Kuva: älypuhelin diakoniatyöntekijän kädessä, Hanna-Leena Niemelä
Hiljattain julkaistun opinnäytetyön Mahdollisuus digitaaliseen muutokseen diakoniatyössä – soveltava tutkimus diakoniatyön kevään 2020 digiloikasta, tarkoituksena oli digitaalisen työotteen vahvistaminen ja edistäminen sekä hyvien toimintatapojen löytäminen diakoniatyöhön. Tutkijoina ja raportin laatijoina olivat Lab ammattikorkeakoulussa ylempää sosiaali- ja terveysalan tutkintoa Digitaaliset ratkaisut koulutusohjelmassa opiskelevat Tiia Koskinen ja Hanna-Leena Niemelä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan koronakevät 2020 tarjosi otollisen paikan digitaalisesti tehtävän diakoniatyön kehittämiselle. Koronatilanteesta aiheutuneiden poikkeusolojen myötä perinteinen tapa tehdä diakoniatyötä hetkellisesti loppui. Muutos toi mahdollisuuden sekä aikaa digitaalisesti tehtävän työn suunnitellulle ja kokeilulle. Toimintoja digitalisoitiin nopealla tahdilla siirtämällä toimintoja verkkoon. Työntekijät myös tuottivat monipuolista materiaalia sosiaalisen median kanaviin ja olivat niissä aktiivisesti näkyvillä ja tavoitettavissa. Erityisesti sosiaalinen media tarjosi matalan kynnyksen yhteydenottomahdollisuuden koronakevään kurittamille yrittäjille, lapsiperheille ja nuorille aikuisille. Koronakevät osoitti, että diakoniatyö voi viestinnän lisäksi olla sosiaalisessa mediassa myös osallistavaa, vuorovaikutuksen mahdollistavaa ja läsnäolevaa.
Digitaalisesti tehty diakoniatyö vie diakoniatyöntekijöiden asiantuntijuuden uuteen ympäristöön. Diakoniatyön ydin, ihmisten kohtaaminen, ei uudessa kontekstissa muutu. Ympäristö kuitenkin asettaa uusia osaamisen tarpeita diakoniatyöntekijöille. Digitaalinen konteksti vaatii käyttäjiltään ymmärrystä sosiaalisen median luonteesta, erilaisten teknologioiden osaamista ja rohkeutta omaksua ketterän kehittämisen periaatteita.
Digidiakonian kehittäminen vaatii panostusta digitaitojen kehittämiseen. Verkon uusi toimintaympäristö tuo uusia haasteita, joiden kanssa työntekijöitä ei tulisi jättää yksin. Esimerkiksi tietoturvaan liittyvät näkökulmat sekä työntekijän että asiakkaan näkökulmasta ovat uuden ympäristön mukanaan tuomia haasteita. Riskienhallinnan näkökulmasta työntekijöiden on tärkeää ymmärtää, millaisen avoimen jäljen heidän henkilökohtaiset sosiaalisen median kanavansa jättävät ja kuinka paljon asiakkaiden on mahdollista löytää heistä tietoa verkosta. Toisaalta taas työajattoman työn ja sosiaalisen median ubiikki, kaikkialla läsnäoleva, luonne saattaa näyttäytyä vaikeasti hallittavalta yhtälöltä.
Digitaalisesti diakoniatyötä tekevät työntekijät kaipaavat tunnustusta omalle työlleen sekä keinoja tehdä tekemäänsä työtä näkyväksi.
Verkossa tehtävää työtä ja kohtaamisia on vaikea tehdä näkyväksi esimerkiksi kohtaamisia tilastoitaessa ilman yhteneväisiä sääntöjä. Digitaalisesti tehtävälle työlle tulisikin luoda myös tavoitteet ja toimintasuunnitelma, jonka myötä tehtyä työtä olisi helpompi arvioida ja edelleen kehittää.
Opinnäytetyön tuloksien mukaan digitaalista diakoniatyötä tekevät diakoniatyöntekijät ovat toistaiseksi hyvin eriarvoisessa asemassa työvälineiden suhteen. Ajantasaiset työvälineet tasapuolistavat mahdollisuuksia digitaalisen työn tekemiseen. Diakoniatyöhön kaivataan lisäksi tietoturvallista verkkoalustaa etävastaanotolle, jonka kautta työntekijä ja asiakas voivat vaihtaa henkilötietoja ilman pelkoa henkilötietoloukkauksista.
Digitalisaation yhteiskunnallisen laajuuden ja sen vaikutuksien ymmärtämisen tulisi olla osa jokaisen diakoniatyöntekijän työtä. Digitalisaation myötä digitaalinen kuilu ja digisyrjäytyminen koskettavat usein juuri myös diakoniatyön asiakkaita, joiden ongelmat ovat muutenkin kasaantuneet.
Tällä digitaalisenkuilun kaventamiseksi tehdyllä työllä on myös yhteiskunnallista merkittävyyttä. Se sitoo diakoniatyötä yhä tärkeämmäksi ja ajan tasalla olevaksi osaksi yhteiskuntaa.
Vaikka osa diakoniatyön asiakkaista jää digitaalisten palveluiden ulkopuolelle, ei se saisi hidastaa diakoniatyön digitaalista kehittämistä. Digitalisoituminen haastaa diakoniatyön perinteisiä työtapoja ja sen paikka on tässä ajassa kulkea monien perinteisten työtapojen rinnalla. Digidiakonia tuo uusia tapoja ja kanavia tehdä diakoniatyötä tässä maailmassa, jossa ihmisten todellisuus on yhä enemmän kahdessa ulottuvuudessa samaan aikaan.
Tiia Koskinen ja Hanna-Leena Niemelä
Lue lisää opinnäytetyöstä: Tiia Koskisen ja Hanna-Leena Niemelän (2020) Mahdollisuus digitaaliseen muutokseen diakoniatyössä- soveltava tutkimus diakoniatyön kevään 2020 digiloikasta opinnäytetyönä tehdyssä soveltavassa tutkimuksessa tarkasteltiin diakoniatyön mahdollisuutta digitaaliseen muutokseen kevään 2020 aikana. Aineisto kerättiin diakoniatyöntekijöiden teemahaastatteluilla (n=5) ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tuloksista muodostettiin diakoniatyön digitaalista kehitystä tukevia ehdotuksia.
