Historioitsija Rutger Bregman herätti laajaa huomiota edellisellä kirjallaan Hyvän historia. Uudessa, jo laajalti levinneessä teoksessaan Moraalinen kunnianhimo (Atena 2024) hän pyrkii edistämään lukijoidensa moraalista tavoitteellisuutta eli kunnianhimoa.
Kunnianhimo-termiä voidaan käyttää suomen kielessä kielteisesti tai myönteisesti. Antiikin kreikkalaisesta filosofiasta kristilliseen, erityisesti nk. askeettiseen perinteeseen kulkeutunut käsite, kenodoksia, viittasi kielteiseen, turhanpäiväiseen kunnian ja maineen perässä juoksemiseen. Bregmanin teoksessa kunnianhimo (ambitio) tarkoittaa kuitenkin maineen itsearvoisen tavoittelun sijaan intohimoista pyrkimystä saada aikaan hyviä muutoksia maailmassa. Moraalinen kunnianhimo on toiminnaksi muuttuvaa tahtoa parantaa maailmaa.
Bregmanin teos on eräänlainen moderni pareneesi, antiikin filosofiassa paljon käytetty kehotuspuhe, jonka tavoitteena on kannustaa kuulijaa muuttamaan toimintaansa eettisesti paremmaksi. Kirja on tarkoitettu laajalle lukijakunnalle, mutta erityisesti Bregman on ajatellut nuoria, ”jotka eivät vielä ole laatineet oman elämänsä perustuslakia”. Bregman kehottaa erityisesti erityisen lahjakkaita ihmisiä käyttämään talenttinsa paremmin.
Teoksessa esitellään innostavia historiallisia henkilöitä, jotka ovat tunnistaneet epäkohtia ja saaneet aikaan muutoksia. Bregman arvostaa toimijoita, jotka ovat uskaltaneet tarttua muutosta vaativiin asioihin ajattelematta, mitä haittaa tai hyötyä heille itselleen siitä mahdollisesti koituu. Bregman ei arvosta sellaista myötätuntoa ja lähimmäisenrakkautta, joka jää vain ihmisen sisäiseksi mielentilaksi.
Bregman toteaa, että maailma on täynnä erilaisia epäkohtia kuvaavia selvityksiä, jotka on heitetty ”aidan yli” julkiseen keskusteluun muiden hoidettaviksi. Käytännössä useimmat näistä jäävät vaille vaikutusta. Hän peräänkuuluttaa katkeamatonta vaikuttamisen ketjua: tunnista epäkohta ja haaste, ehdota asiaan ratkaisuja, kokoa aktivistien, asiantuntijoiden, lobbareiden ja poliitikkojen yhteenliittymä toteuttamaan käytännön ratkaisuja.
Tekeminen muuttaa ihmistä. ”Et tee hyvää, koska olet hyvä ihminen, vaan sinusta tulee hyvä ihminen, kun teet hyvää.” Ratkaisevaa on ihmiselle esitetty henkilökohtainen kutsu liittyä hyvän tekemiseen. Esimerkkinä Bregman käyttää tästä niitä ihmisiä, jotka piilottivat juutalaisia koteihinsa toisen maailmansodan aikana. Hän soveltaa tässä yhteydessä Cass Susteinin teoriaa, jonka mukaan on nk. ”nollia” (zeroes), jotka eivät tarvitse muiden rohkaisua tai tukea toimiakseen oikeaksi katsomallaan tavalla. ”Ykköset” ovat henkilöitä, jotka tarvitsevat rinnalleen toisen ihmisen, ”kakkosilla” on tukenaan jo kaksi muuta samoin ajattelevaa, jne.
Koska hyvän tekeminen on tarttuvaa, muutos kannattaa aloittaa itsestä eikä odottaa muiden tai rakenteiden muuttumista. Bregmanin mainio teos rohkaisee lukijaansa muuttamaan maailmaa osaltaan paremmaksi.
Toki lukemisen jälkeen säilyy se olennainen haaste, miten siirtyä tiedostamisesta toimintaan, jottei kirjaa heitetä vain luettujen kirjojen joukkoon.
Kirjan lopussa Bregman esittelee yhtenä ratkaisuna tähän The School for Moral Ambition -oppilaitosta, jota hän ollut perustamassa. Sivuille voi perustaa omia ”moraalisen kunnianhimon piirejä”, ryhmiä, joissa jäsenet tukevat toisiaan myönteisten tavoitteiden edistämisessä. Oppilaitoksen periaatteet ovat siirrettävissä monelle muulle toimijalle: 1. Toiminta (meillä on mahdollisuuksia vaikuttaa), 2. Vaikutus (pyrimme vaikuttamaan merkityksellisesti), 3. Radikaali myötätunto (moraalinen piirimme on mahdollisimman laaja), 4. Avarakatseisuus (pyrimme näkemään maailman sellaisena kuin se on), 5. Lähimmäisyys (tarvitsemme toisiamme, yritämme tuoda toisistamme parhaat puolet esiin), 6. Elämänilo (meitä ei aja syyllisyys vaan innostus) ja 7. Peräänantamattomuus (matkamme on maraton, ei pikamatka).
Kalle Kuusimäki
