Kestävä kehitys on sellaista elämistä ja kehitystä, joka tyydyttää riittävästi nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä tuhoa tulevien sukupolvien kustannuksella. Kestävyysajattelussa tärkeitä huomioon otettavia tekijöitä ovat luonnonvarojen riittävyys, mutta myös köyhyyskysymykset.
Kestävä kehitys on globaalin näkökulman rinnalla myös alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävän kehityksen perusehtona on biologisen monimuotoisuuden sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä ympäristön kestokykyyn.
Kestävä diakonia on sitä, että olemme osana yhteiskuntaa mukana tässä muutoksessa, joka vastaa köyhyyden kysymyksiin sekä mahdollistaa hyvän elämän mahdollisuuksia. Kestävä diakonia ei alistu köyhyyden edessä, vaan etsii aktiivisesti ratkaisuja ja polkuja niin yksilöiden, perheiden kuin yhteisöjenkin tasolla. Aineellinen apu sisältäen taloudellisen, ruoka- ja vaateavun on sitä konkreettisia työtä, jossa kestävä diakonia näkyy. Kiertotalous on ollut totta diakoniassa ennen kuin se sanana nykymerkityksessään syntyi. Säästäväisyyden ja kohtuullisuuden merkitys tunnistetaan diakonian kentillä.
Taloudellinen kestävyys on sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai resurssien hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille. Kestävällä pohjalla oleva talous auttaa myös kohtaamaan vastaan tulevia uusia haasteita, kuten väestön ikääntymisestä aiheutuvia kasvavia sosiaaliturva- ja terveysmenoja. Kestävä talous on sosiaalisen kestävyyden perusta.
Kestävä diakonia toimii kirkossa, joka pitää huolta taloudellisista edellytyksistään hoitaen niitä tehtäviä, joita varten kirkko on olemassa. Kestävä diakonia ei ylläpidä turhia tiloja tai toimintoja. Kestävyyteen kuuluu tunnistaa paikallisesti ne todellisuudet, joissa vaikeissa elämäntilanteissa elävät tässä ja nyt. Diakoniassa tehty verkostoyhteistyö paitsi yksilöiden asioissa, mutta myös rakenteellisen köyhyyden vähentämiseksi, on kestävää koko yhteiskuntamme kannalta. Diakonia ei kestä, jos se lukkiutuu olemassa olevan ylläpitämiseen. Kestävä diakonia kuuntelee ja kuulee merkit ja näkee signaalit, sekä uudistuu niiden mukaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja turvallisuuden vahvistumiseksi.
Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen ovat sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Kestävään kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka taloudellinen ja muu yhteiskunnan kehitys edistää maan asukkaiden hyvinvointia. Kansalaisten hyvinvointi on tärkeä edellytys ekologisen kestävyyden edistämiselle.
Kestävä diakonia kulkee ihmisen rinnalla. Se jaksaa kysyä vaikeita kysymyksiä ja kestää olla antamatta helppoja vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Kestävän diakonian keskiössä on aina ihminen luojansa luomana Jumalan maailmassa. Armo on arkea ja juhlaa samaan aikaan, kun ihminen saa katsoa silmiin toista samanlaista vertaistaan yhteisössä, jossa saa tuntea olevansa riittävä. Kestävä diakonia näyttää kulkevan yksilökeskeisyydestä kohti yhteisökeskeisyyttä ja vertaisuuden vahvistumista. Osallisuus ja yhteisöllisyys saavat lisää kasvutilaa, kun tuetaan voimavaroja eikä keskitytä yksinomaan avun tarpeeseen.
Kestävä kehitys ja yhteiskuntavastuu kulkevat käsi kädessä. Kompleksisessa maailmassamme asiat tapahtuvat keskinäisriippuvaisesti ja kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Diakonia ei toimi irrallisena kirkosta eikä yhteiskunnasta, vaan keskellä ja osana kokonaisuutta. Miten diakonia kestää ja miten diakonia edistää kestävyyttä, jota tämä maailma huutaa?
Airi Raitaranta
asiantuntija, diakonian kehittäminen
Kirkon diakonia ja sielunhoito, Kirkkohallitus
