa ilahtuvat miesvastaajasta. On asioita, joita yhteydenottajan saattaa olla helpompi jutella miespuolisen päivystäjän kanssa, ja toki toisinkin päin.
Kirkon keskusteluavussa on pitkät perinteet vapaaehtoisen koulutuksessa ja tukemisessa. Päivystystehtävä on itsenäinen, mutta siinä ei jätetä yksin. Palvelu tarjoaa raamit, jossa toimia omien aikataulujen ja mahdollisuuksien mukaan. Toimiminen sitoo, mutta myös antaa paljon.
Kirkon keskusteluavun talkoosysteemi on hyvä. Tiedät puolisen vuotta etukäteen omat vuorosi, niitä ei ole turhan usein, voit vaikuttaa niiden sijoittumiseen ja tilanteen muuttuessa, voit vaihtaa vuorosi. Päivystäjien porukasta pidetään huolta jatkuvasti.
Itseäni miellyttää päivystystehtävässä oleva vastuu, toiminnan selkeys ja tarpeellisuus. Tavallaan myös helppous, kun kaikki on järjestetty. Sen kun vain menet paikalle.
Kuuntelijana saa eri näkökulmia asioihin ja oppii kuuntelemisen taitoa, mistä on omassa elämässäkin hyötyä.
Haasteellinen tehtävä palkitsee
Päivystystehtävä on haasteellinen, mutta se myös palkitsee tekijänsä monin tavoin ja se antaa potkua ja virtaa toimia. Osa on ollut mukana vuosikymmeniä eli palvelussa toimiminen antaa myös kuuntelijalle mielekkään kokemuksen vapaaehtoisena toimimisesta.
Vaikka vuoro voi olla välillä kuultujen asioiden suhteen hankala, on useimmiten vuoron jälkeen kuitenkin sellainen olo, että on voinut edes pieneltä osalta toisen oloa helpottaa. Lievittää hetken toisen ihmisen yksinäisyyttä.
Päivystäjänä toimiminen on tuonut elämään uusia tuttavuuksia. Meillä on mukava porukka. Paitsi toiset päivystäjät myös itse tehtävä antaa todella paljon. Yksi merkittävä näkökulma on se, että tehtävään tarjottu koulutus on sen kaltaista, että siitä on hyötyä monessa muussa toiminnassa kuten työelämässä.
Kiperät tilanteet tuottavat myös onnistumisenkokemuksia, kun oivaltaa yhteydenottajan tilanteen ja onnistuu viemään keskustelua eteenpäin. Keskustelutuokioista kiitetään melko usein.
Jotain muuta kuin piirakoiden leipomista
Pilke silmäkulmassa tartuttiin myös asenteisiin, joita vapaaehtoisuuden äärellä saattaa silloin tällöin pesiä.
Miehiä on toisinaan vaikea saada neuletöiden pariin.
En ole kertaakaan piirakoita leiponut tai kahvia keittänyt ja silti olen päivystäjänä mielestäni onnistunut. Kokkaustaidot eivät siis ole pääsyvaatimus. On hieman erikoista, jos kuvitellaan srk:n toiminta niin suppeasti ja vanhanaikaisesti.
Kirkon keskusteluavun keskeiset periaatteet ovat luottamuksellisuus, yhteydenottajan kunnioittaminen ja nimettömyys. Vapaaehtoinen sitoutuu näihin allekirjoittamalla sitoumuksen.
Tämä aiheellinen salainen työnkuva aiheuttaa joskus päivystäjän omassa elämässä hankaluutta ja selittelyn tarvetta: minne sitä silloin tällöin iltaisin katoaa tai miksi ei voi johonkin tapahtumaan osallistua. ”Minulla on muita menoja kaupungilla, tahtoo aina hieman herättää uteliaisuutta.”
Tuula Haataja
Kainuun Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja
Artikkeli on julkaistu alun perin Kajaanin seurakunnan Kotiseurakuntani-lehdessä 5/2018, joka ilmestyi 16.5.2018.
