Vaikeiden ja tärkeiden julkaisujen sarja: osa 7

Kuva: erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä ulkona luonnossa sekä kirkkotiloissa, teksti He

Vihapuhetta Jumalan nimessä: He

Tämä on seitsemänosaisen julkaisusarjan viimeinen osa. Tekstit pohjaavat kirkon erityisnuorisotyöntekijänäkin työskennelleen Mio Kivelän Facebook-julkaisuihin, joissa hän kommentoi Leena Julinin musiikkivideosarjaa Vihapuhetta Jumalan nimessä. Musiikkivideosarjassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta vihapuheesta on tehty kirkkomusiikilta kuulostavia kappaleita. Tällä kertaa itsekin sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistön kuuluvan Mion teksti käsittelee teosta, jonka nimi on He.

Löydät sen täältä: https://tinyurl.com/yx8q8qt7

Koko videosarja löytyy täältä: https://www.youtube.com/c/sateenkaariyhdistysmalkus/playlists

Olen jakanut kirkossa sanotusta ja kirjoitetusta vihapuheesta tehtyä kirkkomusiikkia. Nyt on viimeisen kappaleen vuoro.

Tässä kohtaa haluan sanoa muun muassa sen, kuinka onnekas sekä etuoikeutettu olen ollut. Minun sähköpostini ja yksityisviestini eivät ajasta toiseen täyty niillä viesteillä, joista nämä kappaleet on tehty. Se ei tarkoita, etteikö näitä julkisesti kirjoittaessa ja puhuttaessa kirjoitettaisi tai puhuttaisi myös minusta. Ette voi puhua meistä puhumatta meistä jokaisesta. Ei ole olemassa “niitä muita sateenkaari-ihmisiä” ja sitten sitä lähimmäistäsi. Me olemme kaikki tässä. Puhutte meistä kaikista, jokaisesta. Ihmisistä.

Tahdoin kuitenkin kirjoittaa sen auki, että olen ollut onnekas ja etuoikeutettu, etten ole saanut suoraa osakseni näiden kappaleiden rumimpia sanoja. Tahdon tehdä sen näkyväksi. Näkyväksi kuinka tämä kaikki kytkeytyy niin moneen asiaan. Kuinka uskon, että mieheyteni, ja se, että minut myös nähdään miehenä, pelastaa minut paljolta. Kuinka väärin se on. Kuinka kohtuutonta on, että naiseksi luullut/oletetut kanssaihmiseni saavat osakseen niin paljon rumempaa. Kuinka tämä kaikki kytkeytyy niin syvästi myös naiseuteen kohdistuvaan vihaan tai alentamiseen. (Kuuntele vaikka uudestaan kappale “Sinä et kelpaa Jumalalle”, jos et ymmärrä mitä tarkoitan.)

Minun ei pitäisi joutua sanomaan, että olen onnekas ja etuoikeutettu, kun en saa tällaista puhetta suoraan osakseni kerrasta toiseen. Sen ei pitäisi olla onnea tai etuoikeutta. Sen pitäisi vain olla. Vähintä, mitä voi toiselta ihmiseltä odottaa.

Sen minä haluan sanoa tänään, kuinka väärin ja kohtuutonta se on, että oletus mieheydestä pelastaa meitä monelta. Kuinka väärin ja kohtuutonta se on, että olen sateenkaarikristittynä onnekas, kun en kohtaa alinomaa suoraa minulle osoitettua hengellistä ja henkistä väkivaltaa. Kuinka väärin ja kohtuutonta se on, että vaikka kohtaan sitä, niin tiedän niin monen muun kokevan sitä koko ajan enemmän.

Minä olen ollut onnekas ja etuoikeutettu. Olen saanut olla kirkossa töissä. Olen voinut olla oma itseni ja silti välttynyt pahimmalta ja toistuvalta väkivallalta. Olen saanut olla sellaisissa paikoissa, rooleissa ja hommissa, joiden en olisi aikoinaan uskonut koskaan olevan mahdollisia. Se onkin toinen asia, jonka tahdon sanoa: kuinka väärin ja kohtuutonta se on, että joudumme näkemään unelmamme mahdottomampina vain sen vuoksi, keitä satumme olemaan.

Minä olen ollut onnekas ja etuoikeutettu, mutta se ei tarkoita, ettenkö näkisi mitä ympärilläni tapahtuu. Se ei tarkoita, ettenkö kuulisi, kun puhutaan sellaisista ihmisistä kuin minä, meistä. Se ei tarkoita, ettenkö tiedostaisi, kuinka paljon karmeampaa kohtelua jotkut voivat saada vain, koska heillä ei ole sitä jotain etuoikeutta, mikä minulla sattuu olemaan. Se ei tarkoita, ettenkö näkisi. Se ei tarkoita, etteikö se sattuisi. Se ei tarkoita, ettenkö välittäisi.

Se onkin kolmas asia, jonka tahdon tänään sanoa. Asian ei tarvitse kaikessa karmeudessaan koskettaa sinua, voidakseen koskettaa sinua tai voidaksesi uskoa siihen sekä välittää asiasta.

Asian ei tarvitse vaikuttaa sinuun, voidaksesi päättää vaikuttaa siihen. Sillä olemmehan yhtä. Tai niin meidän ainakin pitäisi olla. Se, että minä olen päässyt monessa hetkessä sisemmälle kuin uskoinkaan, ei riitä, jos toiset samaan aikaan jätetään kerta toisensa jälkeen ulkopuolelle. Se, että sinulla on hyvä olla, ei tarkoita, että kaikilla olisi. Se mikä tapahtuu meille, ja meistä kaikkein sorretuillemme, se tapahtuu Kristuksen ruumiille. Se minkä sinä teet tai jätät tekemättä sateenkaareville sisaruksillesi Kristuksessa teet tai jätät tekemättä Jeesukselle itselleen.

Senkin tahdoin sinulle tänään sanoa.

Ja vielä loppuun tahdon sanoa jotain tuosta laulusta. Siitä ajatuksesta, joka toistuu sen kertosäkeessä ja oi, niin monessa kirkon sisällä jaetussa puheenvuorossa sekä keskustelussa sateenkaari-ihmisistä: “Emme tarvitse heitä. Heillä ei tee mitään!” Videolla sen kuullessamme, näemme ihmisiä kirkossa, ristin äärellä.

Siitä tahdon kysyä, että missä kohtaa kukaan on päässyt tilanteeseen, jossa voisi oikeasti omalta paikaltaan määritellä, keitä Jumala tarvitsee? Keitä Jumala kutsuu luokseen tai työtoveruuteen. Kuinka kukaan meistä voisi olla asemassa, josta määritellä Jumalan puolesta rajoja Hänen ja muiden ihmisten välille?

Kuinka kukaan voisi sanoa, että koska et ole kuin minä, niin et kuulu Kristuksen ruumiiseen emmekä tarvitse sinua? Sen tahdoin vielä sinulta kysyä.

Mio Kivelä
sosionomi (amk) + kirkon nuorisotyönohjaaja, teol.yo.

Kirjoittaja on työskennellyt kirkossa erityisnuorisotyönohjaajana ja toimii tällä hetkellä opintojen ohella freelancerina. Kirjoitukset ovat alun perin Mion Facebook-postauksia. Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n Taakasta voimavaraksi -hanke ehdotti Diakonia-lehdelle, että niistä voisi tehdä julkaisusarjan. 
INFOBOXI:
Kyseessä on taideprojekti, joka pyrkii nostamaan esiin kirkossa esiintyvän vihapuheen. Säveltäjä ja teologi Leena Julin on kerännyt kirkon piirissä esitettyjä kommentteja, pidettyjä puheita ja työntekijöille lähetettyjä palautteita, koonnut tekstit kuudeksi kokonaisuudeksi muuttamatta sisältöjä ja lisäämättä mitään, ja säveltänyt niihin perinteisen kuuloista kirkkomusiikkia. Tavoitteena on, että musiikin ja tekstin välinen ristiriita herättää näkemään, että myös uskonnolla perusteltu vihapuhe on julmaa ja loukkaavaa vihapuhetta. Taideprojektiin kuuluu kuusi teosta. Sisältövaroitus! Videot sisältävät materiaalia, joka voi aktivoida syrjintään ja hengelliseen väkivaltaan liittyviä traumoja.