Pentti Saarikoski muistelee eräässä teoksessaan, miten Helsingissä Johanneksen kentän luistinradalla harjoitteli kaunoluistelija, jonka toimia viereisen koulun pojat seurasivat turhankin innokkaasti. Rehtori laitatti koulun ikkunoihin näköesteeksi maitolasit, joihin kuitenkin pian pojat raapustivat naulalla opettajia pilkkaavia lauseita. Näin muodostuneiden kirjainaukkojen kautta oli mahdollista taas tirkistellä luistinradalle. Saarikoski pyrki havainnollistamaan tällä kielikuvalla kirjallisuuden tehtävää: niin kuin maitolasiin raaputetut kirjaimet olivat aukkoja luistinkentälle niin myös vastaavasti “kirjaimista kokoonpantu kirjallisuuskaan [ei] ole mitään muuta kuin aukkoja, akkuna, että voi nähdä ulos”.
Lukeminen kannattaa aina. Parhaimmillaan se viihdyttää sekä avartaa näkökulmia ja ymmärrystä tavalla, joka muuttaa lukijan maailmaa paremmaksi. Filosofi Platon, joka itse eli puhekulttuurista kirjakulttuuriin siirtymisen taitekohdassa, suhtautui kriittisesti kirjoitettuun tekstiin – ja samalla kirjoitti huomattavan määrän ihmisiä edelleen innoittavaa kirjallisuutta. Teosten lukijat eivät ole aina huomanneet, että monet kirjoituksista ovat lopullisen totuuden sanoittamisen sijaan tarkoituksellisia astinlautoja yhteiseen vuoropuheluun ja totuuden etsintään. Ne avaavat aukkoja ulos, mutta ovat samalla rajallisia työkaluja. Kirjoitetulla tekstillä on pysyvyyttä, mutta samalla se voi estää tiedon kriittisen tarkastelun ja kehittymisen.
Raamatun kirjoituksia voi vastaavalla tavalla tarkastella maitolasiin tehtyinä raaputuksina. Ne avaavat aukkoja todellisuuteen, mutta kirjainaukkojen tavoin ne myös rajaavat vääjäämättä aina jotain todellisuudesta. Totuudelle ja todellisuudelle tekee enemmän oikeutta, kun hyväksyy tämän rajallisuuden.
Paavalin opetus saattaisi olla hyvä palauttaa mieliin, kun kirkossa käydään välillä varsin kiihkeää keskustelua Jumalasta ja Jumalan tahdosta. “Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä…” (1. Kor. 13:12.)
Toivotan virkistävää kesää, myös hyvän kirjallisuuden seurassa!
Kalle Kuusimäki
