Moni on kertonut nähneensä tämän vuoden kevään vihreämpänä kuin aiemmat. Luonto on näyttäytynyt entistä houkuttelevampana. Linnutkin ovat laulaneet enemmän ja moni kertoo nähneensä ja kuulleensa menneenä keväänä useampia lintulajejakin kuin aiemmin. Mistä tämä kertoo? Siitäkö, että luonto on muuttunut? Vaiko siitä, että olen itse muuttunut ja havaitsen enemmän, mitä lähiluonnossa tapahtuu? Saiko koronakriisi meidät viimeinkin pysähtymään ja havaitsemaan paikkamme ja tehtävämme luomakunnan varjelijoina?
”Tämän kesän tavoitteena on vähentää nurmikonleikkuuta ja kylvää paljon niittykukkia, joista pääsee iloitsemaan niin ihmiset kuin myös hyönteisetkin.” Tämä kommentti on Lopen seurakunnan keväällä pidetyiltä etäkinkereiltä vastauksena kysymykseen, miten kukin huolehtii ympäristöstään. Seurakunta oli valinnut kevään kaikille kinkereille ympäristöteeman. Tämä etäkinkeriratkaisu on yksi esimerkki siitä, miten koronakevät haastoi seurakunnat uusiin toimintatapoihin. Kinkerit toteutuivat seurakunnan tiloissa, mistä julkaistiin Facebook Live -lähetystä sekä lisäksi keskusteluun pystyi osallistumaan sekä Facebookissa että Teamsissa. Ympäristöasiat olivat keskiössä kinkeripuheissa, -virsissä ja keskustelussa.
Toivonpolku kiertää Hämeenkyrön seurakunnan Isopappilan pihapiirissä ja tämä luontopolku sisältää pysähdyksiä ja tehtäviä sekä lapsille että aikuisille. Sisältö johdattelee ymmärtämään luomakunnan merkitystä ihmiselle. Hämeenkyrön seurakunnan diakoniatyöntekijä oli jo pitkään haaveillut luontopolun kehittämisestä pihapiiriin, mutta vasta korona-aika antoi sysäyksen lopulliseen toteutukseen. Työntekijä on jakanut muille virikkeeksi luontopolun diat hiippakuntamme diakoniatyöntekijöiden tilannepäivityksessä Teamsissa. Tietäisimmekö tästä luontopolusta ilman poikkeuskevättä? Tuskinpa.
Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla on ollut tänä kesänä seurakuntien työntekijöitä tavattavissa iltapäivisin. Hautausmaan työntekijöiden pitkäaikainen haave on vihdoin toteutunut. Surevat ihmiset ovat käyneet aiemmin jakamassa sielunsa syvyyksiä maata kuopsuttaville hautausmaan kausityöntekijöille, jotka ovat toisinaan kokeneet tilanteet hämmentävinä. Nyt paikalla on ammattilaisia, erityisesti pappeja ja diakoniatyöntekijöitä, joilla on aikaa juuri näille hautausmaan puistoissa vaeltaville ja lohtua kaipaaville ihmisille. Koronakevät sai aikaan uutta ajattelua. Mikä onkaan tärkeintä? Oleellista on läsnäolo ja kuunteleminen sekä toisen askeleissa kulkeminen. Päivystävien työntekijöiden takeissa tai paidoissa lukeekin osuvasti ”Askeleissasi”.
Seurakunnat luomassa ilmastokumppanuuksia
Tampereen hiippakunnassa yhtenä keskeisenä asiantuntijatehtävänäni on olla tukemassa seurakuntia ilmastokumppanuuksien luomisessa. Selväksi on tullut, että kumppaneita meillä kyllä olisi, kunhan me seurakunnissa ehtisimme pysähtyä katsomaan työtämme ja tekemisiämme uudella tavalla ja ehkä jopa uusissa verkostoissa. Miten tosissamme otamme Hiilineutraali kirkko 2030 energia- ja ilmastostrategian?
Suomi on sitoutunut kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda2030 -tavoitteisiin. Kirkon energia- ja ilmastostrategian ajattelukin pohjautuu tälle agendalle. Kalle Kuusimäen puheenvuoro aiheesta julkaistiin tällä sivustolla 17.10.2019. Kestävän kehityksen tavoitteita on kaikkiaan 17 ja ne sopivat erinomaisesti myös kirkon toiminnan tavoitteiksi. Agenda2030:n keskeisenä tavoitteena on äärimmäisen köyhyyden poistaminen maailmasta. Kaikki neljä kestävän kehityksen ulottuvuutta eli ekologinen, taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys sisältyvät tähän tavoiteohjelmaan. Airi Raitaranta käsitteli 18.2.2020 julkaistussa puheenvuorossaan #kestävädiakonia kestävän kehityksen tavoitteita diakoniassa. Diakonissa Kirsi Männistö kuvaili upeassa artikkelissaan 26.2.2020 kestävää elämää maaseudulla.
Pääsin tutustumaan tarkemmin kestävän kehityksen tavoitteisiin opiskellessani ympäristöalan erikoisammattitutkintoa Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa. Nämä sisällöt tuntuivat sopivan täydellisesti omaan käsitykseeni myös kirkon työn tavoitteista. Diakoniatyössä kestävään elämäntapaan liittyvät teemat ovat tuttuja, mutta pyrimmekö tietoisesti kestävään seurakuntatyöhön? Haluammeko kertoa muillekin, miten kestävää seurakuntatyö jo nyt on? Missä vaiheessa kirkon toimijat alkavat julkaista kestävän kehityksen sitoumuksiaan sitoumus2050-sivustolla? Sivustolla pystyy helposti laskemaan myös oman hiilijalanjäljen ja tekemään sen pohjalta oman sitoumuksensa, jos yhteisö ei ole vielä sitoumukseen valmis.
Hiilineutraali kirkko 2030
Myös Tampereen hiippakunta on päättänyt ottaa Hiilineutraali kirkko 2030 –ohjelman vakavasti. Tampereen tuomiokapituli näyttää hiippakunnalle esimerkkiä ja pyrkii hankkimaan itselleen ympäristödiplomin. Samaa se suosittelee jokaiselle hiippakunnan seurakunnalle. Muutamat hiippakunnat ovat jo ympäristödiplomin hankkineetkin. Toiminta- ja taloussuunnitelmassaan tuomiokapituli asettaa käytännön tavoitteita ilmastovastuun edistämiseen. Yksi tavoite kuuluu näin: Ympäristötietoisuus läpäisee seurakuntien toiminnan ja talouden suunnittelun.
Tämä on todella suuri haaste käytännön toteutuksen kannalta, mutta onneksi on olemassa jo hyviä menetelmiä. Esimerkiksi Kirkon ympäristödiplomia hakiessa käytännössä koko seurakunnan talouden ja toiminnan ympäristövaikutukset arvioidaan huolellisesti. Tarvitaan ensin asiasta kiinnostuneita seurakunnan toimijoita ja seuraavaksi hallinnollinen päätös siitä, että tätä ympäristötyön laatujärjestelmää halutaan seurakunnalle anoa. Ympäristödiplomia haettaessa tutkitaan mm. kiinteistöjen, energiankäytön, hankintojen, liikkumisen, ruuan, leirikeskustoiminnan ja jätehuollon ympäristövaikutuksia.
Jotta ihmiset seurakunnissa voivat sisäistää roolinsa ilmastovastuussa, tarvitaan myös ilmasto- ja ympäristöajatteluun ohjaavia työskentelyjä erilaisten ryhmien kanssa. Myös ilmastotunteita on tärkeää käsitellä. Useampikin yhteistyökumppani on oivaltanut, että kirkon rooli on koko ilmastotyössä tärkeä. Raamatusta löytyy paljon hyviä perusteluja siihen, miksi meidän on tehtävä käytännöllisiä toimia ympäristö- ja ilmastovastuun hyväksi. Moni on kertonut kaipaavansa ympäristöaiheisia saarnoja ja puheenvuoroja kirkon suunnalta. Yksi tällainen hyvä esimerkki on piispa Matti Revon puhe hengellisillä kesäjuhlilla vuonna 2019. Yhteistyökumppanit kertovat usein, että he odottavat kirkon edustavan toivon näkökulmaa ilmastoahdistuksen ja pessimismin keskellä. Toivoa on helpompi pitää esillä, jos uskallamme ryhtyä myös konkreettisiin toimiin.
Matkalla kestävän tien kulkijoiksi
Onko tämä poikkeusvuosi antanut meille uusia eväitä kestävään elämäntapaan? Millaisia pysyviä toimintatapojemme muutoksia olemme valmiita omaksumaan? Miten vahvistamme jo aiemmin hyväksi havaittuja kestävyyttä edistäviä toimintojamme? Jatkammeko etäkokoontumisia silloin, kun ei ole välttämätöntä matkustaa? Soittelemmeko enemmän asiakkaille ja toisillemme? Ehdimmekö lukea enemmän? Verkostoidummeko lisää niiden kumppaneiden kanssa, jotka jakavat kanssamme samoja tavoitteita? Vahvistammeko vuoropuhelua myös niiden kanssa, jotka ajattelevat joistain asioista täysin toisin kuin me itse? Toimimmeko jatkossa enemmän ulkotiloissa? Uskallammeko luopua joistain kiinteistöistä? Löytyykö kirkkojen ja muiden seurakuntien rakennusten katoilta jatkossa enemmän aurinkopaneeleita? Kuuluuko kirkon ääni silloin, kun kestävän kehityksen tavoitteet ovat uhattuna? Näytämmekö rohkeasti esimerkkiä kaikkien ihmisarvoisen ja oikeudenmukaisen kohtelun edistämiseksi?
Kun katselen kestävän kehityksen tavoitteita, huomaan että olemme kirkossa juuri tällä tiellä. Uskallammeko kertoa myös kirkon ulkopuolella kamppailustamme kestävän kehityksen tavoitteiden puolesta? Me kaikki voimme tehdä paljon lisää kestävyyden puolesta. Onneksi se on mahdollista.
Sari Peltonen
asiantuntija vs., ohjaus ja kehittäminen, Tampereen hiippakunta
