Kuva: tutkijat Pirjo Paloviita, Hanna Alava, Anni Nikkanen ja Auli Kela
Nyt valmistunut Diakoniabarometri 2020 on järjestyksessä yhdestoista diakoniabarometri. Diakoniatyön arkea on tutkittu säännöllisin väliajoin jo vuodesta 1999. Diakoniabarometri 2020 Aina uuden edessä tutkijoina ja raportin laatijoina olivat DIAK ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Hanna Alava, Auli Kela, Anni Nikkanen ja Pirjo Paloviita.
Diakoniabarometrin 2020 tutkimusaiheet pohjautuvat kunkin tutkijan kiinnostuksen kohteisiin, mutta rajauksia ja teemoja on hiottu sekä opinnäytetyöseminaarissa että ohjausryhmän kanssa. Osassa tutkimusaiheista verrataan tämänhetkistä diakoniatyötä edellisiin diakoniabarometreihin muutoksia ja jatkuvuutta etsien, kun taas osa tutkimusaiheista syventyy diakoniatyön ajankohtaisiin kysymyksiin. Tässä diakoniabarometrissa käsitellään diakoniatyön arjen kokonaiskuvaa, diakonian ruoka-avun muutoksia, uskontolukutaidon merkitystä diakoniatyössä sekä diakoniatyön johtamista.
Diakonian arki
Diakoniatyön arjessa työaikaa käytetään asiakastyöhön seurakunnan tiloissa, jonka osuus on noussut edellisestä barometristä. Osin kyse on varmastikin siitä, että asiakastyö limittyy juuri taloudelliseen ja ruoka-apuun, jotka voivat vaatia seurakunnan tilojen käyttöä. Työssä painottuu myös sielunhoito, joka vaatii luottamuksellisuuden vuoksi turvallisen tilan. Vaikuttamistyö ja yhteistyö eivät näytä nousevan erityisen tärkeiksi tulevaisuuden työn painopisteissä.
Onko tähän painopisteasetteluun syynä erilaisiin kohtaamisiin liittyvä työn paljous ja syntyneet toimintatavat vai onko taustalla muita syitä?
Diakonian itsemäärittelyssä ei haluta korostaa niinkään kirkon diakoniaa työalana vaan diakonista kirkkoa, jonka tehtävänä on ihmisten auttaminen ja tukeminen haavoittuvissa elämäntilanteissa, sekä oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden edistäminen ja ympäristön suojeleminen. Vapaaehtoistyön koordinointi ja yhteisöllinen työ nähdään tulevaisuuden merkittävinä painopisteinä, joihin diakoniatyöntekijät katsovat haluavansa panostaa.
Ruoka-apu
Ruoka-avun järjestäminen konkretisoi seurakuntien toimintakulttuurin muutoksen mahdollisuuksia. Suuria seurakuntayhtymiä lukuun ottamatta ruoka-apu on kuitenkin usein vain yhden toimijan järjestämää.
Onko yhteistyölle esteitä, mitä ne ovat ja liittyvätkö ne erilaisten toimijoiden erilaisiin toimintakulttuureihin?
Diakoniabarometri samoin kuin kirkon toimintatilastot osoittavat ruoka-avun painopisteen siirtyneen ruokakassien jakelusta yhteisöllisiin ruokailuihin. Heti tämän kyselyn tekemisen jälkeen tullut koronoaviruspandemia muutti radikaalisti tilannetta sekä ruoka-avun että muunkin diakoniatyön osalta, mikä kehitys tullee näkyviin myöhemmissä ruoka-apua koskevissa tutkimuksissa.
Uskontolukutaito
Tässä diakoniabarometrissä käsiteltiin uutena teemana uskontolukutaitoa, joka liittyy uskonnollisuuden muuttumiseen ja monimuotoistumiseen sekä myös uskonnottomuuden kasvuun.
Diakoniatyössä missio tulee todeksi ihmisten kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa, jolloin uskontolukutaitoa tarvitaan.
Barometrikyselyn perusteella uskontolukutaitoa pitävät työssään todennäköisemmin tärkeänä ne diakoniatyöntekijät, joille käsite on jotenkin tuttu. Uskontolukutaito vaikuttaa kasautuvan vielä melko vahvasti esimiesasemassa oleville ja jatkotutkinnon suorittaneille diakoniatyöntekijöille. Haasteena onkin tuoda se laajemmin osaksi kaikkien työtä.
Johtaminen
Edellinen vuoden 2018 diakoniabarometri kiinnitti huomiota diakoniatyöntekijöiden kokemukseen esimieheltä saadun tuen heikentymisestä. Tilanne näyttää tältä osin paremmalta vuoden 2020 barometrin perusteella.
Diakoniatyöntekijöiden vastauksissa erityistä huomiota kiinnittää osaamisen johtaminen ja siihen liittyvät odotukset. Diakoniatyöntekijät toivovat oman asiantuntijaosaamisensa arvostamista.
Esimieheltä diakoniatyöntekijät odottavat myös työn sisältöjen ja työolosuhteiden ymmärtämistä sekä perehtyneisyyttä työhön. Esimiehiltä odotetaan barometrin tulosten mukaan kuitenkin eniten työn johtamista, mutta samaan aikaan diakoniatyöntekijöiden keskuudessa pidetään tärkeänä, että voi itse määrittää työnsä.
Diakoniatyötä tehdään muuttuvassa yhteiskunnassa ”aina uuden edessä”. Köyhyys, huono-osaisuus, yksinäisyys ja turvattomuus eivät tietenkään ole uusia ilmiöitä vaan osa sitä jatkuvaa todellisuutta, jossa diakoniatyötä tehdään. Työ ei voi olla vain tämän hetken haasteisiin vastaamista, vaan sen suunta on tulevaisuuden ja toivon rakentamisessa. Myös tässä diakoniabarometrissä käsitellyt teemat edustavat samanaikaisesti pitkäaikaisia ja pysyväisluonteisia kehityskulkuja kuin myös uudistumista ja tulevaisuuteen orientoitumista.
Airi Raitaranta
asiantuntija, Kirkon diakonia ja sielunhoito
- Diakoniabarometri 2020 raportti
- Diakoniabarometrin toteuttajatahot ovat Diakonian tutkimuksen seura, Kirkko-hallituksen Diakonian ja sielunhoidon yksikkö, Diakoniatyöntekijöiden liitto, DIAK sekä Kirkon tutkimuskeskus.
- Diakoniabarometrin 2020 ohjausryhmään ovat kuuluneet Esko Ryökäs (UEF), Marko Pasma (DTL), Tiina Ikonen (Diak), Sakari Kainulainen (Diak), Veli-Matti Salminen (KTK) ja Airi Raitaranta (KDS).
- Vastauksia kyselyyn tuli yhteensä 479. Niistä ruotsinkielisiä oli 31 ja suomenkielisiä 448. Kirkon työmarkkinalaitoksen mukaan diakoniatyötä teki vuonna 2019 yhteensä 1340 henkilöä. Tähän lukuun verrattuna vastausprosentti olisi 36 %. Saatujen vastausten määrä on tarpeeksi suuri, jotta tulokset voidaan yleistää koko perusjoukkoon eli Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa diakoniatyötä tekeviin ja diakoniatyötä johtaviin työntekijöihin.
