Raili Gothóni, Kuuntelijan käsikirja.
Julkaisuajankohta: Vuosi 2020
Kirjallisuuden laji: tietokirja
Kustantaja: PS-kustannus
Oletko tullut ajatelleeksi, että kuuntelemattomuus on kohtaamattomuutta? Tai mitä ajattelet toteamuksesta, että sitä mitä ei kuule, ei ole olemassa. Raili Gothóni kirjoittaa uudessa kirjassaan Kuuntelijan käsikirja monipuolisesti kuuntelemisesta, kuuntelemattomuudesta ja kuuntelemisen etiikasta. Pitkän linjan sielunhoitaja, kouluttaja ja teologian tohtori tarjoaa aiheeseen sekä kokemuksen että tieteen näkökulmia.
Jokainen ihminen tarvitsee kuuntelemisen taitoa – etenkin he, jotka työskentelevät auttamisammateissa. Kirja onkin erityisesti ihmissuhdeammattiin opiskeleville ja ihmissuhdetyötä tekeville oivallinen tietopaketti kuuntelemisen merkityksellisyydestä. Kuuntelemattomuuden seuraukset voivat olla hyvin ikävät. Ne voivat johtaa inhimilliseen kärsimykseen, hoitovirheisiin, työyhteisön ilmapiirin lamaantumiseen ja jopa taloudelliseen menetykseen, Gothóni toteaa.
Mitä edellyttää kyky kuunnella? Gothónin mukaan kuuntelutaito edellyttää kuuntelijalta sisäistä dialogia, itsensä kuuntelemista ja tuntemista. Itsensä kuuntelu on tietoinen prosessi, jossa henkilö katsoo sisäänpäin, tutkii omia ajatuksiaan, motiivejaan ja toimintaansa. Hän huomioi myös kehonsa viestit. Ammattilaiselle itsensä kuuntelu on välttämätöntä, sillä se kehittää kriittistä reflektiotaitoa. Ilman sitä esimerkiksi omat ennakko-oletukset ja –luulot heijastuvat asiakassuhteisiin tiedostamattomina, Gothóni painottaa.
Kirjoittaja käsittelee laaja-alaisesti kuuntelemisen taidon osatekijöitä. Niistä tärkeimpänä hän pitää kunnioittavaa asennetta. Gothóni nostaa esille myös empatian tärkeyden, toteaa tosin osin kriittisestikin, että joskus empatiaa korostetaan kuuntelemisessa liikaa rationaalisen läsnäolon ja siihen liittyvän toiminnan kustannuksella. Keskeistä kuuntelemisessa on osapuolten dialogi: vuorovaikutuksessa muodostuva yhteisten merkitysten rakentuminen. Se edellyttää toisen mielipiteiden arvostamista ja kannanotosta pidättäytymistä; ei -tietämisen tilaa.
Gothóni on sisällyttänyt kirjaan luvun kuuntelemattomuudesta, joka yhteiskunnallisella tasolla näkyy syrjäyttävinä asenteina. Niitä ovat joidenkin ihmisryhmien vaientaminen, yksittäisen ihmisen tekojen yleistäminen tai vihapuhe. Hän toteaa viisaasti, että kuuntelemattomuus on aina kohtaamattomuutta. Kykenemättömyydessä kohdata kirjoittaja näkee yhteyksiä henkilön menneisyyden varjoihin ja ennakkoluuloihin, toiseuteen ja liian kipeisiin kokemuksiin. Tästä seuraa herkästi toimintamalli, että “mitä ei kuule ja näe, sitä ei ole olemassa”.
Erityisen ilolla luimme lukua Viesti jostain suuremmasta. Gothóni sanoo luvun tarkoitukseksi “hälventää ennakkoluuloja, arkuutta tai pelkoa” kohdata ja kuunnella ihmistä, joka haluaisi pohtia hengellisiä ja transsendenttisia kysymyksiä. Tässäkin hän korostaa toisen ihmisen kunnioittamista: “Vaikka itsellä on jano, en tyrkytä vettä toiselle, joka ei siitä välitä. Jos toinen ihminen pyytää vettä, tuon sitä hänelle, vaikka en itse niin siitä piittaisikaan.” Kirjoittaja jatkaa, että kuuntelijan ei tarvitse ajatella ja uskoa samalla tavalla, mutta häneltä edellytetään valmiutta kuunnella ja tukea ihmistä hyödyntämään hänen omia voimavarojaan. Gothoni mainitsee Pyhän kuuntelun lisäksi myös luonnon, hiljaisuuden ja symbolien kuuntelemisen merkityksen kuuntelijan voimaannuttajina.
Kirjailijan mukaan kuuntelemisen etiikan syvin olemus ja sydän on Minä – Sinä – suhteessa. Eettinen asenne karttaa tunnetta paremmuudesta ja oikeassa olemisesta. Se on valmiutta kuunnella sellaisia ihmisiä ja ajatuksia, jotka ovat meille vieraita. Dialoginen vuorovaikutussuhde vastustaa vallankäyttöä. Kuunteleminen edellyttää alistavien käytäntöjen tunnistamista.
Gothóni pohtii myös tekniikan käytön eettisyyttä, sen luomia mahdollisuuksia ja haittapuolia. Mieleemme nousivat lukuisat kuuntelijaa kaipaavat yksinäiset ihmiset, etenkin ikääntyneet, jotka nyt koronan vuoksi ovat eristyksissä kodeissaan, sairaaloissa tai hoitolaitoksissa. Miten kohtaaminen ja kuunteleminen on mahdollistettu poikkeusoloissa? Poikkeustila on herättänyt huomaamaan tekniikan mahdollisuudet kuuntelemisen välineenä. Mikäli Gothóni kirjoittaisi kirjaa juuri nyt, siinä todennäköisesti korostuisi enemmän tekniikan välttämättömyys sosiaalisten kontaktien ylläpitämisessä. Elämme ajanjaksoa, jossa suurin osa kohtaamisista ja jopa ammatillisista terapeuttisista keskusteluista on mahdollistunut vain digivälineiden avulla. Kokemukset niistä ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia.
Kuuntelijan käsikirja on suositeltavaa luettavaa erityisesti sosiaali-, terveys ja kasvatusalan ammattilaisille. Teoksen avulla lukija voi syventää omaa käsitystä kuuntelemisen perusolemuksesta, raivata kuuntelemisen esteitä ja oppia kuuntelemisen taitoa hyödyntämällä myös kirjan harjoituksia. Kuitenkin on rohkaisevaa tiedostaa, että omien kuuntelemisen rajoitteiden tunnistaminen ja kuuntelemisen harjoittelu on elämänmittainen tehtävä.
Mirva Heikkilä-Tyni, sairaanhoitaja, diakonissa, TtM, TM, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Riina Viitala, terveydenhoitaja, diakonissa, TtM, johtava diakoniatyöntekijä, Harjun seurakunta, Tampere
