Traumainformoitu orientaatio auttamistyössä

Traumatietoinen näkökulma auttamistyön kentällä on uusi, Suomeenkin rantautumassa oleva toimintamalli. Näkökulma tunnistaa lapsuuden ajan haitallisten kokemusten elämänmittaisten vaikutuksen yksilön hyvinvoinnille. Myös myöhemmän iän traumatisoitumisen seuraukset tiedostetaan. 

Kipeät ja haitalliset tapahtumat erityisesti lapsuudessa ovat useiden tutkimusten mukaan merkittävä aikuisiän terveyttä ja toimintakykyä vähentävä tekijä. Traumatisoiva tapahtuma – eli mikä tahansa tilanne, jossa ihminen on kokenut pelkoa ja ollut avuttomuuden vuoksi kyvytön auttamaan itseään tai muita – voi hoitamattomana saada aikaan haitallisia muutoksia yksilön neurobiologiassa, vaikeuttaen oppimista, vireystilan säätelyä ja kykyä sosiaalisiin suhteisiin. Traumaoireet voivat kätkeytyä kehollisiin oireisiin, käyttäytymishäiriöihin tai päihdeongelmiin.

Useiden tutkimusten mukaan päihdeongelmaisilla henkilöillä on traumataustaa, ja mitä vaikeampi päihdeongelma, sitä raskaampi traumatausta usein on. Lapsuuden ajan haitallisten tapahtumien eli Adverse childhood experience, ACE-tutkimusten mukaan yksilölle haitallinen toimintamalli voi todellisuudessa olla epätoivoinen yritys “hoitaa” alkuperäistä syytä, emotionaalisen traumatisoitumisen aikaansaamaa sietämätöntä oloa, eli esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttö olisikin oire jostain syvemmästä ongelmasta. Suomen ensimmäinen ACE-konferenssi järjestettiin lokakuussa 2019 yhteistyössä THL:n ja Lastensuojelun keskusliiton kanssa. ACE-tutkimuksissa on selvästi havaittavissa, miten lapsuudenajan vahingollisten tapahtumien määrän (esimerkiksi vanhempien eron,  päihdeongelman tai perheväkivallan kokemusten) eli ACE-pisteiden kohotessa aikuisiän ongelmat suurenevat. 

Näkemällä yksilöiden vahingollisen käyttäytymisen eli oireilun taakse, ja ymmärtämällä taustalla vaikuttavat syyt – emotionaalisen trauman aiheuttamat jopa neurobiologiset muutokset – voimme toteuttaa vaikuttavampaa ja tehokkaampaa auttamistyötä. Traumainformoitu orientaatio ei ole terapiaa, vaan suhtautumistapa: ymmärrystä trauman vaikutuksesta yksilön kykyyn olla oman elämänsä subjekti. Näkökulma pyrkii vakauttamaan yksilön arkea ja vahvistamaan asiakkaan voimaantumista ratkaisukeskeisin keinoin, unohtamatta emotionaalisen trauman vaikutusta ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, sekä psyykkiseen että fyysiseen terveyteen. Näkökulma siirtyy ajatukseen “mitä sinulle on tapahtunut” ajatuksen “mikä sinussa on vikana” sijaan. 

Psykiatrian erikoislääkäri, terapeutti ja kirjailija Anssi Leikola näkee traumainformoidun orientaation tärkeyden erityisesti psyykkisten häiriöiden sekä päihdeongelmien hoidossa. 

– Traumainformoitu näkökulma on tärkeä lisä, koska silloin ymmärretään syvemmin, mistä on kysymys. Diagnoosit ovat kuvailevia, deskriptiivisia, eikä yritetäkään selvittäää mistä jokin johtuu. Trauma on usein näkymättömissä, kätkeytyneenä, ja silti se vaikuttaa koko ajan taustalla, Leikola kertoo.

– Menneisyyden aikaiset kokemukset jotka rajoittavat nykyelämää, kasvua tai kehitystä vaikuttavat vahvasti ihmiseen ja hänen vointiinsa. ACE-tutkimukset antavat laajemman, empaattisen perspektiivin. Ei ole edes väliä mitä haitalliset kokemukset ovat, ne vaikuttavat usein vahvasti stressinsäätelymekanismeihin ja sitä kautta merkittävästi ihmisen hyvinvointiin, Leikola jatkaa.

Traumainformoitu orientaatio ei kohdistu pelkästään ihmisiin, joiden tiedetään olevan traumatisoituneita; se on ajattelu- ja työskentelytavan muuttamista traumatietoiseksi ja näin yksilön ja yhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäväksi toiminnaksi. Orientaation käytännön toteutukseen kuuluu tietoisuus asiakkaan mahdollisesta traumakuormasta, autonomisen hermoston toiminnan ymmärtäminen, kohtaamisissa välittyvä hyväksynnän ja turvallisuuden kokemus, asiakkaan mahdollisuudesta vaikuttaa omaan hoitoon, yhteisöllisyydestä, luottamuksellisuudesta sekä pyrkimyksestä asiakkaan voimauttamiseen. Asiakkaan arkea ja vireystilaa pyritään vakauttamaan psykodukaation ja arjen toimintakykyä sekä turvallisuuden tunnetta vahvistavien toimintojen kautta. 

Auttajalle traumatietoinen lähestymistapa tuo toivoa. Asiakas ei ole motivaatiota vailla oleva haasteellinen autettava, vaan ihminen, jolla on mahdollisuus toipua. Ymmärtämys trauman neurobiologisista vaikutuksista yksilön itsesäätelyjärjestelmään auttaa tuomaan toivoa asiakkaalle. 

Traumatietoinen näkökulma tuo lisää työkaluja niin asiakkaan toimintamallien ymmärtämiseen kuin oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseen. Sijaistraumatisoituminen tapahtuu pääosin samojen mekanismien mukaisesti kuin emotionaalinen traumatisoituminen. Traumatietoisuus auttaa myös työntekijää itseään ymmärtämään omia reaktioitaan. 

Traumatietoisuus luo siltoja. Sillat paitsi yhdistävät ihmisiä toisiinsa, ne kannattelevat ja mahdollistavat karikkojen, rotkojen ja virtojen ylittämisen. Kun ymmärrämme itsen ja toisten reaktioiden – joskus hyvin irrationaalisten ja satuttavienkin – nousevan kivusta, väsymisestä ja hädästä, voimme kantaa toisiamme kivun yli, vaikka emme vahingollista käyttäytymistä hyväksykään. Myötätunto luo turvallisuuden ilmapiiriä, joka on avainasemassa traumatietoisessa orientaatiossa. Myötätunto taas syntyy, kun ymmärrämme käyttäytymismallien taustalla olevat hermostolliset mekanismit. 

Aster Hedman
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosionomi (AMK), diakoniatyön opiskelija

Opinnäytetyö traumainformoidusta orientaatiosta kirkon auttamistyöstä ilmestyy syksyllä 2020. 

Like7