Mitä on digitaalinen pelaaminen?
Erityisasiantuntija Inka Silvennoisen mukaan digitaalisella pelaamisella tarkoitetaan pelaamista elektronisilla laitteilla, kuten tietokoneilla, pelikonsoleilla tai puhelimilla.
Tilastokeskuksen vuoden 2017 vapaa-aikatutkimuksen mukaan digitaalisten pelien pelaamisen määrä on nelinkertaistunut 25 vuodessa. Vaikka 10–14-vuotiaat pojat ovat aktiivisimmat pelaajat, niin on vähintään kerran kuussa pelaavien mediaani-ikä noussut 90-luvulta 19 vuodesta 35 vuoteen. Pelaamisen kasvu on ollut suurinta juuri yli 44-vuotiaiden keskuudessa. Pelaaminen on tänä päivänä paitsi ajanviettotapa, mutta myös harrastus. Myös vuonna 2013 ilmestynyt ”Pelikasvattajan käsikirja” toteaa, että digitaalisia pelejä pelaavat nykyään niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin.
Poikien peliryhmä nuorien poikien ja miehien mielekkäänä ryhmätoimintana
Diakonia-ammattikorkeakoulussa vuonna 2016 tehdyssä opinnäytetyössä (Arminen & Takalo) selvitin Poikien peliryhmän ensimmäisten jäsenten kokemuksia ryhmän vaikuttavuudesta. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sitä varten haastateltiin neljää Poikien peliryhmän entistä jäsentä. Tutkimuskysymykset olivat: ”millaiseksi nuoret kokivat peliryhmän ja ryhmässäoloajan, muuttiko/vaikuttiko peliryhmässä oleminen nuorten elämään ja mitkä ovat nuorten näkemykset peliryhmän kehittämistarpeista?”
Poikien peliryhmä on suljettu ryhmätoimintamuoto 15–22-vuotiaille nuorille pojille ja miehille, jonka toiminta liittyy digitaaliseen pelaamiseen. Ryhmän tavoitteena on osallistujien psykososiaalisen kasvun, kokonaisvaltaisen sukupuoli-identiteetin kehittymisen ja sosiaalisen vahvistumisen tukeminen. Peliryhmä on pienryhmätoimintaa, jonka vaikuttavuuden ajatellaan perustuvan ryhmäytymisen aikaansaamiin positiivisiin vaikutuksiin pojissa.
Peliryhmää on pyritty suuntaamaan niille nuorille, joita on ollut vaikea saada kiinnostumaan nuorille tarjotuista avoimista palveluista ja harrastuksista. Lisäksi heitä on voinut olla haastavaa saada sitoutumaan yksilöllisiin tukitoimiin. Osallistuvat nuoret saattavat kärsiä jonkinasteisista keskittymis- ja mielenterveyshäiriöistä ja sosiaalisesta eristäytymisestä. Digitaalinen pelaaminen on nuorille mielekästä tekemistä ja heidän on mahdollista sitoutua siihen.
Peliryhmän työmuodossa toteutetaan moniammatillista työotetta. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmänohjaajat edustavat erilaisia ammattialoja, kuten nuoriso-, sosiaali- ja terveysaloja. Yhdessä he tarjoavat ryhmälle laaja-alaista osaamista, jota voidaan hyödyntää psykososiaalisen tuen lisäksi.
(Taulukko Marjeta 2013, Prosessikuvaus poikien peliryhmästä. Saatavilla: https://www.verke.org/wp-content/uploads/sites/28/2016/01/Anna-Laura-Marjeta-Prosessikuvaus-poikien-peliryhmästä.pdf)
Teemahaastattelun pohjalta tehdyn sisällönanalyysin kautta ilmeni, että nuoret kokivat peliryhmässä olemisen positiiviseksi ja sen vaikuttaneen heidän elämäänsä myönteisesti. Kaikki jäsenet kertoivat heidän sosiaalisten taitojensa kehittyneen ryhmän aikana ja että siinä syntyneet kaverisuhteet olivat säilyneet.
Lisäksi yksi jäsenistä kertoi peliryhmän tukeneen hänen mielenterveyttään vähentämällä sen ailahtelua ryhmän päättymisen jälkeen. Samankaltaisia positiivisia vaikutuksia ilmenee myös Innokylä.fi sivustolla esitetyissä tuloksissa. Siellä kerrotaan toiminnan onnistuneen tavoittamaan ja sitouttamaan toimintaan sellaista kohderyhmää, jota ei pystytä auttamaan muilla olemassa olevilla työmuodoilla. Toiminnalla vaikuttaa olevan kokemusten perusteella nuorten sosiaalisia taitoja ja verkostoja vahvistavia vaikutuksia.
Digitaalisen pelaamisen mahdollisuudet diakoniatyössä
Diakoniabarometri 2018 mukaan lähes joka toinen diakoniatyöntekijä kohtaa työssään mielialan ongelmista kärsiviä nuoria viikoittain. Nuoruusiän yleisimpiin mielenterveyshäiriöihin kuuluvat mieliala-, ahdistuneisuus-, käytös- ja päihdehäiriöt. Jos nuori ei saa apua mielenterveysongelmaansa, ongelmat alkavat usein moninaistua. Ongelmien jatkuminen aikuisikään on todennäköisempää, mitä vakavammasta häiriöstä on kyse.
Kysyin Facebook -sivuston diakoniatyöntekijät -ryhmässä sitä, että miten digitaalinen pelaaminen on ilmennyt seurakuntien diakoniatyössä. Useampi vastaaja kertoi tavanneensa työssään asiakkaita, joilla on haasteita elämänhallinnassaan ja digitaalisen pelaamisen kanssa. Varsinaista digitaalisen pelaamisen hyödyntämistä vastaajat eivät juurikaan kertoneet kohdanneensa diakoniatyössä. Sen sijaan joissakin seurakunnissa nuorisotyö on mukana erilaisessa pelitoiminnassa.
Teoksessa ”Kantakaa toistenne kuormia. Diakoniatyön perusteet ja käytäntö” mainitaan, että joskus kahdenkeskisen avun sijaan paras apu löytyy erilaisista diakoniatyön ryhmistä ja vertaistuesta. Vertaisryhmään kuuluvia voi yhdistää esimerkiksi yksinäisyys tai erilaiset ongelmat. Ryhmä antaa mahdollisuuden näiden asioiden käsittelemiseen ja erilaisten taitojen, kuten vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen. Juuri tämä on ollut keskeistä poikien peliryhmässä.
Yksi mahdollinen työskentelymuoto diakoniatyössä on Poikien peliryhmän tyyppinen ryhmätoiminta. Sillä tavoitetaan niitä henkilöitä, joita ei välttämättä pystytä sitouttamaan muihin tukipalveluihin. Kyseinen toimintamuoto vaatii kuitenkin jonkin verran resursseja, joita löytyy kokonaisuudessaan harvasta seurakunnasta. Innokylän mukaan tällöin kannattaa etsiä yhteistyömahdollisuuksia alueella toimivien erilaisten pelikahviloiden, pelikerhojen tai pelikeskusten kanssa. Nuorille suunnattuja kunnallisia toimintakeskuksia on ainakin Helsingissä, Oulussa ja Tampereella. Lisäksi on olemassa erilaisia yhdistyksiä, jotka toimivat pelaamiseen liittyvien teemojen parissa ja voivat olla kiinnostuneita yhteistyöstä. Myös seurakunnan nuorisotyö voi olla yksi mahdollinen yhteistyökumppani ja toteuttaja.
Juho Takalo
sosionomi, kirkon nuorisotyönohjaaja ja diakoniatyön opiskelija.
Vuoden 2016 opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/117917
