Wille Riekkinen käsittelee kirjassaan Kirjain vai henki (Teos 2023) Raamatun tulkintaa. Raamatuntutkijana ja piispana työskennellyt Riekkinen on käsitellyt raamatuntulkintaan liittyviä niin akateemisia kuin kirkkoja ja niiden jäseniä haastavia kysymyksiä. Tiedeyhteisössä laajalti vakiintuneet tulkinnat ovat jääneet valitettavan usein kirkossamme katveeseen.
Riekkinen tunnistaa kirjaimellisen tulkinnan houkuttelevuuden ja turvallisuutta lupaavan näennäisen selkeyden, mutta toteaa sen vievän harhaan niin kristittyjä kuin uskonyhteisöjä. Kirjaimellisen tulkinnan sijaan Riekkinen suosittaa metaforista uskontulkintaa nojautuen erityisesti Marcus J. Borgin ajatteluun. Tässä näkökulmassa korostuu Jumalan valtakunnan toteutuminen ihmisten toimintana jo tässä maailmassa, mutta ei kuitenkaan messiaan johtamana maallisena valtakuntana. Jumalan valtakunnan tuleminen ei tapahdu myöskään lopunajallisissa mullistuksissa tai tuonpuoleiseksi ajatellussa pelastuksessa, jossa Jumala itse puuttuisi maailman menoon. Pelastus on ajateltava laajemmin jo nyt toteutuvaksi, esimerkiksi yhteiskunnallisena oikeudenmukaisuutena tai lähimmäisenrakkautena. Riekkinen korostaa, ettei Jeesuksen sanoma koskenut niinkään taivaaseen pääsemistä vaan taivaan toteutumista jo maan päällä (yksilön ja yhteisöjen uudistumista, Jumalan valtakuntaa), pelastumista erilaisista elämän ahdingoista, osallisuutta toisten ihmisten ja Jumalan huolenpitoon ja rakkauteen ja sen välittämiseen.
Riekkinen kuvaa kirjoituksessaan laajempaa lukijakuntaa ajatellen selkeästi ja samalla lempeästi raamatuntutkimuksessa jo varsin vakiintunutta perustietoa. Hän ei provosoi tai kärjistä kirjamyyntiä vauhdittaakseen. Riekkinen käy tutkimuspohjaista keskustelua Jeesuksen historiallisuudesta, Jumalan valtakunta -opetuksesta, pääsiäisen ajoituksesta, tyhjän haudan mysteeristä, ylösnousemuksesta ja helluntaista sekä ihmekertomuksista. Hän tarkastelee avioeroteemaa varhaiskristillisyydessä, ja kehottaa siinä lukijaa mm. etsimään Jeesuksen sanojen (ipsissima vox Jesu) takaa niihin liittyvää intentiota, varsinaista tarkoitusta (ipsissima intentio Jesu) ja sen sovellusta kuhunkin aikaan. Vastaavalla tavalla tarkastellessaan Paavalin, ehdottomuudessaan ongelmallista, kehotusta esivaltakuuliaisuuteen Riekkinen muistuttaa tuolloisesta ajattelusta, jossa Jeesuksen odotettiin saapuvan pian takaisin. ”Raamattu ja aika, jota elämme, tarvitsevat aina tulkintaa.”
Riekkinen käsittele kirjassaan lisäksi eskatologiaa, näkemyksiä taivaasta ja helvetistä sekä niihin liittyen mm. kreikkalaista ja juutalaista taustaa ja vaikutushistoriaa. Lopunaikojen (Johanneksen ilmestyskirjan) käsittelyn yhteydessä hän korostaa, että siinäkin pääpaino on lopullisessa voitossa ja sen toivossa.
Teos päättyy kristinuskon ja kirkkojen uudistumishaastetta ja -tarvetta käsittelevään osioon, missä Riekkinen tarkastelee mm. ihmisarvon ja tasa-arvon kysymyksiä ja niihin liittyviä uudistumishaasteita. Riekkinen viittaa sukupuolentutkimuksen tutkimustuloksiin, jotka ovat myös kirkon ulottuvilla ja joita ei tule ohittaa. ”Seksuaalisuuden muodoista, tavoista tai taipumuksista ei saa muodostaa armon ehtoja tai syrjimisperusteita, ei kirkossa eikä yhteiskunnassa.”
Riekkisen teos perustuu eri yhteyksissä pidettyihin luentoihin, mikä näkyy myös kirjan rakenteessa ja käytettävyydessä: sitä voi lukea haluamassaan järjestyksessä vaikka yksi luku kerrallaan. Teos tarjoaa erinomaista tukea niille, jotka haluavat perehtyä Raamattua ja sen tulkintaa koskeviin tutkimustuloksiin lukijaystävällisessä muodossa.
Kalle Kuusimäki
