Diakoniaopiskelijoiden opinnäytetyöt tarjoavat tietoa ja käytännön ideoita työhön. Tähän katsaukseen on valittu kuusi vuonna 2023 Diakissa valmistunutta opinnäytetyötä. Lisää opinnäytetyönostoja luvassa myös seuraavassa artikkelissa.
Opinnäytetyöt tehdään tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Yhteistyökumppaneina toimivat seurakunnat tai muut organisaatiot ovat ensisijaisia opinnäytetyön tulosten hyödyntäjiä. Kuitenkin opinnäytetyöt ovat avoimesti kaikkien luettavissa ja hyödynnettävissä www.theseus.fi -palvelussa.
Mikäli sinun seurakunnassasi olisi jotakin opinnäytetyönä tutkittavaa tai kehitettävää, ole yhteydessä!
Päivi Thitz, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu
paivi.thitz(at)diak.fi
TIETOA TARPEISTA JA TOIVEISTA
IKÄIHMISTEN TOIVEET KAJAANIN SEURAKUNNAN DIAKONIATYÖLLE
Virve Heikkinen (2023)
Ikäihmiset eivät välttämättä aktiivisesti tuo esille tarpeitaan tai toiveitaan diakoniatyölle. Opinnäytetyössä selvitettiin kyselyn avulla 80-vuotiaiden kotona asuvien toiveita diakonisen vanhustyön kehittämiselle. Liikuntarajoitteet ja kulkemiseen liittyvät haasteet olivat suurin este osallistumiselle. Osalle vastaajista diakoniatyö ei ollut tuttua. Suurimmat ikäihmisten toiveet liittyivät yhteyden pitämiseen, esimerkiksi puhelinkeskusteluihin ja kotikäynteihin. Toiveita tuli myös vertaisryhmistä, ryhmätoimintojen sisällöistä, liikkumisen tukemisesta ja hoitoavusta sekä työntekijöiden vierailuista päivätoiminnassa. Toiminnoista tiedottamisessa keskeisimmiksi kanaviksi mainittiin seurakuntalehti ja paikallislehdet.
Pinja Karuveha & Jonna Rauta (2023)
Vakava ja pitkäaikainen sairastuminen herättää sairastuneen lähipiirissä monenlaisia tunteita, huolta sekä usein myös erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Verkkokyselyn kautta kerätyissä vastauksissa korostui tuen saamisen riittämättömyys, kuulluksi tulemisen tarve ja vertaistuen merkitys. Opinnäytetyö nostaa esille huolen siitä, että sairastuneen läheisiä ei kohdata riittävästi. Usein sairastuneen ja muiden perheenjäsenten jaksaminen laitetaan oman jaksamisen edelle. Opinnäytetyön tulosten pohjalta tuotettiin esite rintasyöpään sairastuneen läheiselle.
RYHMÄTOIMINTA
DIAKONIATYÖN KESÄKAHVILAN MERKITYS MIELENTERVEYSKUNTOUTUJIEN ELÄMÄNLAADUSSA
Nathan Enaka & Perttu Pylvänäinen (2023)
Monet ryhmätoiminnat hiljenevät kesäkaudeksi, mikä voi aiheuttaa mielenterveyskuntoutujille yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Seurakunnan kesäkahvila on mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu matalan kynnyksen palvelu. Kahvilassa on mahdollista tavata diakoniatyöntekijää, vapaaehtoistyöntekijöitä ja muita mielenterveyskuntoutujia. Kesäkahvila toimii mielenterveyskuntoutujille kuntouttavana toimintana, tarjoaa keskusteluapua, vertaistukea ja uusia tuttavuuksia. Haastattelujen perusteella kesäkahvilaan osallistuminen vahvisti sosiaalista elämää ja ryhmään kuulumista, virkisti mielialaa ja lisäsi omaa aktiivisuutta.
PIENI PYHIINVAELLUS: PYHIINVAELLUS TOIMINNALLISENA MENETELMÄNÄ KEHITYSVAMMAISTYÖSSÄ
Pekka German & Kirsi Murto (2023)
Pyhiinvaellus työmuotona on vähitellen tullut monien seurakuntien työkalupakkiin. Opinnäytetyöllä pyrittiin tukemaan vammaisten osallisuutta kirkon toiminnassa ja hengellisessä elämässä. Pieni pyhiinvaellus suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä seurakunnan ja hyvinvointialueen vammaispalvelujen kanssa. Pyhiinvaelluspolku sisälsi viisi rastia, joilla pysähdyttiin pyhiinvaelluksen keskeisten elementtien äärellä. Kokemuksen ja palautteiden perusteella polun rakentamisessa tulee kiinnittää huomiota etukäteisviestintään ja tutustumiseen, polun esteettömyyteen, selkeään ja kuvalliseen kommunikointiin rasteilla, sopivaan matkaan ja toteutusajan pituuteen. Pieni pyhiinvaellus -toteutusmalli on helposti sovellettavissa myös muille erityisryhmille.
AVOINTA VUOROVAIKUTUSTA ETÄMAAILMASSA: DIGITAALISUUS DIAKONIAN RYHMÄTOIMINNASSA
Sirpa Kauranen & Veera Raatikainen (2023)
Koronapandemian aika lisäsi digitaalisten välineiden hyödyntämistä myös diakoniatyössä. Ryhmätoimintaa verkossa toteuttaneiden diakoniatyöntekijöiden mukaan etäryhmät ovat osoittautuneet toimiviksi menetelmiksi. Etäryhmien haasteet liittyivät tekniikan toimivuuteen ja osallistujien digitaitojen ongelmiin. Ryhmän ohjaaminen vaati työntekijältä huolellista valmistautumista sekä keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Etäryhmien mahdollisuutena korostui niiden ihmisten tavoittaminen, jotka eivät voi esimerkiksi liikkumisvaikeuksien tai arkuuden takia osallistua kasvokkaiseen ryhmätoimintaan. Vaikka vuorovaikutus etäryhmissä on ohjaajavetoisempaa, voidaan ryhmissä kuitenkin saavuttaa avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri.
ILLAN ILOKSI: SEURAKUNNASSA JÄRJESTETTYÄ RYHMÄTOIMINTAA YKSINASUVILLE
Emilia Niinikoski & Kirsi Nurmi (2023)
Yksinasuvat työikäiset jäävät usein seurakunnan ryhmätoiminnan ulkopuolelle. Yksinasuvien ryhmätoiminnan kehittämisellä pyrittiin tukemaan osallistujien kontakteja kodin ulkopuolelle ja madaltamaan kynnystä osallistua myös muuhun seurakunnan toimintaan. Ryhmätapaamisten teemat vaihtelivat elämän merkityksellisistä asioista arjen iloihin ja suruihin sekä yhteiseen juhlaan. Palautteen mukaan ryhmätoiminnassa tärkeäksi koettiin kuulluksi ja huomioiduksi tuleminen sekä uusien ihmisten tapaaminen.
