Miten tunnistaa kidutuksen tai kaltoinkohtelun uhri? Mitä tarkoitetaan fyysisellä ja psyykkisellä kidutuksella? Mitä dokumentoinnissa ja tutkimisessa tulee ottaa huomioon juridiikan näkökulmasta?
Muun muassa näihin kysymyksiin perehdyttää Istanbulin protokolla -verkkokoulutus Kidutuksen tunnistaminen ja dokumentointi. Diakonissalaitoksen tuottama maksuton verkkokoulutus on suunnattu kaikille ammattiryhmille, mutta varsinkin niille, jotka saattavat kohdata työssään turvapaikanhakijoita ja pakolaisia.
Istanbulin protokolla perustuu kansainvälisiin sopimuksiin
Istanbulin protokolla (IP) on käsikirja, joka sisältää ohjeita kidutuksen tai muun julman kohtelun tehokkaasta tutkimisesta ja dokumentoinnista. IP tunnetaan yleisesti nimellä Istanbulin pöytäkirja. Se pohjautuu kansainvälisiin sopimuksiin, jotka myös Suomi on ratifioinut. Diakonissalaitoksella on Istanbul protokolla -koulutushanke, jonka projektipäällikkö Lotta Carlsson ja projektityöntekijä Heidi Ojala työskentelevät Diakonissalaitoksen psykotraumatologian keskuksessa, joka vastaa IP-hankkeesta. Hankkeen aikana julkaistaan suomenkielinen käännös Istanbulin pöytäkirjan uudistetusta laitoksesta, joka pohjautuu englanninkieliseen vuoden 2022 painokseen.
Suomessa kidutuksen ja muun julman kohtelun tutkimisen ja dokumentoinnin käsikirja Istanbulin protokolla tunnetaan huonosti, vaikka Suomi on ratifioinut sen pohjana olevat kansainväliset sopimukset.
Carlssonin ja Ojalan mukaan Suomessa Istanbulin protokolla tunnetaan huonosti. Aiheeseen liittyvää koulutusta ei ole ollut esimerkiksi sairaanhoitajien ammattikorkeakouluopinnoissa ja lääkärikoulutuksessakin se on minimaalista. Saatavilla oleva tieto on pirstaleista.
Istanbulin protokollan asianmukainen käyttö on erityisen tärkeää turvapaikkamenettelyssä, jotta kidutusta kokeneet tunnistetaan eikä heitä esimerkiksi käännytetä virheellisesti. “Kansainvälisten sopimusten mukaan palautuskielto on ehdoton, jos turvapaikanhakija on vaarassa joutua kidutuksen tai vainon uhriksi”, painottaa Ojala. Hän täsmentää, että niin sanotussa lakien normihierarkiassa kansainväliset ihmisoikeussopimukset menevät kansallisen lainsäädännön ja paikallisten ohjeiden edelle.
Kidutuksesta on usein vaikeaa puhua
Kidutus tai kaltoinkohtelu ei aina tule välttämättä esiin esimerkiksi vastaanottokeskuksen hoitajan tekemässä alkuterveystarkastuksessa, vaikka siitä tuleekin kysyä. Turvapaikanhakija saattaa kuitenkin puhua asiasta myöhemmin toiselle työntekijälle. Mahdollista kidutuksen kohtaamista käsitellään terveystarkastuksen lisäksi useassa eri yhteydessä: esimerkiksi Migrin turvapaikkapuhuttelussa, juristin tapaamisissa, sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanotoilla sekä kolmannen sektorin palveluissa. Ensisijaisesti kidutus tai kaltoinkohtelu tulisi tunnistaa vastaanottokeskuksen alkuterveystarkastuksessa ja Migrin turvapaikkapuhuttelussa.
Lotta Carlsson kertoo, että ihminen ei välttämättä muista kidutukseen tai kaltoinkohteluun liittyviä tapahtumia tarkasti. Traumatisoitunut mieli suojaa itseään muistoilta ja henkilö on saattanut mennä tajuttomaksi väkivallan seurauksena. Kallovammat ovat yleisiä ja ne voivat heikentää muistitoimintoja. Kidutusta kohdanneet saattavat vaieta myös siksi, että he pyrkivät suojaamaan ammattilaisia ahdistavien asioiden kuulemiselta. Ajan kuluessa traumaattiset muistikuvat voivat kuitenkin muuttaa muotoaan.
Carlsson ja Ojala korostavat, että useilla muistikuvat yhtenäistyvät kokonaiseksi muistoksi tai välähdykseksi muistosta. Kehollinen aistimus voi myös herättää muiston. Tämän vuoksi on tärkeää dokumentoida henkilön kertomat asiat turvapaikkamenettelyn alussa ja myös myöhemmin.
Vastaanottokäynnillä ja turvapaikkapuhuttelussa kidutusta kohdannut ei välttämättä kykene muistamaan traumaattisia asioita puhuttelutilanteen aiheuttaman jännityksen ja stressin vuoksi. Kidutusta kohdannut tarvitseekin aikaa ja luottamusta tukevan tilanteen, jotta hän kokee puhumisen turvalliseksi. Tulkin roolilla on myös suuri merkitys. Esimerkiksi naisilla voi olla miehiin liittyviä traumoja, jolloin miespuolisen tulkin läsnäolo saattaa lukkiuttaa tilanteen. Carlsson ja Ojala ohjeistavat kysymään henkilöltä itseltään, millaisia asioita hän toivoo otettavan huomioon tulkin valinnassa.
Mitä työntekijä voi tehdä, jos asiakas tuo esiin kidutukseen tai kaltoinkohteluun liittyviä asioita, vaikkapa epäsuorasti? Lotta Carlsson painottaa, että kidutuksesta puhumista ei pidä vältellä. Kaikki eivät kuitenkaan miellä, että heitä on kidutettu. Carlssonin mukaan aina voi kysyä, onko sinuun kohdistunut jotain fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Henkilö on saattanut olla esimerkiksi vankilassa, jossa kaikkien päät on huputettu, kaikkia on lyöty tai kädet laitettu käsirautoihin. Kohtelu on saattanut alkaa tuntua normaalilta. Harva ymmärtää heti, että kohtelussa on kyse kidutuksesta, ja että siinä on rikottu ihmisoikeuksia tai kansainvälisiä sopimuksia. Usein nämä asiat valkenevat vasta myöhemmin.
Ammattilainen voi kokea, että hän on tehnyt jotain väärin, mikäli kidutusta kohdannut ei esimerkiksi saavu sovittuihin tapaamisiin. Kannattaa muistaa, että kidutuksesta on hyvin vaikeaa puhua ja sitä kokeneet voivat pyrkiä välttelemään aiheesta keskustelemista. Tämän vuoksi tapaamisiin on syytä kutsua useita kertoja, niiden väliin jättämisestä huolimatta. Carlsson rohkaiseekin ammattilaisia vapautumaan turhista syyllisyyden tunteista. Henkilöllä on voinut olla esimerkiksi painajaisia koko yön eikä hän yksinkertaisesti jaksa tai pysty tulemaan vastaanotolle. Kidutusta kohdanneilla posttraumaattinen stressihäiriö ja masennus ovat hyvin yleisiä, osalle on tullut myös esimerkiksi psykoositiloja.
Diakonian kokonaisvaltainen työtapa sopii hyvin IP:n eettisiin periaatteisiin
Heidi Ojalan mukaan diakonian holistinen, kokonaisvaltainen ja karitatiivinen työskentelytapa tukee hyvin myös kidutusta kohdanneiden turvapaikanhakijoiden hyvinvointia. Ojala korostaa, että kidutuksen uhrin kokonaisvaltainen kohtaaminen on nimenomaan diakoniatyön ydintä. Myös Istanbulin pöytäkirjan eettiset periaatteet korostavat kokonaisvaltaisuutta asiakkaan auttamisessa.
Diakoniassa tehdään myös ns. saattaen auttamista, jossa työntekijä voi olla välittäjänä sosiaali- ja terveyspalveluissa asiakkaan asioissa. Ihmistä ei jätetä yksin hoitamaan asioita vaan ollaan hänen tukenaan ja rinnallaan. Ojala painottaa sitä, että vastuu auttamisesta on jokaisella rivityöntekijällä, ei vain tietyissä viroissa toimivilla. Työntekijällä on velvollisuus auttaa, mikäli hän saa tietoa, että asiakas on mahdollisesti kidutuksen uhri. Kidutusta kohdanneella on oikeus saada esimerkiksi sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi. Lähtökohtaisesti kidutuksen uhri on aina erityisen haavoittuvassa asemassa.
Turvapaikkaprosessin lopputuloksen kannalta dokumentointi ja siihen perustuva lääkärinlausunto ovat erittäin tärkeitä. Ojalan mukaan myös diakoniatyöntekijän kannattaa kirjata ylös asiat, joita asiakas on kertonut kidutuksesta tai kaltoinkohtelusta. Kirjaukset tai lausunto on hyvä antaa myös asiakkaalle itselleen.
Diakoniatyöntekijän kannattaa kirjata, kun asiakas kertoo kidutuksesta tai kaltoinkohtelusta. Kirjaukset on hyvä antaa myös asiakkaalle itselleen.
Kuntoutuksen rinnalle vaikuttamistyötä
Diakonissalaitoksen psykotraumatologian keskus on järjestänyt kidutusta kohdanneille kuntoutusta 30 vuoden ajan. Lotta Carlsson kertoo, että Istanbulin Protokolla -hanke on laajentanut toimintaa vaikuttamis- ja kehittämistyöhön sekä tiedon jakamiseen. Istanbulin protokolla – koulutushankkeen kohderyhmiä ovat mm. sote-alan ammattilaiset, turvapaikanhakijoiden oleskelulupaprosessia hoitavat oikeusavustajat sekä päättäjät, kaikki turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa työskentelevät ammattiryhmät.
Maksuttoman ja kaikille avoimen “Kidutuksen tutkiminen ja dokumentointi” -verkkokoulutusmateriaalin ovat julkaisseet yhteistyössä Diakonissalaitoksen Istanbulin protokolla –koulutushanke ja HAUS- kehittämiskeskus Oy. Kurssi on julkaistu eOppiva-alustalla. IP – koulutushankkeen osarahoittajana on Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto EUSA AMIF.
Tia-Maria Lehto, YTM, FM, freelancertoimittaja
Kuva: Kiira Suoranta, Diakonissalaitos
