Psyykkiset vaikeudet ja sairaudet ovat merkittävä kuormitustekijä yhteisöissämme ja yhteiskunnassamme. Mielen häiriöt koskettavat aina vaikeuksien kanssa kamppailevien lisäksi myös heidän läheisiään sekä lähiyhteisöään. Tuoreimpien tutkimusten mukaan yli 40 % sairastuneen perheenjäsenistä kärsii jossain vaiheessa elämäänsä masennuksesta ja jos puoliso sairastaa, terveen aviopuolison sairastuvuus on vielä korkeampi. Suhteutettuna koko Suomen väestöön voidaan karkeasti arvioiden todeta, että mielen häiriöitä kokee elämänsä aikana noin neljäsosa kansalaisista.
Siksi onkin hämmästyttävää, miten mielen vaikeuksiin ja häiriöihin liittyy edelleen usein pelkoa, häpeää ja puhumattomuutta. Mielen sairauksiin ei osata suhtautua sairauksina muiden joukossa, vaikka lähes jokaisella työpaikalla ja jokaisessa suvussa kohdataan mielenterveysongelmia. Avoimuus on onneksi lisääntynyt. Monet, myös julkisuuden ihmiset, ovat kertoneet omaa tai läheisensä tarinaa ja sitä, miten psyykkisten vaikeuksien kanssa voi tulla toimeen. Jokaisella sairastuneella on vähintään 1-3 läheistä. Siispä mielen häiriöiden vaikutus elämäämme ja elinpiiriimme on merkittävää ja koskettaa jokaista suomalaista tavalla tai toisella. Yleisyydestä kertoo sekin, että Suomessa työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisen perusteina suurin päädiagnoosiryhmä on ollut mielenterveyden häiriöt vuodesta 2000 lähtien. Siksi mielen hyvinvointiin, psyykkisten sairauksien ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen, tulee satsata läheiset huomioiden.
Huolehdi läheisten henkisestä tasapainosta
Joka neljäs suomalainen lapsi elää perheessä, jossa on joko mielenterveys- tai päihdeongelma. Siksi toivottavaa on, että aikuiset kysyisivät lapsilta ja nuorilta, mitä kotiin kuuluu, jos aistivat vähänkin pahaa oloa. Lapsilla on taipumus suojella perhettään, joten kuulumisia pitää jaksaa tiedustella sinnikkäästi, useampaan kertaa, jos mahdollista. Lapsi käy läpi kriisin eri vaiheita läheisen sairastaessa mieleltään. Hän pohtii mm. sairauden vaikutuksia omaan elämäänsä. Mitä paremmin tuntee läheisensä sairauden, sitä helpompi on elää se kanssa omaa elämää. Lapsi ja nuori tarvitsee tukea terveeseen kasvuunsa, sitä enemmän, mitä läheisempi sairastunut on.
Psyykkinen sairaus poikkeaa somaattisesta sairaudesta siltä osin, että siinä myös läheisten henkinen tasapaino joutuu koetukselle. Sairastunut mieli saattaa saada aikaan lähipiiriinkin vaikuttavaa todellisuuden tajun, totuudellisuuden, turvallisuuden ja usein myös taloudellisen tasapainon järkkymistä. Esimerkiksi masentuneen läheinen saa tehdä tosissaan psyykkistä työtä itsensä suhteen, että ei lähde mukaan läheisensä synkistyneisiin ja negatiivisiin ajatuskuvioihin. Mielen sairaudesta kuntoutumisessa vahvistuminen elämän realiteeteissa, voimavaratekijöissä sekä turvan lähteissä on myös läheisten kohdalla tärkeää. Sairastuneen läheiset ovat psyykkisen sairauden vaikeutumisen tai kriisiytymisen vaiheissa useimmiten hyvin kuormittuneita, sillä psyykkisen sairauden kulku on useimmiten monivaiheinen sisältäen parempia ja huonompia jaksoja. Sopivan lääkityksenkin löytyminen, lääkityksen lisääminen tai vähentäminen on myös psyykkisissä sairauksissa erivaiheinen, yksilöllinen prosessinsa. Siksi läheinen tarvitsee oman tervehtymisensä tiellä usein pitkäkestoistakin tukea esimerkiksi psykoterapiaa tms. ammatillista tukea, vertaistukea, lääkkeitä, uskoa ja perusasioita kuten terveellisestä ruoasta, liikunnasta ja riittävästä unesta sekä ystävistä ja harrastuksista kiinni pitämistä.
Diakonia tukee mieleltään sairastuneita
Diakoniatyössä ihmisten psyykkiset vaivat ovat arkipäivää. Diakonian viranhaltijalla on virkansa puolesta erityinen vastuu, kutsumus ja valtuutus kohdata mielenterveydellisten vaikeuksien kanssa kamppailevia ihmisiä ja heidän läheisiään. Psyykkiset sairaudet eivät katso yhteiskuntaluokkaa eivätkä myöskään hengellistä vakaumusta. Toisaalta tervehenkinen kristillinen ohjaus ja sielunhoito voi merkittävästi tukea sairastuneita ja heidän omaisiaan ja läheisiään. Psyykkisesti sairastuneen kohdalla psykiatrisen hoidon piiriin ohjaaminen ja tukeminen hoitosuhteen ylläpitämiseen on mielestäni erittäin tärkeää. Sairastuneen läheisten tukeminen kuuluu mielestäni niin diakonian kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden tehtäväkenttään.
Psyykkiset sairaudet vaikuttavat elämässä pitkään, usein koko elämän mittaisesti. Siksi läheisille on hyväksi löytää pitkäkestoista henkilökohtaista ja yhteisöllistä tukea, osallisuuden mahdollisuutta sekä vertaistukea jaksaakseen. Tässä sekä seurakunnat että sosiaali- ja terveysalan palvelut ja järjestöt voivat olla avuksi tarjotessaan ammatillista ja vertaistukea sairastuneiden läheisille. Toivon, että mieleltään sairastuneiden läheiset olisivat rohkeita hakemaan itselleen apua. Erityisesti mielen sairauteen, esimerkiksi itsemurhan kautta, menehtyneiden omaiset tarvitsevat paljon pitkäkestoista rakkautta ja tukea.
Läheiset vertaistukena
Olen työskennellyt mielenterveysomaisten parissa jo toistakymmentä vuotta omaisyhdistyksessä ja tällä hetkellä diakoniatyössä. Tänä aikana olen kohdannut satoja omaisia ja läheisiä. Esiin on noussut myös hengellisiä kysymyksiä ja tarpeita. Taivaan Isän johdatus ja voima on ollut tarpeen niin omaisten kuin itsenikin kohdalla. Olen oppinut kohtaamiltani ihmisiltä paljon. Hätä ja huoli ovat usean läheisen matkakumppanina, ainakin läheisen mielen häiriintyessä ja vaikeampien vaiheiden aikaan. Ja toisaalta useimmat kohtaamani mielenterveysomaiset- ja läheiset ovat urheita ja sitkeitä vastuunkantajia. Heissä on potentiaalia myös toisten ihmisten tukemiseen ja auttamiseen silloin, kun oma elämäntilanne on rauhoittunut tai rauhallisessa vaiheessa. Läheiset tietävät kokemuksesta, mikä auttaa jaksamaan ja selviytymään vaikeissa elämän käänteissä. He voivat siis toimia vapaaehtoisina vertaistuen tarjoajina tai muissa vapaaehtoistehtävissä. Toisaalta ei voi olla korostamatta sitä, että läheisen on lupa olla vain vastaanottamassa apua ja tukea kuormittavissa vaiheissa elämäänsä. Moni ihminen on valmis myönteisten avun saamisen jälkeen antamaan muillekin samaa kokemusta ja tukea. Tälläkin tavalla käsittääkseni Pyhä Henki voi toimia ihmisten kesken. Vertainen ymmärtää usein parhaiten, mikä toiselle on hyväksi.
Etelä-Pohjanmaalla omaistoimintaa lähti 2000-luvun alussa kehittämään Lapuan hiippakunnan sairaalasielunhoito. Sen projektin tuloksena syntyi omaisyhdistys, joka nykyisin on nimeltään FinFami Etelä-Pohjanmaa ry. Seurakunnat ja omaisyhdistykset tekevät muuallakin päin Suomea yhteistyötä mielenterveysomaisten hyväksi. Yhteistä on myös läheisten edunvalvonta, sillä kuormittuneet omaiset ovat Eija Stengårdin tekemän laajan omaistutkimuksen otsikon mukaisesti usein ihmisinä ”hiljaisia vastuunkantajia”. Eivät jaksa pitää ääntä. Sairastuneen perheenjäsenen hyvinvoinnin vahvistuminen parantaa systeemisen ajattelun mukaisesti sairastuneen hyvinvointia ja päinvastoin. Kirkon yksilöllinen ja yhteisöllinen sanoma voi merkittävällä tavalla tukea sairastuneita ja heidän perheitään niin vuorovaikutuksellisissa kuin elämänhallinnallisissa vaikeuksissa. Esimerkiksi perheasiankeskusten tekemä työ perheiden vuorovaikutuksen tervehdyttämiseksi on tärkeässä asemassa läheisten avuksi. Turvaverkon olisi mielenterveysperheiden kuormitustilanteissa hyvä olla moninainen.
Pidämme yllä toivoa!
Toivon ylläpitäminen on yhteinen tehtävämme. Mielenterveysomaisten, kuntoutujien ja diakonian sekä sosiaali- ja terveystyön ammattilaisten on esimerkiksi tärkeää välittää tietoa, että vaikeistakin psyykkisistä sairauksista voidaan toipua. Kuntoutusta ja välineitä toipumiseen on olemassa. Mieltään kannattaa hoitaa. On hyvin mahdollista elää tasapainoista elämää mielen sairaudesta huolimatta ja osallistua myös työelämään. Esimerkiksi kaikista vaikea-asteisimmasta masennuksestakin toipuminen on varsin yleistä, tokikin usein pitkäkestoisen prosessin tuloksena. Mikään sairaus ei saisi leimata ihmistä. Erään omaisryhmän vertaisohjaajan sanoin: Toivon, että mielenterveyden ongelmista puhuttaisiin yhtä luontevasti kuin flunssasta.
Tulee kiinnittää enemmän huomiota siihen, mikä elämässä on tervettä, tukea ja vahvistaa niitä puolia. Kaikkeen hyvään ja vahvuuksiin kannattaa kääntää katsetta, niin tekee Kristuskin armossaan. Ja toisin päin ajateltuna- kaikki me olemme jollain tapaa vajavaisia myös mieleltämme- vain Kristus on täydellinen. Häneen kannattaa turvata niin sairastuneina kuin läheisinäkin. Hänen rakkautensa ja armonsa lämmössä mielikin saa eheytyä. Hän antaa erityisen turvan kaikille työn ja kuormien uuvuttamille, myös omaislle ja läheisille.
Päivi Penttilä
vs. diakoniatyöntekijä
Ilmajoen seurakunta
(Kuva: Marjut Hentunen)
