Filosofi Frank Martelan tuorein kirja Älä etsi onnea – Epätyypillisiä elämänohjeita nykyihmiselle (Gummerus 2025) on hänen teoksistaan selkeimmin elämäntaito-opas. Siinä Martela puhuttelee suoraan sinä-muodossa lukijaansa, opastaa, innostaa, neuvoo ja kehottaa.
Teoksessaan Martela nojautuu sekä uusimpaan tutkimustietoon että kiintoisasti myös antiikin filosofian perintöön. Viime vuosina on julkaistu erityisesti stoalaista filosofista terapiaa hyödyntäviä oppaita. Myös suomeksi on nyttemmin ilahduttavasti käännetty säilyneitä terapiakirjoituksia. Tämä Martelan teos nojaa hänen aikaisempia teoksiaan selkeämmin antiikin filosofian varsin hienosyiseen ja edelleen hedelmälliseen tunneteoreettiseen keskusteluun.
Martela toteaa, että ”kirja pyrkii olemaan tieteeseen pohjautuva itsetutkiskeluopas, joka tarjoaa eksistentialistista vapautumista taakkaa kantaville ihmisille”. Päämääränä on tarjota lukijalle mahdollisuus ”syntyä kolmannen kerran”. Ensimmäinen syntymä on fyysinen syntymä, toinen kulttuurinen, jolloin ihminen omaksuu mm. kasvuympäristönsä arvot, säännöt ja elämäntavoitteet. Kolmannella syntymisellä Martela tarkoittaa yksilön syntymistä, jossa ihminen tulee tietoiseksi sisäisestä maailmastaan ja arvoistaan ja siitä, miten ryhtyy kulkemaan arvojensa mukaisesti omaa polkua.
Kirjan rakenne ja kiteytys
Teoksen alaotsikko lupaa epätyypillisiä elämänohjeita. Martela kiteyttää teoksensa muutostavoitteet kahteen askeleeseen. Ensimmäisellä askeleella irtaannutaan turhista odotuksista, peloista ja paineista ja hyväksytään elämä sellaisena kuin se on. Tätä käsittelevät kirjan kaksi ensimmäistä osaa ”Tapa egosi” ja ”Tapa odotuksesi”. Toisessa askeleessa opastetaan tavoittelemaan sitä, mitä ihminen eniten elämässä arvostaa. Tätä teemaa käsittelee kirjan kolmas osa ”Ala elää omaa elämääsi”.
Martela kehottaa olemaan tavoittelematta onnellisuutta elämän päämääränä. Onnen tavoittelu johtaa ihmisen etsimään sitä lähteistä, jotka eivät sitä kestävästi tuota. Onnellisuuden maksimointi vähentää onnellisuutta. Onnellisuuden tavoittelu ohjaa käyttäytymään itsekkäämmin ja tekee ihmisestä yksinäisemmän. Onnellisuuspakkomielle, ”toksisen positiivisuuden tyrannia”, tekee elämän takaiskuista ja surun hetkistä vaikeampia kestää.
Martela muistuttaa, että parhaat asiat ihminen saavuttaa elämässään usein epäsuorasti. Hän lainaa John Stuart Millin erinomaista kiteytystä: ”Onnellisia ovat vain he, joiden mieli on suuntautunut johonkin muuhun kuin omaan onnellisuuteensa – toisten onnellisuuteen, ihmiskunnan tilan parantamiseen, johonkin taiteenalaan tai harrastukseen – ja jotka eivät tavoittele sitä keinona vaan itsessään arvokkaana päämääränä”.
Tapahtuma – tulkinta – tunne – reaktio
Tunteita ja niiden merkitystä käsittelevässä luvussa Martela muistuttaa, että tunne perustuu tapahtumaa koskevaan tulkintaan. Evoluution ohella aiemmat kokemukset ohjaavat tulkintoja ja tunnereaktioita. Koska tulkinta tapahtumasta voi olla virheellinen, myös tunne voi olla väärässä.
Tunteita ei tule tukahduttaa, niitä ei tule ohittaa, mutta ei myöskään sokeasti seurata. Hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (mm. Russ Harris) nojautuen Martela kehottaa lukijaansa tunnistamaan tunteensa. Kyvyttömyys tunnistaa tunteita ja opittu tunteiden tukahduttamisen tapa johtaa usein ilmaisemaan tunteet lopulta vihana. Martela kehottaa opettelemaan tunteiden tiedostamista niiden nimeämisen avulla. Tunteisiin on hyvä ottaa myös etäisyyttä (”olen vihainen” -> ”minulla on vihaisia tunteita”) ja samalla hyväksyä ne osana elämää. Harjoittelun avulla voi oppia paitsi nimeämään ja tunnistamaan tunteita myös hallitsemaan niitä. Harjoitteita Martela ei käsittele kirjassa vaan kehottaa etsimään niitä paitsi edellä mainitun HOT-terapian piiristä myös stoalaisuudesta ja buddhalaisuudesta.
Menneen ja epätäydellisyyden hyväksyminen
Martela kehottaa lukijaa tunnistamaan oman menneisyytensä ja tekemään rauhan sen kanssa. Ihminen ei ole vastuussa omasta taustastaan, toisaalta ei voi pitää sitä myöskään omana ansionaan. Vastaavasti ihmisen tulee hyväksyä tekemänsä virheet ja tunnistaa aiheuttamansa vahinko ja näin vapautua muuttamaan sitä, mihin voi vaikuttaa.
Tunnistamiseen liittyy olennaisesti oman vajavaisuutensa ja epätäydellisyytensä tunnustaminen, mikä on tie moraaliseen kasvuun. Sen sijaan, että ihminen pyrkisi perustelemaan ja oikeuttamaan vahinkoa aiheuttaneet tekonsa, kannattaa hyväksyä, että ne perustuvat omaan epätäydellisyyteen. Itsekkyyteen, kostonhaluun, huonoon harkintaan, huonoihin taipumuksiin.
Stoalaista terapiaa
Martela nojautuu stoalaisuuteen, kun hän pyytää lukijaansa erottamaan toisistaan ulkoiset tapahtumat ja sen, miten niihin suhtaudumme ja reagoimme. On viisautta tunnustaa tosiasiat eli hyväksyä tilanne ja sen jälkeen arvioida, miten siihen tulee suhtautua. Martela tarkastelee stoalaisten tavoin myös kuolevaisuuden hyväksymistä ja sen harjoittamista.
Koska stoalainen hyväksymisasenne voi johtaa myös passiivisuuteen ja toivottomuuteen, Martela korostaa, että nykyhetken hyväksymiseen kuuluu myös aktiivinen pyrkimys rakentaa parempaa. Martela hyödyntää kristillisessä hurskaudenharjoituksessa tuttua kilvoittelun käsitettä. Martela viittaa sillä kilpailemisen sijaan leikkimieliseen mutta samalla intohimoiseen asioiden tavoitteluun. ”Ole tyytyväinen nykyiseen samalla kun kilvoittelet tehdäksesi maailmasta paremman. Kilvoittelun taito on samanaikaisesti kykyä olla välittämättä ja välittää samalla sydämensä pohjasta.”
Itsemyötätunnon harjoittamisesta toisista välittämiseen
Martela kehottaa lukijaa harjoittamaan itsemyötätuntoa. Kristin Neff erottaa itsemyötätunnossa kolme eri näkökulmaa. Ihmisen tulee olla ensinnäkin ystävällinen itseään kohtaan, hyväksyä oma epätäydellisyytensä. Tämä merkitsee sen tunnustamista, että myös kaikki muutkin ovat epätäydellisiä ja kokevat riittämättömyyttä ja kelvottomuutta (yhteinen jaettu ihmisyys). Hyväksyvä tietoinen läsnäolo merkitsee tietoisuutta myös nykyhetken ikävistä asioista.
Martelan tavoitteena on rohkaista lukijaa tutustumaan tekemään sitä, mihin veri vetää, mikä ihmistä oikeasti liikuttaa ja kiinnostaa. On hyvä tehdä asioita, joista pitää niiden itsensä vuoksi.
Myös tässä teoksessa Martelan muistuttaa toisista välittämisen tärkeydestä, rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeesta. Yhteys toisiin ihmisiin rakentuu tunnetasolla. Sen enempää liian itsekäs kuin liian epäitsekäs elämäntapa ei ole ihmiselle hyväksi. Ihmisen kannattaa kuunnella omia ja muiden tarpeita, arvostaa omia ja toisten unelmia sekä auttaa muita olematta kynnysmatto.
Martela suosittaa, että asettaessaan elämäntavoitteitaan lukija keskittyisi itseään suurempiin tavoitteisiin. Asioiden parantamiseen löytyy mahdollisuuksia kaikissa tilanteissa. ”Tämä on se maailma, jossa elämme. Nämä ovat ne kädet, jotka meille on annettu. Aletaan käyttää niitä tehdäksemme tästä maailmasta elämisen arvoinen paikka.”
Lopuksi
Martelan teos on mainio esimerkki uudemmasta elämäntaitokirjallisuudesta. Se nojaa tuoreimpaan tutkittuun tietoon olematta kuitenkaan raskas. Kirjoittajan omakohtaisten kokemusten kautta lukijalle tarjoutuu ymmärrystä avaavia liittymäkohtia. Lukijalle suunnattu puhe on selkeää ja konstailematonta. Lähteistä ja jatkopoluista kiinnostuville teoksen loppuviitteissä on tarjolla runsaasti tietoa. Teosta voi suositella niin elämäänsä suuntaa etsivälle nuorelle kuin varttuneemmallekin lukijalle.
Kalle Kuusimäki
