Kuva: Diakoni Johanna Raitanen eläytyi 83-vuotiaan Siirin rooliin. Diakonissa Hanne Karaksela on onnittelukäynnillä. Siirin koti on sisutettu leirikeskus Pyysalon takkahuoneeseen/ Mirja-Leena Hirvonen
Voisiko diakoniatyöstä kertoa pilke silmäkulmassa? Kyllä voi, päätti Kangasalan seurakunnan diakoniatiimi ja teki videon, jossa huumorin höystämänä kuvataan, mitä kaikkea diakoniatyö onkaan.
Diakoniatyön esittelyvideosta on meillä puhuttu kauan. Etenkin rippikouluissa on ollut tarve esitellä työtä visuaalisesti. Viime keväänä teimme etäriparivideoita, jotka olivat varsin asiallisia. Aloimme kaivata hymyä, sanoo johtava diakonian viranhaltija Mirja-Leena Hirvonen.
Etäriparivideoista lähdettiin kehittämään ajatusta videosta, jossa olisi mukana huumoria.
– Keräsimme asioita, joista ihmiset tuntevat diakoniatyön ja ryhdyimme kirjoittamaan käsikirjoitusta. Sen taustalla olivat eri ammateista tehdyt meemit, jotka kiertävät netissä; ne, joissa esitellään, mitä äitisi, työnantajasi, kaverisi, media jne. ajattelevat työstäsi. Millaisia ovat muiden ihmisten näkemykset diakoniatyöstä?
Ajatuksena oli tehdä hauska, rippikouluihin istuva lyhyt esittelyvideo ja keskustelunavaaja, sanovat Mirja-Leena Hirvonen ja vapaaehtoiskoordinaattori Eveliina Sydänlähde.
Lopputuloksena syntyi vajaan kymmenen minuutin video, jolla on kohtauksia diakoniatyön arjesta. Ja siihenhän sitten mahtuu tehtäviä liikenteenohjauksesta syntymäpäiväkahveihin. Videon ensiesitys oli viime marraskuussa. Nyt video on levinnyt Kangasalta muuallekin maahan ja kerännyt hyvää palautetta.
Yhteisöllinen juttu
Videon tekemisen taustalla oli paitsi hauskan videon aikaansaaminen myös diakoniatiimin yhdessä oleminen. Koko kevättalven tiimi oli ollut etäyhteyksissä, eikä lähitiimejä ollut. Kun koronatilanne vähän hellitti, uskalsimme kokoontua yhteen leirikeskukseemme. Siellä on väljät tilat toimia.
Käsikirjoitusta oli tehty yhdessä, mutta kohtaukset ja repliikit toimivat pitkälti tarinateatterin idean mukaan: kukin ”näyttelijä” loi karikatyyrit itse, Hirvonen ja Sydänlähde kertovat.
Kuvauksesta, kuvakulmista ja myöhemmin editoinnista ja musiikista vastasi Tuomas Ikonen, jonka kanssa seurakunta on tehnyt aiemminkin yhteistyötä.
Tuomas teki loistavaa työtä. Ja Eveliina piti huolen siitä, että koko ajan riitti kuvattavaa: kohtauksia oli eri puolilla leirikeskusta. Vaihdoimme lennossa tapahtumapaikkoja. Kun alkoi sataa räntää, siirryimme ulos kuvaamaan Yhteisvastuun lipaskeräystä.
Meillä oli hauskaa, ja osa videon huumorista tuleekin itselle nauramisesta, Mirja-Leena Hirvonen sanoo. Koko tiimi oli hyvällä tuulella ja improvisoi vapaasti.
Kohtausten rakentaminen onnistui, koska tiimi on niin hyvä ja leikkimään kykenevä. Uskalsimme heittäytyä. Yhteinen juttu olisi voinut kuivahtaa, jos emme olisi ruokkineet toistemme innostusta. Ideoinnista ja toteutuksesta tuli positiivinen lumipallo.
Sydänlähde ja Hirvonen toteavat, että huumorivideon merkitys tulee jostain muusta kuin hyödystä – vaikka sitäkin saavutettiin. Päivällä oli merkitystä myös työhyvinvoinnin kannalta: kuvauspäivä oli tiimin mukaan viime kevään hauskimpia.
Kuten luovat tuotokset muutenkin, videokin tehtiin, kun halusimme välttämättä sellaisen tehdä. Mirja-Leena Hirvonen ja Eveliina Sydänlähde pohtivat, millaista huumorikulttuuri on kirkon piirissä. Harvoin meidän työstämme kerrotaan hauskasti. Onhan se tietysti ymmärrettävää, sillä seurakunnassa ovat perimmäiset kysymykset läsnä.
Meidänkin piti olla tarkkana, ettemme loukkaa ketään: huumori on taitolaji. Olemme tyytyväisiä lopputulokseen.
Editoinnissa kova työ
Videota suunniteltiin muutamassa tiimikokouksessa, ja kuvaamiseen käytettiin yksi päivä. Resursseina olivat tiimi ja sen työaika sekä ulkopuolinen kuvaaja/editoija. Kuvaajalta ostimme kolme työpäivää.
Kiireiden ja videon editoinnin työläyden vuoksi videon valmiiksi saaminen vei joitakin kuukausia.Keksimme kyllä kohtauksia, mutta juonen keksiminen oli hankalaa. Miten saada kohtaukset liittymään toisiinsa?
Juoni eli pitkin matkaa. Kehystarinakin pistettiin uusiksi ja kuvattiin uudelleen vielä varsinaisen kuvauspäivän jälkeen. Draaman kaaren kehittäminen sirpaleisista kohtauksista oli vaativaa eikä lopputulos ollut millään asettua kohdilleen, Eveliina Sydänlähde ja Mirja-Leena Hirvonen kertovat.
Lopulta oli viilaaminen lopetettava ja todettava, että tämä on tässä. Yksi haaste vielä oli siinä, että videotiedostosta tuli raskas. Iso tiedosto oli hankalasti käsiteltävä, ja nettiin lataamisesta lopulta vastasikin sitten kuvaaja Tuomas Ikonen.
Palaute videosta on ollut pelkästään hyvää.
Video istuu myös hyvin seurakuntamme strategiaan ja toimintasuunnitelmaan, joissa korostetaan sitä, että diakoniaa on tehtävä tunnetuksi, Mirja-Leena Hirvonen toteaa.
Videosta tehtiin saavutettava siten, että Eveliina Sydänlähde tekstitti sen YouTubeen. Videon leviäminen somessa ylitti tiimin odotukset positiivisesti. Jutun kirjoitushetkellä videon Facebook-julkaisun on nähnyt yli 28500 eri ihmistä.
Katso video: https://youtu.be/DrGSToOj8D0
Tupu Sammaljärvi
tiedottaja, Kangasalan seurakunta
