“Toipumisessa terapialla ja kuntoutuksella on keskeinen rooli, mutta toimiva arki luo edellytykset eri hoito- ja kuntoutusmuodoille. Turvallinen ja vakaa arki tukee kidutusta kohdanneen lapsen toipumista. Siksi esimerkiksi kirkon ja järjestöjen harrastustoiminta, vapaaehtoiset tukihenkilöt ja matalan kynnyksen palvelut ovat lapsille tärkeitä”, kertoo Katri Luotonen Helsingin Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksesta. Luotonen on psykofyysinen fysioterapeutti ja työskentelee Kidutettujen lasten, nuorten ja perheiden kuntoutuksessa. Hän toimii myös projektityöntekijänä Diakonissalaitoksen Istanbulin Protokolla –koulutushankkeessa. “Kaikki, mikä tukee lapsen toimivaa arkea, on hyväksi: vapaaehtoisen antama läksyapu, ystäväperheet, tukihenkilöt, harrastukset. Vapaaehtoinen voi tukea lasta myös siinä, että hän uskaltaa lähteä kokeilemaan uutta harrastusta.”
Kaikki, mikä tukee lapsen toimivaa arkea, on hyväksi.
Luotonen jatkaa, että kirkon ja järjestöjen toiminnassa lapset saavat kontakteja aikuisiin, jotka pystyvät vahvistamaan heidän voimavarojaan. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi ja nähdyksi. Lasten tuen tarve on yksilöllistä, mutta yksin maahan tulleet lapset ovat usein haavoittuvassa asemassa, koska heillä ei ole perheen tarjoamaa turvaverkkoa Suomessa. Yksin pakomatkalle lähteneet tai vanhemmistaan eroon joutuneet lapset ovat myös erityisen alttiita joutumaan kidutuksen tai kaltoinkohtelun uhreiksi.
Lapsia koskevia ohjeita täydennetty on Istanbulin protokollaan
Kidutuksen ja muun julman kohtelun tunnistamiseen ja dokumentointiin liittyviä ohjeita on koottu Istanbulin protokollaan (IP), joka tunnetaan yleisesti nimellä Istanbulin pöytäkirja. Se pohjautuu kansainvälisiin sopimuksiin, jotka myös Suomi on ratifioinut. Uusin, vuonna 2022 julkaistu päivitetty versio sisältää mm. lapsia koskevia täydennettyjä ohjeita. Istanbulin Protokolla –koulutushankkeen työntekijät kääntävät uutta versiota parhaillaan suomeksi.
Istanbulin protokollaan ja sen soveltamiseen voi perehtyä suorittamalla verkkokoulutuksen “Kidutuksen tunnistaminen ja dokumentointi.” Koulutus on ilmainen ja kaikille avoin. Se sopii kaikille ammattiryhmille, jotka kohtaavat työssään turvapaikanhakijoita ja pakolaisia. Koulutuksesta saa todistuksen, mikäli sen suorittaa vielä tämän syksyn aikana.
Lapsiin kohdistuvaa kidutusta tunnistetaan edelleen huonosti
Luotonen sanoo, että lasten kidutus ja kaltoinkohtelu vaarantaa heidän psyykkisen sekä fyysisen kehityksensä. Seuraukset voivat olla pidempiaikaisia ja kauaskantoisempia kuin aikuisilla. Muun muassa tämän vuoksi kidutusta kohdanneet lapset ovat haavoittuvassa asemassa. Kidutus ja kaltoinkohtelu on voinut kohdistua suoraan lapsiin tai heidän läheisiinsä.
Lapset joutuvat kohtaamaan samankaltaista kidutusta ja kaltoinkohtelua kuin aikuiset, mutta erityisesti alaikäisiin kohdistuvia kidutuksen muotoja ovat mm. lapsisotilaaksi pakottaminen, ihmiskaupan tai orjuuden uhriksi joutuminen, kaappaukset sekä sukuelinten silpominen. Kansainvälisissä tutkimusartikkeleissa on arvioitu, että joka neljäs pakolainen on kohdannut kidutusta tai kaltoinkohtelua. Lapsiin kohdistuvaa kidutusta tunnistetaan kuitenkin edelleen huonosti.
Luotonen kertoo, että kidutusta kohdanneen lapsen tunnistaminen voi olla vaativaa. On hyvin tyypillistä, että lapsen on vaikeaa muistaa ja puhua kokemistaan tai todistamistaan traumaattisista tapahtumista. Lapsi saattaa kokea häpeää ja pelkoa. Hän voi olla huolissaan esimerkiksi siitä, että puhuminen aiheuttaa vaaraa hänelle itselleen tai omille läheisille.
Kuka tahansa aikuinen, ammattilainen tai ei, voi auttaa kidutusta kohdannutta lasta
Lapset ja nuoret saattavat puhua kidutuksesta tai kaltoinkohtelusta kenelle tahansa aikuiselle, johon he luottavat. Voi olla, että ensimmäisenä asiasta kuulee opettaja, kouluterveydenhoitaja, kirkon tai järjestön työntekijä tai vapaaehtoinen. Tilanteet saattavat yllättää ja hämmentää aikuisia. Luotonen sanoo, että tärkeintä on antaa lapselle mahdollisuus puhua ja pysyä itse rauhallisena. “Ota vastaan, mitä lapsi kertoo, älä jätä häntä yksin”.
Luotosen mukaan organisaatioissa olisi hyvä luoda valmiiksi toimintamalleja, jotta kidutusta kohdanneet lapset tunnistetaan. Myös työntekijät tarvitsevat tukea hoitaessaan kidutusta kohdanneen lapsen asioita. Kidutus ja kaltoinkohtelu on aina rikos. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, samoin mm. kirkon työntekijöiden velvollisuus on ilmoittaa lastensuojeluun ja poliisille, mikäli lapsi on mahdollisesti kohdannut kidutusta tai hän on vaarassa joutua sen kohteeksi. Lastensuojelun tukitoimien tarve on selvitettävä myös silloin, jos kidutus tai kaltoinkohtelu on kohdistunut lapsen vanhempiin.
Luotosen mukaan organisaatioissa olisi hyvä luoda valmiiksi toimintamalleja, jotta kidutusta kohdanneet lapset tunnistetaan.
Istanbulin protokolla sisältää ohjeistukset kidutusta kohdanneiden lasten tutkimisesta ja hoidon sekä kuntoutuksen järjestämisestä. YK:n kidutuksen vastainen sopimus edellyttää, että kidutusta kohdanneelle järjestetään hänen tarvitsemansa hoito ja kuntoutus. Ammattilaisten on varmistettava, että lapsi saa tarpeenmukaista tukea ja hoitoa. Kidutusta kohdanneella lapsella on oikeus saada esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi (Sosiaalihuoltolaki 11 §). Mikäli lapsi on turvapaikanhakija, hänellä on oikeus sosiaalipalveluihin vastaanottolain perusteella. Tällöin mm. palveluntarpeen arvioinnin tekee vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä. Palvelutarpeen arviointi tulee olla Istanbulin Protokollan mukainen: riittävän kattava ja laaja vastaamaan kidutuksen tai kaltoinkohtelun uhrin ja tämän perheen todellisia tarpeita.
Istanbulin protokolla painottaa dokumentoinnin merkitystä. Jos lapsi tuo esiin kidutukseen tai kaltoinkohteluun liittyviä asioita, on tärkeää kirjata tiedot Istanbulin protokollan mukaisesti. Myös diakoniatyöntekijän kannattaa kirjata asiat, joita lapsi tai perhe on kertonut mahdollisesta kidutuksesta tai kaltoinkohtelusta. Turvapaikanhakijoilla Istanbulin protokollan mukainen dokumentointi ja tutkimus on erityisen tärkeää, koska tutkimuksen tulokset vaikuttavat turvapaikkaprosessiin.
Traumaperäiset oireet ovat yleisiä kidutusta kohdanneilla lapsilla
Luotonen kertoo, että lapsen ikä ja kehitysvaihe vaikuttavat siihen, miten hän muistaa asioita tai pystyykö hän käsittelemään ja ilmaisemaan kokemaansa sanallisesti. Kidutukseen liittyvät traumat voivat näkyä esimerkiksi lapsen leikeissä, piirroksissa tai painajaisunissa. Nuorilla saattaa ilmetä traumaperäisten oireiden lisäksi masennusta, ahdistuneisuutta ja itsetuhoisuutta. Erilaiset selittämättömät kiputilat ja kohtaustyyppiset oireet ovat tyypillisiä.
Luotonen painottaa, että seuraukset kidutuksesta ja kaltoinkohtelusta ovat lapsilla yksilöllisiä ja niihin vaikuttavat monet asiat: esimerkiksi, millaista kidutusta tai kaltoinkohtelua lapsi on kohdannut, hänen ikänsä ja kehitysvaiheensa, aiempi terveydentilansa ja muut elämänkokemuksensa. Kidutuksen ja kaltoinkohtelun jälkeen saatu hoito ja tuki tai sen puute vaikuttavat siihen, miten lapsi toipuu. Merkitystä on myös sillä, onko lapsi kohdannut kidutusta suoraan vai välillisesti.
Luotosen mukaan kidutuksen aiheuttamat fyysiset vammat tulisi tutkia mahdollisimman nopeasti. Suomeen saapuessa tapahtumista on kuitenkin usein kulunut kuukausia tai vuosia. Lapsilla vammat saattavat parantua nopeammin kuin aikuisilla, eikä esimerkiksi luiden murtumista jää aina selkeitä, edes kuvantamistutkimuksilla todennettavia jälkiä. Toisaalta hoitamattomat vammat voivat aiheuttaa monenlaisia tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriöitä sekä pitkittyneitä kiputiloja.
Luotonen kuvaa, että kidutusta kohdanneilla lapsilla ilmenee usein pitkittynyttä stressiä ja traumaperäisiä oireita, joihin voi liittyä yli- tai alivireysoireita sekä erilaisia kehollisia reaktioita. Hoitamattomina nämä voivat vaikuttaa laajasti arjen toimintakykyyn, mm. muistiin ja oppimiseen. Lapset saattavat kokea myös eroahdistusta. Kouluun lähteminen voi olla vaikeaa, mikäli lapsi pelkää, että vanhemmalle tapahtuu jotain pahaa koulupäivän aikana. Erilaiset fyysiset oireet, kuten syömättömyys, puhumattomuus ja ruoansulatusvaivat ovat yleisiä.
“Tue vahvuuksia, luo toivoa”
Aikuisten hoitaminen auttaa myös lasta toipumaan, sillä kidutus on koko perheen trauma, joka voi vaikuttaa vanhemmuuteen. Mikäli vanhempi on traumatisoitunut kidutuksen uhri, tällä voi olla vaikutusta esimerkiksi vanhemman ja lapsen väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen. “Vanhemmat kokevat usein myös syyllisyyttä siitä, etteivät he ole pystyneet suojelemaan lasta,” Luotonen kertoo.
Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskus hoitaa koko perhettä, jos alaikäisen perhe asuu Suomessa. Se järjestää kidutusta kohdanneille lapsille ja heidän perheilleen moniammatillista kuntoutusta, mikä voi sisältää esimerkiksi psykoterapiaa, perheterapiaa, sairaanhoitajan tapaamisia tai psykofyysistä fysioterapiaa. Ammattilaisille Psykotraumatologian keskus tarjoaa koulutuksia, tietoa ja konsultointiapua.
Luotonen painottaa, että kaikessa kuntoutuksessa ja avun järjestämisessä on tärkeää tunnistaa lapsen ja hänen perheensä voimavarat ja vahvuudet sekä tukea niitä, luoda toivoa.
Istanbulin Protokolla – koulutushankkeen osarahoittajana on Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto EUSA AMIF.
Tia-Maria Lehto. YTM, FM, freelancertoimittaja
Kuva: Kiira Suoranta, Diakonissalaitos
