Sunnuntaina 29.8. vietetyn Lähimmäisen päivän teemana oli tänä vuonna vapaaehtoisuus. ”Lähimmäinen”-termin kohdalla kirkon sanasto kertoo, että kristillisen näkemyksen mukaan ”kaikki ihmiset ovat lähimmäisiä toisilleen”. Lähimmäisyyden määrittely onkin syytä pitää juuri niin laveana kuin se on. Myös vapaaehtoisuus on sitä harjoittavien arvomaailmassa tutkimusten perusteella kytköksissä yleensä universalismiin ja hyväntahtoisuuteen eli itsensä ylittäviin arvoihin.
Vapaaehtoisuuden sanotaan kuuluvan seurakuntien perusolemukseen. Minkälaista on seurakunnissa tehty vapaaehtoistyö? Kirkkokahvien ja lähetyspiirien lisäksi toiminnan ja toimijoiden kirjoon mahtuu paljon muutakin. Kansalaisareenan, Opintokeskus Siviksen ja Kirkkohallituksen maaliskuussa 2021 Taloustutkimuksella teettämä tutkimus suomalaisten tekemästä vapaaehtoistyöstä valaisi vapaaehtoistyöhön osallistuneiden profiileja, sitoutumista vapaaehtoistyöhön ja tulevaisuusnäkymiä. Tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista oli tehnyt vapaaehtoistyötä viimeisen vuoden aikana. Käyn tässä kirjoituksessa läpi havaintoja siitä reilusta viidestä prosentista suomalaisia, jotka olivat tehneet vapaaehtoistyötä seurakunnissa kuluneen vuoden aikana.
Seurakuntien vapaaehtoistyötä tekevät nuorimmat ja vanhimmat
Seurakuntien vapaaehtoisista valtaosa eli lähes kolme neljästä (72 %) oli naisia, kun taas koko vastaajajoukossa sukupuolijakauma oli varsin tasainen. Myös ikäjakauma poikkeaa seurakuntien vapaaehtoisissa merkittävästi: 15-24-vuotiaita oli yli neljännes (27 %) ja yli 65-vuotiaita yli kolmannes (37 %), kun kaikissa vapaaehtoisissa keski-ikäiset muodostivat suurimman ikäryhmän. Seurakuntien vapaaehtoisissa koululaisten ja opiskelijoiden ja toisaalta eläkeläisten osuus siis korostuu, mikä liittyy myös yleisimpien vapaaehtoistehtävien luonteeseen.
Seurakuntien vapaaehtoistehtävissä korostuivat tietenkin hengelliset tehtävät, joita oli tehnyt kolmannes (34 %) vapaaehtoisista. Näiden lisäksi keskeisiä tehtäviä seurakuntien vapaaehtoisilla olivat auttaminen (29 %), neuvonta puhelimitse tai netissä (18 %), hallinto- ja luottamustehtävät (16 %), opetus ja koulutus (16 %), ryhmän tai kerhon ohjaaminen (11 %) sekä ystävätoiminta (11 %). Tehtäväkokonaisuudessa näkyy se, että esimerkiksi Kirkon keskusteluavun palvelut, ystävätoiminta sekä toisaalta isostoiminta ja seurakuntien erilaiset kerhot toimivat paljolti vapaaehtoisvastuulla.
Sitoutuminen vahvaa seurakuntien vapaaehtoistyössä
Seurakuntien vapaaehtoiset olivat tehneet vapaaehtoistyötä keskimäärin 7 tuntia kyselyä edeltäneiden neljän viikon aikana. Muihin vapaaehtoistyöntekijöihin verrattuna seurakuntien vapaaehtoiset tekivät todennäköisemmin pitkäkestoista (49 %) kuin lyhytkestoista (27 %) ja ennemmin säännöllistä (55 %) kuin satunnaista (21 %) vapaaehtoistyötä. Myös kysyttäessä tulevaisuuden vapaaehtoistyöstä lähes kaksi kolmesta (64 %) seurakuntien vapaaehtoisesta kertoi aikovansa tehdä vapaaehtoistyötä yhtä paljon kuin nyt.
Seurakuntien vapaaehtoistyöntekijät ovat tutkimuksen perusteella siis keskimääräistä sitoutuneempia pitkäkestoiseen, säännölliseen ja organisoituun vapaaehtoistyöhön. Toisaalta vapaaehtoistyössä trendi osoittaa monin tavoin myös projektiluonteisen, organisoimattoman matalan kynnyksen toiminnan nousuun, joten seurakunnissa olisi syytä avata tällaisiakin mahdollisuuksia vapaaehtoistoiminnan laajentamiseksi.
Vapaaehtoistoimintaa motivoi myötätunto, merkityksellisyyden tarve ja kutsumus
Vapaaehtoisosallistuminen liittyy useimmiten haluun auttaa. Selvitimme auttamisen motivaatiota Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyssä Gallup Ecclesiastica 2019 kysymällä, kuinka tärkeitä erilaiset syyt toisten auttamisessa ovat. Tärkeimmäksi syyksi nousi auttamisen kokeminen jokaisen kansalaisen velvollisuutena. Lähes yhtä keskeisiä syitä olivat myötätunto apua tarvitsevia kohtaan sekä oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa. Merkityksellisyyden kokeminen omissa teoissa oli myös varsin monen vastaajan mielestä tärkeä auttamissyy. Tämä tekijä liittyy eksistentiaalisen psykologian parissa käytettyyn elämän merkityksellisyyden (existential meaning making) kokemukseen, jonka perusteella omien tekojen kokeminen merkityksellisiksi on olemassaolon kannalta keskeistä. Merkityksellisyyden kokemisen kanssa korreloi vahvasti auttamisen kokeminen kutsumuksena. Kutsumukseen näyttää siten liittyvän eräänlainen tekojen tietoisuus.
Vapaaehtoisuuden ytimessä on auttaminen ja palveleminen. Vaikka työn jäljet ovat näkyviä, sitä tehdään usein näkymättömissä; marginaaleissa, joissa yleensä myös avun tarvitsijat ovat. Myöskään lähimmäisyyden kristillistä perustaa ei ole tarpeen erikseen korostaa tai sanoittaa, koska se on teoissa itsessään. Auttamista ja vapaaehtoistyötä voidaan tarkastella ja tulkita arkisina tekoina, joita ei sanoiteta eikä ajatella uskonnollisesti, vaan uskonnollinen merkityksenanto on implisiittinen. Frank Johansson kuvaa tätä auttamisen pyhyydellä: humanitaarisessa auttamisessa tavallaan jumalallistetaan ihminen ja inhimillistetään Jumala. Tällöin suhde transsendenttiin saavutetaan merkityksellisten toisten kautta.
Veli-Matti Salminen
Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtaja
Kuva: Michal Jarmoluk Pixabaystä
Vapaaehtoistyö Suomessa 2021 -tutkimuksesta verkossa:
Seurakuntien vapaaehtoistyöntekijät ovat sitoutuneita toimintaan (Kirkon viestinnän tiedote 16.6.2021)
Vapaaehtoistyö Suomessa 2021 -tutkimus Kansalaisareenan sivuilla
Kirjallisuutta
Hytönen, M., Ketola, K. & Salminen, V. (2020) Arjen uskonnolliset käytännöt. Teoksessa Uskonto arjessa ja juhlassa: Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016-2019. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 134. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 147-180.
Johansson, F. (2017) Hyvän tekemisen markkinat. Helsinki: Gaudeamus.
