Suomessa on kohdattu lähivuosien aikana arjen perustarvikkeiden hintojen äkillinen ja voimakas nousu. Se on kohdistunut muun muassa sähköenergiaan, liikenteen polttoaineisiin, lämmitysöljyyn, elintarvikkeisiin ja korkoihin. Tämä on heijastunut eri tavoin eri kotitalouksiin, olosuhteiden mukaan.
Miten arki muuttui maaseudun kotitalouksissa? Tätä on selvitetty VTT:n ja Vaasan yliopiston tutkimushankkeessa Maaseudun energia- ja liikenneköyhyys ilmiöinä (MaaElli). Hankkeen yhteistyökumppaneina on mm. Ev.lut kirkko / Kirkkohallituksen Diakonia ja yhteiskunta -yksikkö sekä Maaseudun tukihenkilöverkko. Hankkeessa on haastateltu diakoniatyöntekijöitä, maaseudun asukkaita ja yrittäjiä sekä kerätty kyselyaineistoa edellä mainittujen ryhmien lisäksi Välitä Viljelijästä -työntekijöiltä ja maaseudun tukihenkilöverkostolta. Tähän artikkeliin on koottu ensimmäisiä tuloksia hankkeen tutkimuksista.
Osa jatkoi entisellään, osalla arki hankalaksi
Omakotitaloasuminen ja henkilöautopainotteinen arki ovat keskimääräistä yleisempiä erilaisilla maaseutualueilla. Siksi asumisen ja liikkumisen hintojen nousut voivat vaikuttaa erityisesti maaseutualueilla. Tässäkin kyselyssä maaseutualueiden vastaajista 92 prosenttia asui omakotitalossa ja 97 prosenttia omisti yhden tai useamman auton.
Hintanousujen jälkeen vajaa kolmasosa (29 %) on jatkanut arkeaan kuten ennenkin, eivätkä taloushaasteet ole kasvaneet. Vastaajista 44 % oli vähentänyt sähkönkulutustaan, ja selvinnyt hyvin sähkölaskuistaan. Tässä voi olla osittain kyse talven 2022–2023 yhteiskunnallisesta keskustelustakin. Tuolloin voimallisesti kannustettiin kaikkia vähentämään sähkönkulutustaan, jotta sähköä riittää kaikille. Noin neljälle prosentille vastaajista olivat sähkölaskut suistaneet vastaajan talouden pitkäaikaisiin ongelmiin. Hieman yllättäen yli puolet (56 %) eivät ole lisänneet suunnitelmallisuutta sähkönkäyttöönsä, mutta kuitenkin 52 prosenttia on vähentänyt sähkönkäyttöään. Puun käyttö on lisääntynyt merkittävästi (73 %) esimerkiksi lämmityksessä tai ruoanlaitossa.
Autoriippuvuus yleistä
Autonomistus on maaseudun arkea tämän kyselyn vastausten perusteella. 57 % oli vähentänyt autoilua, viidellä prosentilla oli myöhässä katsastukset, verot tai vakuutukset. Vajaa viidennes on karsinut kulujaan jättämällä väliin auton huoltoja ja korjauksia. Valitettavasti osa (11%) kokee, että autoon liittyvien kulujen vuoksi on taloudessa muita maksuvaikeuksia. Reilulla kolmanneksella (35 %) autoilun kustannukset eivät ole vaikuttaneet kielteisesti talouden kokonaisuuteen.
Kulkemisen haasteita on koitettu ratkaista eri keinoilla. Suosituimpia olivat tapaamiset ja asiointi sähköisesti (37 %) sekä suunnitelmallisuuden lisääminen autoiluun (45 %). Kimppakyytiä tai naapuriapua hyödynsi kymmenesosa. Ottamatta kantaa siihen, onko tuo lukema paljon vai vähän, toivoisi kimppakyytien ja naapuriavun yleistyvän tulevaisuudessa. Siinä on kyse yhteisöllisyydestä, toisten kohtaamisesta ja tavallisten arkipäivän asioiden hoitamisesta.
Vastaajista kahdeksan prosenttia liikkui ajoneuvolla, jota ei oltu huollettu tai jossa oli lakisääteiset maksut maksamatta. Tämä on riskinottoa, joka pahimmillaan konkretisoituu mahdollisessa liikenneonnettomuudessa.
Neljäsosa oli jättänyt säännöllisesti kulkemista väliin. Tämän vuoksi on vähennetty pääasiassa harrastuksissa käymistä (38 % vastaajista, jotka ovat jättäneet väliin liikkumista) sekä harvennettu kauppa- ja asiointikäyntejä. Vastaajista kahdeksan prosenttia liikkui ajoneuvolla, jota ei oltu huollettu tai jossa oli lakisääteiset maksut maksamatta. Tämä on riskinottoa, joka pahimmillaan konkretisoituu mahdollisessa liikenneonnettomuudessa. Jopa 13 prosenttia vastaajista oli autoilun kustannusten vuoksi jättänyt väliin terveydenhuoltokäynnin ja 8 prosenttia apteekkikäynnin.
Tavaroiden myynti ja lisätyönteko yleisimmät keinot lisätuloihin
Kun kysyttiin keinoja menojen karsimiseksi tai tulojen lisäämiseksi, oli yleisintä myydä omia tavaroitaan (28 %) ja tehdä lisätöitä (27 %). Eräs haastateltavista pitikin itseään onnekkaana, kun sai tehtyä työssään lisävuoroja ja siten tienata enemmän ja olla velkaantumatta. Maksuaikaa laskuille oli pyytänyt viidennes (21 %). Muita kuin asumisen laskuja oli maksamatta kymmeneksellä (9 %). Vain prosentti vastaajista oli hakeutunut velkaneuvontaan.
Joidenkin tukien edellytykset voivat olla pienituloiselle lähes mahdottomat täyttää – mikä sinänsä saattaa sotia tukien alkuperäistä ideaa vastaan.
Kuusi prosenttia vastaajista oli hakenut taloudellista tukea tai muita avustuksia Kelalta, hyvinvointialueelta tai seurakunnalta. Muun muassa asukkaiden ja diakoniatyöntekijöiden haastatteluissa tuli ilmi useita yksityiskohtia, miksi tukia tai avustuksia ei ole haettu. Hakemiseen ei ole voimavaroja, rohkeutta tai osaamista. Joidenkin tukien edellytykset voivat olla pienituloiselle lähes mahdottomat täyttää – mikä sinänsä saattaa sotia tukien alkuperäistä ideaa vastaan. Näin kävi muun muassa suurien sähkölaskujen kompensointiin räätälöityjen tukien kohdalla. Esimerkiksi sähkövähennyksen sai, jos tammi-huhtikuun 2023 aikana sähkölaskut olivat yli 2 000 euroa. Tähän vähennykseen kuului myös satojen eurojen omavastuuosuus. Säästeliäästi elävän pienituloisen talouden saa sekaisin jo ylimääräinen 50 euron kulu, joten yli 2 000 euron lasku olisi täysin mahdoton maksaa.
Tämänkin kyselyn vastausaineisto osoittaa, että hintojen nousu ei kohtele samalla tavalla eri kotitalouksia. Iso joukko vastaajista oli jatkanut elämäänsä kuin ennenkin ja pärjää hyvin. Osa pärjää, kun on karsinut ylimääräisestä turhasta kuluttamisesta. Valitettavasti aiempaa isompi joukko on entistä enemmän ongelmissa.
Loppuvuoden 2024 aikana hankkeessa laaditaan politiikka- ja toimintaluonnoksia, joiden tavoitteena on vähentää maaseudun energia- tai liikenneköyhyyttä. Uusi tieto 2020-luvun maaseudun arjesta on tarpeen, jotta voitaisiin löytää tepsiviä ratkaisuja nykyajan haasteisiin. Havaintoja ja tuloksia esitellään kaikille avoimessa loppuseminaarissa 11.2.2025.
Heli Siirilä, projektipäällikkö, Vaasan yliopiston InnoLab
