Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä toteutettu, vuonna 2020 valmistunut lyhytelokuva Maan hiljaisten ääni on koostettu kolmen tarinansa jakaneen Pieksämäen seurakunnan diakoniatyön asiakkaan ajatuksista. Elokuvassa päähenkilö kuljettaa ajatuksia mukana kirjoittamansa kirjeen muodossa ja pohtii, mitä on elämässä kokemastaan oppinut ja miten maailman nyt näkee. Jokainen kirjeen ajatus on poimittu jonkun haastatellun diakoniatyön asiakkaan sanomasta.
Yhteisön heikoimmat eivät ole siellä, missä kaikuvat äänekkäimmät vaatimukset. Meidän pitää mennä niiden luokse, jotka eivät enää jaksa huutaa.
Juha Tanska
Ajatus opinnäytetyöhön lähti niiden ihmisten tarinoiden tuomisesta esiin, jotka eivät saa yhteiskunnassamme ääntään yleensä kuuluviin, vaikka arvokasta sanottavaa riittäisi. Pikkuhiljaa ajatus muokkautui lyhytelokuvan muotoon, vaikka kummallakaan tekijällä ei ollut kokemusta elokuvien tekemisestä.
Yhteistyökumppaniksi saatiin videokuvaukseen erikoistunut Nuutti Pura, joka hoiti kuvaamisen ja editoinnin. Rahoitusta saatiin osittain Kerttu ja Oiva Turusen rahastosta. Pieksämäen seurakunnan diakoniatyö auttoi löytämään haastateltavat, antoi tilojaan haastattelukäyttöön ja järjesti elokuvan ensi-illan. Pääosaa esitti ruokolahtelainen Tarja Linden, joka heti ensilukemalta koki vahvaa samaistumista kirjeen ajatuksiin ja lähti täysin sydämin mukaan projektiin. Elokuvan lopussa kuultavan nimikkokappaleen Joel sävelsi, sanoitti ja esitti itse. Tanssikoreografia on Heidi Kyyrön käsialaa, ja mukana tanssimassa kaurapellossa oli Anni Toiviainen. Kuvaukset toteutettiin heinäkuisen Ruokolahden kauniissa luontomaisemissa,
Elokuvan tekemisen matkalla kohokohtia olivat ehdottomasti haastattelut diakoniatyön asiakkaiden kanssa ja niissä syntynyt intensiivinen ja avoin yhteys. Tuntui valtavalta etuoikeudelta jakaa hetki heidän kokemustensa parissa ja kokea se rohkeus olla auki tunteidensa ja tarinansa kanssa. Elokuvan käsikirjoitus on koostettu kolmen ihmisen ajatuksista niin, ettei heitä voi siitä tunnistaa. Käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa yksinäisyys, kohtaaminen, elämän kriiseistä selviytyminen, kuolema ja toivo.
“Elämä ei ole ollut helppoa, mutta on ollut ihaniakin juttuja. En ole toivoa menettänyt. En luovuttanut. Toivon, uskon. Haluan toivoa. Vielä saan elää ja olla tässä päivässä kiinni.”
Maan hiljaisten ääni -elokuvasta
Reilussa vuodessa lyhytelokuva on YouTubessa katsottu 1500 kertaa ja sitä on käsitelty esimerkiksi rippikoululeireillä. Eräiden rippikoululaisten kommenteissa pidettiin hyvänä sitä, että tarinat olivat oikeita ja aitoja. Elokuvan sanomaksi rippikoululaisille jäi mieleen, että elämässä on tärkeää nauttia hetkistä.
Elokuvan tekeminen vahvisti ajatusta siitä, kuinka tärkeää olisi enemmänkin kuulla niitä ihmisiä, joiden ääni ei päällimmäisenä maailmassa kuulu. Heiltä löytyisi paljon näkemystä siihen, mikä on lopulta tärkeää: toistemme näkeminen ja arvostaminen.
Jaana Tahkokallio ja Joel Vataja
Kirjoittajat ovat sosionomi-diakoneja (AMK)
Kuva: Joel Vataja, kuvaustilanne lyhytelokuva Maan hiljaisten ääni -kuvauksista.
Lyhytelokuva on vapaasti katsottavissa youtubesta.
