Suomen diakonialaitosten johtajat vierailivat syyskuussa 2019 Bethelissä, joka on Saksan suurin diakonialaitos ja yksi suurimpia diakoniaorganisaatioita. Bielefeldissä Bethel muodostaa kokonaisen kaupunginosan. Yli 150 vuotta sitten perustettu diakonissalaitos on laajentanut toimintaansa useille paikkakunnille Pohjois-Saksassa. Bethel ylläpitää ja tarjoaa monipuolisia sosiaali- ja terveyspalveluita vuosittain noin 200 000 ihmiselle, reilun 19 000 työntekijän voimin.
Bethel tunnetaan erityisesti kehitysvammaisten, mielenterveyskuntoutujien, vanhusten ja sairaiden lasten hoidosta sekä sairaalatoiminnasta. Bethel on koko historiansa ajan ollut yksi maailman johtavista epilepsiaan erikoistuneista hoito- ja tutkimuslaitoksista. Diakonialaitoksen kokonaisuuteen kuuluu myös saattohoitoon, asunnottomien auttamiseen, vaikeasti työllistyvien työllistämiseen ja koulutukseen liittyviä palveluita sekä paljon muuta yhteistä hyvää edistävää toimintaa.
Osallisuus ja tarve ovat toiminnan lähtökohdat
Bethelin toiminnassa osallisuus, asiakkaiden ja potilaiden tarpeiden huomioiminen ovat diakonisen palvelun lähtökohdat. Ajattelutapa on vaikuttanut siihen, että Bethelissä on oltu ja ollaan edelleen edelläkävijöitä erilaisten hoitomuotojen, apuvälineiden ja nykyisin myös hyvinvointiteknologian hyödyntämisessä. Tämä tarkoittaa koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämistoiminnan tiivistä yhteistyötä diakoniatyön kanssa. Jatkuva kehittäminen lähtee oivalluksista, joita tehdään arkisen toiminnan yhteydessä ja inhimillisten tarpeiden pohjalta.
Niin Saksassa kuin myös Suomessa kirkon ja diakonian toimintaympäristö on muuttumassa. Diakoniatyötä arvostetaan ja tuetaan Saksassa yleisesti. Poliittinen vastakkainasettelu ja arvojen muutokset ovat herättäneet kuitenkin keskustelua siitä, ketä saa ja ketä pitää auttaa. Ihmiset haluavat edelleen tukea diakoniatyötä. Bethel saa vuosittain paljon lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä. Näin kerättyjä varoja käytetään pääasiassa uuden toiminnan käynnistämiseen sekä sellaisiin tarpeisiin vastaamiseen, mihin muita palveluita ei ole vielä tarjolla. Suurin osa toiminnasta on kuitenkin yhteiskunnan rahoittamia julkisia palveluita. Saksassa diakonialaitokset saavat kuitenkin suhteessa enemmän lahjoitusrahaa ja testamentteja kuin vastaava toiminta Suomessa. Lisäksi paikalliset yritykset ostavat alihankintatöitä Bethelin työpajoista, joissa kehitysvammaiset ja muut vaikeasti työllistyvät saavat mahdollisuuksia tehdä työtä ja tukea työn tekemiseen. Auttamisen ja yksityisen tuen tarjoamisen perinne on toisenlainen Saksassa kuin Suomessa.
Diakonialaitokset vastaavat muuttuviin tarpeisiin
Tulevaisuuden haasteina saksalaisissa diakonialaitoksissa nähdään asunnottomuuden lisääntyminen, työelämän muutos, yhteiskunnan kehitys, digitalisaatio ja kilpailun kiristyminen. Perinteisten julkisia palveluita tuottavien organisaatioiden on vaikea kilpailla yksityisten yritysten kanssa. Laadukas toiminta edellyttää riittävää määrää osaavia työntekijöitä, joista alkaa eri aloilla olla pula. Samaan aikaan yksityiset yritykset maksavat pienempää palkkaa kuin julkisen ja kolmannen sektorin toimijat. Kilpailijat pystyvät toimimaan edullisemmin. Tämä johtaa vaikeiden valintojen eteen siinä, mikä on riittävä ja mikä on tavoiteltava taso julkisten palvelujen tuottamisessa. Kysymys on laadusta ja kustannuksista sekä tehokkuudesta ja hyvästä elämästä.
Bethel pyrkii olemaan mukana hyvinvointiteknologian kehityksessä, joka on nopeaa ja edellyttää yhteistyötä teknologiayritysten, korkeakoulujen ja start-up-toimijoiden kanssa. Bethelin alueella ja osin omistamana toimii diakoniaan erikoistunut ammattikorkeakoulu. Koulutus, tutkimus- ja kehittämistoiminta lähellä omaa organisaatiota on tärkeä kilpailutekijä työntekijöiden saamiseksi ja laadukkaan toiminnan ylläpitämiseksi. Yhteistyötä tehdään myös yliopistojen ja muiden oppilaitosten kanssa.
Diakonialaitosten välisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet. Suomen ensimmäiset diakonissalaitokset perustettiin 1860-luvulla saksalaisten vaikutteiden mukaisesti Helsinkiin ja Viipuriin. Diakonissojen koulutus palveli laitosten oman henkilökunnan osaamisen kehittämistä. Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, vuosisadan vaihteen tienoilla, perustettiin laitokset myös Ouluun ja Sortavalaan, missä saksalaisten laitosten esikuvan rinnalla vaikutti myös sisälähetysaate, ja tavoitteeksi asetettiin myös seurakuntien diakoniatyön vahvistaminen. 1900-luvun puolivälin tienoilla perustettiin vielä Poriin diakonialaitos, joka vastasi laitosdiakonian palveluista Länsi-Suomen alueella. Järvenpäässä alettiin sotien jälkeen kouluttaa diakoneita seurakuntien palvelukseen, mutta oma diakoninen auttamistoiminta jäi lähinnä koulutuksen yhteydessä järjestetyksi toiminnaksi. Sotien aikana Viipurin diakonissalaitos muutti Lahteen ja Sortavalasta lähdettiin Pieksämäelle.
Kansainvälinen yhteistyö on aktiivista
Läpi vuosikymmenten ovat yhteydet diakonialaitosten välillä olleet tiiviit. Saksan ja myös Pohjoismaiden sisarlaitoksista on tuotu toimintamalleja, ennakoitu yhdessä tulevia auttamistarpeita ja käynnistetty yhteisiä kehittämishankkeita.
Diakonian elinvoimaisuus perustuu siihen, miten ajankohtaiset tarpeet tunnistetaan ja miten niihin vastataan. Yksilöiden ja yhteisöjen kannalta on tärkeää, että maailmassa on niitä, jotka pyrkivät vähentämään inhimillistä hätää ja kärsimystä. Eri aikoina erilaiset ihmisryhmät tarvitsevat apua. Kaikkina aikoina auttajia on sekä arvosteltu että arvostettu riippuen siitä ihmiskäsityksestä, jonka avulla elämään ja maailmaan on suhtauduttu. Diakonia on aina ollut ihmisten puolella, ymmärtäen inhimilliset heikkoudet, erilaiset lähtökohdat ja elämän haurauden.
Jatkuva kehittäminen on tärkeää
Suomen diakonialaitosten johtajien vierailuun Bethelissä liittyy oivallus siitä, miten diakonia kehittyy ajassa ja löytää aina uudelleen perustehtävänsä kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Diakonia on jatkuvasti kirkon ja yhteiskunnan muutosten etulinjassa. Maailman muutokset ovat helposti havaittavissa hyvin yhdessä Bethelin monista vanhainkodeista, jossa asukkaat pukeutuivat diakonissojen perinteiseen asuun ja hoitajat työskentelivät nykyajan arkisissa ja kirjavissa vaatteissa. Bethelin diakonissojen ja diakonien yhteisö on kuitenkin elinvoimainen, ja uusia diakoniatyöntekijöitä koulutetaan vaativaan työhön, tekemään hyvää.
Saksassa ja erityisesti Bethelissä perinteistä sisarkotijärjestelmää on uudistettu, ja sen tilalle on muodostettu uudenlainen diakoniatyöntekijöiden yhteisö, jossa ammatillinen identiteetti ja hengellisyys ovat edelleen tärkeitä, vaikka esimerkiksi naimattomuuden ja yhteisössä asumisen vaatimuksista on luovuttu. Suomessa sisarkodeista päätettiin luopua 1950-luvun lopulla, ja toimintaa lähdettiin kehittämään vahvasti hyvinvointiyhteiskuntaa tukevan palvelutoiminnan suuntaan. Diakonialaitoksissa tehtävälle työlle on tarvetta edelleen niin Saksassa kuin Suomessakin. Kehitys on ollut huima. Voimavarana muutoksista on ollut kristillinen lähimmäisenrakkaus, joka on jatkuvasti haastanut uudistumaan ja herättänyt havahtumaan inhimilliseen hätään.
Hannu Harri
Tämän diakonialaitosten johtajien yhteisen matkaraportin kirjoittaja Hannu Harri työskentelee tällä hetkellä Kirkkopalvelut ry:n kehitysjohtajana ja on aikaisemmin toiminut mm. Suomen Diakonialaitosten liiton puheenjohtajana.
