Kuva: Valkoinen höyhen / Riikka Ikonen
Osana OuluToivo2020 -hanketta päätimme kokeilla viiden kokoontumiskerran ”Voimaa uudenlaiseen normaaliin” –ryhmän ohjaamista aikuisille. Kiimingin seurakunnan diakoni Riikka Ikonen lähti työparikseni kokeilemaan uutta. Ryhmä kokoontui Teams -alustalla. Se valikoitui käyttöömme maksuttomuutensa ja tuttuutensa perusteella.
Ryhmä koottiin hankkeemme kohderyhmään kuuluvista henkilöistä eli 18-65-vuotiaista, työelämän ja opiskelun ulkopuolella olevista oululaisista. Riikka kutsui heidät mukaan diakoniatyön kautta tuntemistaan ihmisistä. Kiinnostusta oli iloksemme hyvin. Ilmoittautuneita oli 7 henkilöä ja ensimmäisen kokoontumiskerran jälkeen ryhmään sitoutui neljä osallistujaa.
Ryhmäkertojen teemoja valitsimme OuluToivo2020 -hankkeessa tehtyjen keskustelutilaisuuksien perusteella. Teemoina olivat yksinäisyys, median seuraamisen hyvät ja heikentävät vaikutukset omalle hyvinvoinnille, luonto oman hyvinvoinnin edistäjänä sekä voimavarat ja toivo. Jokaisen kokoontumiskerran kesto oli 1,5h. Tässä ryhmässä oli mukana henkilöitä, joille asioiden sanoittaminen oli varsin helppoa. Kun ryhmässä oli neljä osallistujaa, jokaiselle riittävän tilan antaminen sujui hyvin.
Jos jonkun ryhmäläisen puhuminen on hankalaa, ohjaaja tarvitsee tuekseen menetelmiä, joilla osallistujia voi kannustaa puhumaan. Toisaalta etäryhmässäkin pitää olla turvallinen olo osallistua, eikä painostusta puhumiseen.
Alussa, ryhmän pelisääntöjä sovittaessa, on hyvä muistuttaa, että kuunteleminenkin on arvokas tapa olla mukana. Myös chat -ikkunan käyttämisestä keskusteluun on tärkeää sopia etukäteen. Viestien tarkkailu ja niihin reagointi vaatii ohjaajilta lisähuomiota. Sovimme, että puheenvuoron voi pyytää viitaten.
Kuvien käyttö on etäryhmässä voimakkaampi väline, kuin muulloin. Näytölle jaettu kuva vaikuttaa osallistujan tunteisiin ehkä voimakkaammin kuin fyysisesti koolla olevassa ryhmässä korteista valittava tai seinälle heijastettava kuva.
Ryhmän ohjaajan on hyvä muistaa, että kuvan valintaan liittyy aina myös vallan käyttöä. Siksi siinä on käytettävä erityistä harkintaa. Toteuttamassamme ryhmässä osallistujat saivat kerrottua myös kuvien herättämistä negatiivisista tunteista.
Tämä kuvastaa sitä turvallisuuden tunnetta ja luottamusta, jota osallistujat ovat ryhmässä kokeneet. He kertoivat tästä myös antamassaan palautteessa, esimerkiksi näin: “Voin olla minä ja uskallan sanoa mitä tunnen ja ajattelen”
Luottamuksen rakentuminen etäryhmässä on myös jännittävää. Tässä ryhmässä oli eduksi se, että osallistujat tunsivat Riikan ennestään. Ryhmän aikana pidimme esillä mahdollisuutta sopia Riikan kanssa keskusteluaikoja kokoontumisten ulkopuolella. Verkkoympäristössä toteutettava ryhmä voisi olla yhteinen myös useamman seurakunnan alueella, koska osallistuminen ei ole paikkaan sidottua. Tällöin vältytään paremmin myös siltä haasteelta, että ennalta toisiaan tuntevat eivät päädy samaan ryhmään, jos eivät niin halua.
Hengellisyys välittyi ryhmässä ennen kaikkea ryhmäläisten omina kokemuksina. Välillä Riikka myös sanoitti asioita viitaten Jumalan huolenpitoon tai suunnitelmiin ihmisen elämässä. Tapaamiskertoja rytmitti yhdessä kuunnellut alun ja lopun ”voimabiisit”, joista osassa oli selkeä kristinuskosta nouseva sanoma.
Kokosimme palautteen ryhmästä nimettömänä Webropol -kyselynä. Osallistujat olivat tyytyväisiä, ryhmäkertojen teemoja pidettiin erittäin mielenkiintoisina ja antoisina. Osallistujilta tuli kuitenkin toivetta, että ryhmä olisi voinut jatkua pidempään, samoin yksittäiset kokoontumiskerrat. Ryhmäkertojen sisällön kehittämisideana ehdotettiin teemaksi liikuntaa hyvinvoinnin tukena. Me ohjaajat pidimme pienen purkupalaverin Teamsilla jokaisen kokoontumisen päätyttyä.
Olemme kirjoittamassa ryhmän ohjaamisen kokemustemme perusteella pientä opasvihkosta, joka jää ainakin Oulun seurakuntayhtymän diakoniatyön käyttöön.
Heini Sajalin, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Riikka Ikonen, diakoniatyöntekijä, Kiimingin seurakunta, Oulun seurakuntayhtymä
