Digisyrjäytyminen koskettaa kaiken ikäisiä, mutta erityisesti ikääntyneitä. Hyvää tarkoittava it-alan ammattilainen ostaa omalle iäkkäälle vanhemmalleen uuden puhelimen, mutta ei ehdi neuvoa sen käyttämistä. Ikääntynyttä äitiä tai isää nolottaa myöntää, että ei osaa edes vastata uudella laitteella puheluun. Mistä apua?
Maahanmuuttaja katsoo kuvia tabletiltaan ja kaipaa kotiin. Tunteet kuristavat rintakehässä. Ikävä ja huoli kotimaahan jääneistä läheisistä on valtava. Kenelle näistä voisi kertoa?
Ukrainan uutiskuvat järkyttävät pienenä koululaisena kaksi kertaan evakkoon lähtenyttä, nyt jo vuosikymmeniä Helsingissä asunutta rouvaa. Oman kodin menettäminen ja pakeneminen tuntemattomien ihmisten luokse tietämättä tulevasta on palannut elävästi mieleen yhä uudelleen, myös painajaisina. Kenelle voisi puhua, kun pakomatkasta on jo lähes 80 vuotta aikaa?
Digidiakoniaa Munkkiniemen seurakunnassa
Diakoniatyöntekijä Heidi Karvinen Munkkiniemen seurakunnasta on kehittänyt ikäihmisille digidiakoniaa. Alueen asukkaista joka neljäs on yli 65 vuotias. Tarpeita digineuvonnalle on myös työikäisillä, jotka ovat työelämän ulkopuolella.
Helsingin seurakuntayhtymä on myöntänyt digiosallisuuden tukemisen kehittämiselle projektirahaa. Diakonia-ammattikorkeakoulun diakoniaopiskelijoita on ollut osana seurakuntaharjoittelua opastamassa ja mukana digipop up-infoissa. Digi-infojen suunnittelua ja toteuttamista varten on laadittu alkukysely koskien osallistujien digitarpeita ja -taitoja. Tämän pohjalta on tarjottu ohjausta yhdessä digikokemuksia jakaen. Lisäksi on ollut mahdollisuus varata henkilökohtainen digiopastusaika.
Digiyhteiskunta edellyttää monenlaisia digitaitoja
Korona-aikana neuvonnan tarvetta oli mm. rokotustodistusten löytämiselle verkosta. Opastuksen tarvetta on ollut niin sosiaalipuolen Maisa-ohjelman kuin Kelan asioinnin yhteydessä. Moni tarvitsee apua ajanvarauksen tekemisessä. Myös paikallisliikenteen lippukauppa, pankkiasiointi ja vahva tunnistautuminen ovat asioita, joissa monella on tarvetta neuvontaan.
Heidi Karvinen nostaa esille myös aikuisväestön medialukutaidon. Kouluissa asiaan valmennetaan, mutta moni voi olla väärän tai epäluotettavan tiedon varassa, jos medialukutaitoa ei ole ja ajautuu seuraamaan epämääräisiä sivustoja. Tarvitaan myös ymmärrystä siitä, mistä digitalisaatiossa on kysymys. ” Huoli nousee myös tietoturvasta”, Karvinen sanoo. Heikoimmassa asemassa olevat ovat alttiimpia huijauksille tai väärän tiedon varassa toimimiselle.
Digidiakonia osaksi perustyötä
Munkkiniemen seurakunnassa käynnissä olevan digiprojektin kaltaisille hankkeille olisi varmasti tarvetta muuallakin Suomessa. Diakonian tulisi auttaa heitä, joita muu apu ei auta. Alussa mainitut tilanteet voivat olla esimerkkejä siitä, millaisissa digipulmissa diakoniatyöntekijä voi auttaa. Haasteena ovat nyt monen seurakunnan säästöt. Miten diakoniatyötä tulevaisuudessa kohdennetaan?
Munkkiniemen seurakunnassa on toteutettu ns. voimavararyhmä työikäisille työelämän ulkopuolella oleville. Vartiokylän rovastikunnassa puolestaan digidiakonian äärellä on vahvistettu digiopastusten lisäksi vapaaehtoistoimintaa. Karvisen mukaan ikäihmisillä on heidän alueellaan sekä laitteita että rohkeutta niitä kokeilla ja käyttää. Sen sijaan monilla vähävaraisilla työikäisillä voi olla vanhentuneita laitteita. Oma lukunsa on vielä vähävaraisten perheiden lasten laitetilanne.
Asenne ratkaisee, niin työntekijän kuin apua digiasioissa tarvitsevan kohdalla. Eräs noin 90-vuotias oli tokaissut uudesta puhelimestaan, että rohkeasti kokeilee kun ”ei se laite räjähdä”.
Heini Sajalin, lehtori, kirkon ala, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Heidi Karvinen, diakoniatyöntekijä, Munkkiniemen seurakunta
Kuva: Heidi Karvinen
