Koronakevät on vaihtunut koronasyksyksi. Diakonian tilastot kertovat osaltaan, miten huomattavasti koronakriisi on vaikuttanut diakoniatyöhön. Maaliskuussa kohtaamisia oli 48 236, kun vastaava luku vuonna 2019 oli 32 765. Huhtikuussa kasvu jatkui 62 189 kohtaamiseen, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin edellisvuonna (30 362). Nyt syyskauden alkuun tullessa kohtaamisia on tämän hetken tilastotietojen mukaan edelleen yli 30 % enemmän kuin edellisvuonna: elokuussa tilastoitiin 39 268 kohtaamista, kun vuonna 2019 niitä oli 29 340. Vastaava muutos näkyy myös Kirkon keskusteluavun tilastoissa.
Diakoniatyön valmiit verkostot ja toimintamallit siivittivät seurakuntien yhteistyötä monien kaupunkien kanssa, kun piti tavoittaa esimerkiksi vanhuksia, kartoittaa avuntarpeita ja järjestää ruoka- ja muuta asiointiapua. Ruokakasseja on jo nyt jaettu enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä. Paljon kertoo toiminnan muutoksesta ja tarpeesta esimerkiksi se, että kesäkuussa ruokakasseja jaettiin kolme kertaa enemmän kuin edellisvuonna.
Tuoreessa diakoniabarometrissa pohditaan mm. ruoka-avun asemaa ja tulevaisuutta diakoniatyössä. Tilapäiseksi tarkoitettu ja toivottu työmuoto näyttää vahvasti sementoituneen. Toisaalta valmiit ruoka-avun käytänteet ja verkostot mahdollistivat avun ketterän järjestämisen kevään poikkeusoloissa.
Kuka kuuntelee köyhää -verkosto järjesti ”Kuka kuuntelee leipäjonon köyhää” -keskustelutilaisuuksien sarjan, jotta asianomaiset – erikoisasiantuntijat, kuten heitä 3K-verkostossa kutsutaan – olisivat itse mukana keskustelemassa ruoka-avusta ja köyhyysongelman ratkaisuista. Tuoreen sosiaalibarometrin mukaan myös sosiaalityöntekijät arvioivat ruoka-avun tarpeen lisääntyneen ja vuokrarästien ja muiden velkaongelmien yleistyneen poikkeustilan aikana.
Digiloikkien ohessa perinteisen puhelimen merkitys on korostunut, digisyrjäytyminen puolestaan tullut entistä näkyvämmäksi. Samalla työn, työtovereiden ja seurakuntalaisten kohtaamisten digitalisoituminen kasvoi, monet joutuivat opettelemaan uudenlaisia tietokoneohjelmia ja toimintamalleja. Tällä kaikella on ollut ja on merkitystä hyvinvoinnille ja jaksamiselle.
Olemme nyt nousemassa uuden korona-aallon harjalle tai saamassa hiljalleen pandemiasta niskaotetta. Kukaan ei vielä tiedä. Jotain on joka tapauksessa oleellisesti ja pysyvästi muuttunut. Kansainvälinen yhteistyö, vastuunkanto ja keskinäisriippuvuuden tiedostaminen toivottavasti lujittuvat kriisin myötä.
Joka tapauksessa huoli työpaikasta, läheisten terveydestä, yleensä tulevaisuudesta rasittaa monia henkisesti. Yksinäisyys ja eristäytyminen horjuttavat mielenterveyttä. Koronapandemian suurin terveysvaikutus saattaa olla lopulta henkinen, eli miten pystymme suhtautumaan siihen.
Saattaa olla, että pahinta on epävarmuus tulevasta. Kaikki virtaa, mutta nyt virtaaminen tuntuu kohtuuttoman kiihkeältä ja arvaamattomalta ja siksi ahdistavalta. Koronapandemia on osaltaan lisännyt merkityksettömyyden kokemusta. Saattaa olla, että kirkossa kannattaisi rohkeammin puhua sen tarjoamasta suuremmasta kuvasta tai kertomuksesta, jonka ehkä iskevimmin on kiteyttänyt Juliana Norwichlainen: ”Kaikki kääntyy hyväksi”.
Tätä tarjontaa ei tietenkään kannata tehdä helppoheikkimäisesti ylhäältä käsin vaan pohtien ja liittyen uudempaan ja kasvavaan merkityksellisyyskeskusteluun. Kirkon piirissä on tarjottavana punnintaan monenlaisia merkityksellisen elämän aineksia (ks. aiheesta esimerkiksi pääkirjoitus ”Kirkko ja merkityksellisen elämän etsintä” ja Martelan uuden kirjan esittely). Yksi keskeisimmistä on hyvän tekeminen.
Samaan aikaan on totta, että kriisi voi osaltaan auttaa keskittymään olennaiseen ja puhdistamaan arkea turhasta sälästä. Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava toteaakin: ”Tämä aika synnyttää pakon kautta hienoja versoja ja hyviä lähtöjä”.
Kalle Kuusimäki
Johtaja
Diakonia ja sielunhoito
