Kuva: Makkaranpaistoa ulkotulella, paistajalla Yhteisvastuu-liivi päällä / Kaisa Lahdenkauppi
Vaatekaapissani on tummanruskea paita, jossa on kennokuvio. Googlettamalla en enää löydä materiaalia keräyksestä, johon nuo paidat liittyivät, kuitenkin oman Yhteisvastuun työhistoriani alkutaipaleelle.
Reilun viidentoista vuoden aikana olen nähnyt keräyksen perinteiden moninaisuuden ja muutokset. Maalaisseurakunnassa Tarvasjoella kinkereillä oli vahva rooli keräyksen hoitamiseen ja tulokseen. Kinkereiden kautta organisoitu listakeräys oli tuoton perusta.
Listoista tapahtumiin
Aloittaessani Liedon seurakunnassa keräyspäällikkönä 2008, listakeräys oli vielä voimissaan. Ainakin Yliskulmalla, jossa vakiokerääjä, silloin jo n. 80-vuotias, olisi hoitanut keräyksen varmasti ilman minuakin. Muutamassa vuodessa huomattiin, ettei uusia listakerääjiä ole helppo saada ja koteihinkin tuntuivat ovet pysyvän tiukemmin kiinni, käteisen puuttumisesta puhumattakaan.
Erilaiset tapahtumat ovat alkaneet muodostua keräyksen tukirangaksi, kauppojen ovilla tapahtuvaa lipaskeräystä unohtamatta.
Sekä vapaaehtoisten, että lahjoittajien toimintatapaan sopii entistä paremmin projektimaisuus. On helpompi tulla tunniksi tai kahdeksi kaupan ovelle kuin ottaa lista ja kiertää omaa aluetta ovelta ovelle. Yhtenä esimerkkinä projektikeräämisestä on Liedossa Motoristikirkko. Suurtapahtuman kolehti on merkittävä osa keräystä, mutta vaatii myös paljon vapaaehtoisia. Tehtävässä on vuosittain myös ilahduttavan eri-ikäisiä.
Pieniä ja suuria tapahtumia
Hiihtokilpailut! Viikkoa ennen näytti vielä ihan hyvältä. Puolessa välissä viikkoa ladut muuttuivat jäisiksi, urheiluseura vetäytyi ja suunnitelma muuttui pihapäiväksi. Pulkanvedon ja lumikenkäilynkin tilanne alkoi näyttää heikolta. Lumiveistoskisaa varten kuljetimme takaluukuissa ämpäreittäin lunta edellisenä iltana, jotta joku rasti onnistuisi makkaranpaiston lisäksi. Ja sitten, yöllä satoi lunta sen verran, että valkoinen puuterilumi luisti hyvin pulkan alla.
Talviriehoja haastaa säät ja ilmat, mutta ei estä. Mielikuvitusta ja muuntautumiskykyä on.
Henrikin renkaanvaihto! Jono renkaanvaihtoon on lohduttoman pitkä. Pitää ilmoittaa kymmenille autoille jonon loppupäässä, että emme valitettavasti ehdi tänään enempää.
Yksi autoilijoista tulee luokse ja kysyy: ”Minne voin maksaa?”. ”Nyt on valitettavasti niin, ettemme ehdi enää teidän renkaita vaihtaa. Ei siis maksuakaan.” Mies katoaa lauantai-iltapäivän tihkusateeseen ja tulee parinkymmenen minuutin päästä takaisin. ”Minne voin maksaa?” Raha kädessä. ”Kun ei niitä…” ”Niin, niin. Minä vaihdoin ne itse tuossa pihalla, mutta minne voin maksaa.”
On järjestetty konsertteja, pihatapahtumia, soppapäiviä, myyjäisiä, huutokauppaa, sählyturnausta, pakattu kasseja kaupan kassalla tai vaihdettu renkaita. Paikallisilta yrittäjiltä on saatu tarvikelahjoituksia, arpajaisvoittoja ja lupa kerätä lippailla ovensuussa. Vaikka keräyspäällikön tehtävä olisi kenellä, yksin ei kukaan pysty keräystä hoitamaan. Vastuuta ovat kantaneet seurakunnan kaikki työalat, apuna ovat olleet kymmenet vapaaehtoiset, paikalliset järjestöt ja yrittäjät.
Keräys 2021
Olen aloittanut Turun Henrikinseurakunnan diakoniatyössä helmikuun alusta. Keräys on jo vauhdissa, mutta meillä vasta viritellään. Keräyspäällikkömme on myös tuore tässä seurakunnassa. Rajoitukset haastavat, luovuus ei yksin riitä, on edettävä turvallisuuden ehdoilla. Meillä lippaat ovat vielä kaapissa, kun samaan aikaan katselen kuvapäivityksiä, joissa lippaat asettuvat kauppakeskuksiin pesualtaan kautta. Erilaiset alueet, erilaiset rajoitukset, erilaiset tulkinnat ja erilaiset päätökset koettelevat konkretiaa.
Tämän vuoden keräyskohteen tarpeen näen työssäni joka päivä. Seurakunnan diakoniatyön asiakkaina on runsaasti vähävaraisia vanhuksia. Usein syynä avun tarpeeseen ovat pienet tulot ja suuret menot, jotka monen mittapuussa ovat normaalit menot, mutta heidän tuloihinsa nähden epäsuhtaiset.
Moni tuntuu ajattelevan syyn olevan seurausta holtittomasta elämästä tai huonoista päätöksistä. Niinkin on voinut käydä ja voi käydä, kenelle tahansa. Se ei ole kuitenkaan syy sulkea avun ulkopuolelle.
Yhteisvastuukeräys näkyy somessa. Se on tämän ajan markkinapalsta ja myös myyntikanava. Mielipidekirjoitukset ja näkemykset näpytellään sosiaalisen median kommenttikenttiin. Ne tarjoavat mahdollisuuden ja tilaa erilaisille ajatuksille. On hyvä, että on mahdollisuus saada ajatuksensa kuuluviin. Onneksi myös puolesta.
Hihat on kääritty ja huhtikuussa vaihdetaan taas renkaita, hyvässä yhteistyössä paikallisen ammatti-instituutin kanssa.
Yhteisvastuuta on ilo kerätä!
Kaisa Lahdenkauppi
Turun Henrikinseurakunta
